A
ap
Vieras
Elämä on solmussa, muttei niin pahasti, ettei sitä saisi vielä enempää solmuun...
Elikäs tilanne on tällainen: olemme kolmissakymmenissä oleva lapseton avoliitossa oleva pariskunta. Yhteiseloa on takana kuutisen vuotta. Mies on lähes täydellinen: ei polta eikä juo liikoja, auttaa kotitöissä, on huomaavainen, kohtelias ja sosiaalinen, äidin unelmavävy jne. Siis melkein kaikkea, mitä miehen tulee olla.
Tällaisen miehen haluaisin nyt tässä elämäntilanteessa jättää. Järki sanoo yhtä ja sydän toista, mutta mitä sanoo palsta?
Suurin ongelma suhteessamme on erilaiset seksuaaliset halut ja tarpeet. Itse haluaisin seksiä ainakin sen kolme kertaa viikossa, kun taas miehelle riittäisi kerran kolmessa viikossa. Samoin itse haluaisin tehdä sitä melkein missä ja miten vaan, kun taas miehelle käyvät eksotiikasta suihku ja olohuoneen sohva. Mieluiten kuitenkin lähetyssaarnaaja tai ratsastus omassa sängyssä.
Asiasta on juteltu rakentavasti, itketty ja riidelty. Mies aina lupaa yrittää enemmän, mutta viimeistään parin kerran ja parin viikon jälkeen ollaan takaisin lähtötilanteessa. Olen antanut aikaa, ollut painostamatta, mutta mikään ei tehoa. Miestä ei vaan tunnu seksi kiinnostavan nykyistä enempää.
Tähän mennessä olen kitkutellut omakivalla, mutta viimeisen vuoden aikana olen huomannut ajattelevani lämmöllä ja halulla mieheni kaveria. Tilannetta ei helpota se, että tämä (sinkku-)mies on suoraan sanonut olevansa kiinnostunut minusta ja halukas muuhunkin kuin platoniseen ystävyyteen.
Mitä siis tehdä? Unohtaa tämä toinen mies ja jatkaa elämää puutteessa nykyisen mieheni kanssa? Jättää nykyinen ja karata uuden miehen kanssa? Vai kylmäverisesti harrastaa seksiä toisen miehen kanssa ja jatkaa muuten ennallaan.
Neuvot ja asialliset kommentit otan kiitollisena vastaan. Asiattomistakin kommenteista saanee hyvää viihdettä.
Elikäs tilanne on tällainen: olemme kolmissakymmenissä oleva lapseton avoliitossa oleva pariskunta. Yhteiseloa on takana kuutisen vuotta. Mies on lähes täydellinen: ei polta eikä juo liikoja, auttaa kotitöissä, on huomaavainen, kohtelias ja sosiaalinen, äidin unelmavävy jne. Siis melkein kaikkea, mitä miehen tulee olla.
Tällaisen miehen haluaisin nyt tässä elämäntilanteessa jättää. Järki sanoo yhtä ja sydän toista, mutta mitä sanoo palsta?
Suurin ongelma suhteessamme on erilaiset seksuaaliset halut ja tarpeet. Itse haluaisin seksiä ainakin sen kolme kertaa viikossa, kun taas miehelle riittäisi kerran kolmessa viikossa. Samoin itse haluaisin tehdä sitä melkein missä ja miten vaan, kun taas miehelle käyvät eksotiikasta suihku ja olohuoneen sohva. Mieluiten kuitenkin lähetyssaarnaaja tai ratsastus omassa sängyssä.
Asiasta on juteltu rakentavasti, itketty ja riidelty. Mies aina lupaa yrittää enemmän, mutta viimeistään parin kerran ja parin viikon jälkeen ollaan takaisin lähtötilanteessa. Olen antanut aikaa, ollut painostamatta, mutta mikään ei tehoa. Miestä ei vaan tunnu seksi kiinnostavan nykyistä enempää.
Tähän mennessä olen kitkutellut omakivalla, mutta viimeisen vuoden aikana olen huomannut ajattelevani lämmöllä ja halulla mieheni kaveria. Tilannetta ei helpota se, että tämä (sinkku-)mies on suoraan sanonut olevansa kiinnostunut minusta ja halukas muuhunkin kuin platoniseen ystävyyteen.
Mitä siis tehdä? Unohtaa tämä toinen mies ja jatkaa elämää puutteessa nykyisen mieheni kanssa? Jättää nykyinen ja karata uuden miehen kanssa? Vai kylmäverisesti harrastaa seksiä toisen miehen kanssa ja jatkaa muuten ennallaan.
Neuvot ja asialliset kommentit otan kiitollisena vastaan. Asiattomistakin kommenteista saanee hyvää viihdettä.