Apua parisuhteeseen.

[Mielipidettä vailla]

Viikonlopun aikana mulle selvis että mies on tehny semmosia asioita, joita en itse hyväksy parisuhteen aikana. Tämä tarkoittaa naisten juottamista, flirttailua ja sitä että on antanut ymmärtää että avioliitto ei ole este lähempäänkin kontaktiin. Jatkoille on myös monesti lähtenyt. Tätä on tapahtunut silloin kun on käynyt baarissa. Ei itse ensin kertonut asiosta vaan kuulin muuta kautta. Jäätyään kiinni, kertoi avoimesti kaikesta. En tiedä onko pannut ketään, mutta seksi ei olekkaan mielestäni pahin asia mitä voisi tapahtua.

Minä sanoin alkuun että haluan erota ja saimme kaikesta sovittuakin. Mies auttaisi rahalliseti kun itse olen äitiyslomalla että taloudellisen tilanteen takia ei tarvitsisi jäädä. Mutta ne tunteet... Miksi ne ei voi vaan kuolla samalla silmän iskulla kun tuollaisesta kuulee?

Olen aina ollut sitä mieltä että ihmiset eroavat liian helposti, ja mietinkin nyt että jos tästä lähden, niin luovutanko itsekkin liian helpolla? Puhuttiin että jos eroa ei tule, niin mies ei käy baareissa yksin ennen kuin luottamus on palannut. Vaikuttaa itsekkin katuvalta, mutta mistäs sen tietää johtuuko se aidosti tilanteesta, vai siitä kun jäi kiinni.

Muuten avioliittomme on todella hyvä, ja en olisi voinut kuvitellakkaan että jotakin tuollaista tulee vastaan. Mies on valmis lähtemään perheneuvolaan puhumaan asioista.

Nyt kaipaisinkin mielipiteitä että mitä SINÄ tekisit tässä tilanteessa? Lapsia meillä on 2 alle neljä vuotiasta.

 

["teajohanna"]

No jos ei ole suhdetta kuitenkaan, ei ylimääräisiä lapsia (siis tämän perheen lisäksi) muiden kanssa, ja liitto on ollut hyvä, niin kyllä mä lähtisin sinuna perheneuvolaan. Lapset ovat vielä niin pieniä, että paljon on pelissä.

 

[erinys]

mitäs, jos yrittäisitte kuitenkin? jos ja kun mies valmis parantamaan tapojaan, henk. koht. en uskoisi ihan sinisilmäisesti enää mitään, mut yrittäisin ja ainakin sen jälkeen, jos tilanne ei muutu, ei tarttis miettiä, ettei asialle tehty mitään, vittumainen tilanne kaiken kaikkiaan... tsemppiä

 

[nöppäri]

Myös minä lähtisin sinne perheneuvolaan. Jos siellä sitten käy ilmi, että ette kaikesta huolimatta pysty jatkamaan yhdessä, on asiat ainakin selvitetty ja keskusteltu läpi, siitä on hyvä jatkaa eteenpäin, kummankin.

 

[puit]

Eiköhän ensimmäisenä voisi unohtaa koko baareissa ramppaamisen, eiköhän sen paikan "tarpeellisuus" ole jo teidän perheessä nähty. Juoksut juostaan ennen perheen perustamista. Muutaman kerran vuodessa voisi kuvitella riittävän ihmiselle jolla on pieni lapsi ja aviovaimo. Miten käy jos laitat laihduttavan ihmisen joka viikko nököttämään grillikioskin eteen ja vannotat että ei saa tilata kuin salaatin? Eli baarikäynnit loppuisi juuri tällä sekunnilla. Ei mitään muttia. Kavereita voi nähdä muuallakin.

Ja sitten parisuhdeterapiaan.

 

[Mielipidettä vailla]

[QUOTE="teajohanna";26305764]No jos ei ole suhdetta kuitenkaan, ei ylimääräisiä lapsia (siis tämän perheen lisäksi) muiden kanssa, ja liitto on ollut hyvä, niin kyllä mä lähtisin sinuna perheneuvolaan. Lapset ovat vielä niin pieniä, että paljon on pelissä.[/QUOTE]


Suhdetta ei ole, siitä olen melko varma. Mies tekee töitä kotoa käsin ja vapaa-ajallaan käy salilla. Muuten melkeinpä aina kotona. Kaverit useammin kyläilee meillä, kuin mies heillä. Taidan siis ainakin kokeilla ensin sitä perhenouvolaa, jos tuntuu aina vaan pahalta, niin mietin sen jälkeen muita vaihtoehtoja.

Lisääkin saa kertoa mielipiteitä.

 

[Näin]

Teillä on kaikki edellytykset parantaa suhdettanne, älkää ihmeessä erotko tuollaisen takia. Menkää perheneuvolaan, asiat varmasti paranee sitä kautta.

 

[kriisionkriisi]

no en todellakaan saman tien eroaisi jos kerran toisella on vielä halu tehdä avioliiton hyvinvoinnin eteen jotain. Aika moni mies kieltäytyy niin perheneuvoloista kuin muistakin terapia ym jutuista tuollaisessa tilanteessa ja jos halua muutokseen ei ole niin eipä se suhde siitä itsekseen parane.

Sitäkin varmaan lähdettäisiin pohtimaan, että mitä tarvetta se baarissa juokseminen miehessä täyttää. Miehen kannalta on yleensäottaen helpompi ja kivuttomampit tyytyä sinun valintaasi eli eroon kun rueta lä'pikäymään sitä prosessia itsessään ja parisuhteessaan että kantaa vastuun teoistaan ja tekemättä jättämisistään.

Usko pois, teillä on vielä mahdollisuus saada todella hyvä parisuhde ja perhe-elämänne sellaiseksi että kaikki osapuolet ovat siihen tyytyväisiä,...mutta nyt se vaatii kriisin työstämistä ja läpikäyntiä kipuineen.

suosittelen lämpimästi teille sitä perheneuvolaa ja sen lisäksi esim avioliittoleiriä (googlaa netistä niitä löytyy etenkin kesäaikaan eri puolilta suomea) ja parisuhdekursseja (joilla opitaan mm riitelemään rakentavasti, tuntemaan puolisoa paremmin...jne)

 

["kotipsykologi"]

olen samaa mieltä kuin "kriisionkriisi". Eli nyt talkoisiin parisuhteen vuoksi. Ehdottomasti on selvitettävä miksi miehellesi baarit ovat tärkeitä, tärkeämpiä kuin perhe...en tarkoita että ei teitä rakastaisi, mutta jokin sinne baariin vetää, ja kiusauksien ääreen. Äkkiä tulee mieleen sellainen että itsetunto tarvitsee pönkitystä - saa sitä "naisten kaatamisesta". Jotain tämän sorttista saattaa olla takana.

Kuinka pitkä liitto teillä on takana, oletteko minkäikäisiä? Onko miehesi käytös ollut samana tapaista aina, vai onko tämä baarittelu lisääntynyt jossain kohtaa?

 

[trtrtr]

Minusta taas vaikuttaa siltä ettei mies ole katuva. Hän ei todennäköisesti ole nähnyt käytöksessään mitään väärää. Miten sellaista voi katua? Miksi hän oli niin helposti luopumassa perheestään?
Veikkaan, että hän ei vieläkään tajua mitä on tehnyt.

 

[Mielipidettä vailla]

Tämä asia pitää kyllä saada läpikotaisin puitua, koska muuten se pomppsahtelee vähän väliä vielä vuosienkin päästä. Pitääkin alkaa selvittämään minkälaisia eri vaihtoehtoja meidän paikkakunnalta löytyy parisuhteen hoitamiseen. Kiitos jo vastanneille.

 

[Mielipidettä vailla]

[QUOTE="kotipsykologi";26305876]olen samaa mieltä kuin "kriisionkriisi". Eli nyt talkoisiin parisuhteen vuoksi. Ehdottomasti on selvitettävä miksi miehellesi baarit ovat tärkeitä, tärkeämpiä kuin perhe...en tarkoita että ei teitä rakastaisi, mutta jokin sinne baariin vetää, ja kiusauksien ääreen. Äkkiä tulee mieleen sellainen että itsetunto tarvitsee pönkitystä - saa sitä "naisten kaatamisesta". Jotain tämän sorttista saattaa olla takana.

Kuinka pitkä liitto teillä on takana, oletteko minkäikäisiä? Onko miehesi käytös ollut samana tapaista aina, vai onko tämä baarittelu lisääntynyt jossain kohtaa?[/QUOTE]


Mies myönsikin että on hakenut pönkitystä itsetunnolleen. Mielestäni olen kyllä huomioo antanut, mutta en tiedä...

Yhdessä olemme olleet 6 vuotta ja minä olen 25 mies muutaman vuoden vanhempi. Baareissa käynti on lisääntynyt kun on saanut enemmän kavereita tältä paikkakunnalta.

 

[Mielipidettä vailla]

Minusta taas vaikuttaa siltä ettei mies ole katuva. Hän ei todennäköisesti ole nähnyt käytöksessään mitään väärää. Miten sellaista voi katua? Miksi hän oli niin helposti luopumassa perheestään?
Veikkaan, että hän ei vieläkään tajua mitä on tehnyt.

Voihan se ollakkin että mies ei oikeasti kadu, mutta ainakin vaikuttaa siltä. Mutta niinkun on nyt tullu todistettua, ihminen on erehtyväinen. Aina asia ei olekkaan niin kuin se tuntuu olevan... Mies sanoi että ei halua erota, haluaa lähteä perheneuvolaan. Mutta oli myös sitä mieltä että jos olisin itse toiminut noin, olisi hän loukkaantunut joten sitä kautta myös ymmärsi jos en halua jatkaa. Eli toisin sanoen jos eroon päädyn, auttaa kaikin mahdollisin keinoin eikä heittäydy vittumaiseksi.

 

[Metsäpeikko]

Oho! Olen todella yllättynyt! Ei taida olla yhtäkään vastausta tyyliin "jätä se sika, se pettää uudelleenkin"...

Itseäni naurattaa nämä jotka ovat heti ottamassa eroa kun pieni särö tulee parisuhteeseen.

Kyllähän tuo on sellainen juttu että ei teidän liittoa kannata suinpäin tuhota. Keskustelua ym. ym.

Tsemppiä!

 

[rrgt]

itse asiassa mies voi olla tyytyväinen siihen, että asia nyt tuli ilmi ja teillä on mahdollisuus tehdä jotain tilanteen muuttamiseksi. Nyt olet siinä kohdassa missä mietit, mihin suuntaan tästä lähdetään. Ero vai uskallatteko lähteä syvemmille vesille kriisin läpikäymiseksi.

Sen verran haluaisin myös rohkaisuna sanoa, että vaikka tapahtunut ei ole hyvä asia itsessään, niin on teidän valinta saako se teidän välillä aikaan hyvää (eli kriisiin läpikäymisen, syvenevän parisuhteen avoimuuden...) vai huonoa eli eron, jolla ongelmat on ikäänkuin lakaistu maton alle ikuisiksi ajoiksi. Siksi on tärkeä miettiä kunnolla mihin suuntaan haluatte ja käydä nämä asiat läpi. Tiedän ihmisiä jotka ovat katuneet eroaan jälkeenpäin eli kokeneet että olisi sittenkin pitänyt ensin hakea ulkopuolista apua/tukea..mutta joilla asiat sitten kuitenkin ovat jo siihen pisteeseen edenneet että paluuta enää ei ole.

Harkittu ja kunnolla mietitty ero on sitten eri asia ja sen jälkeen varmasti on myös helpompi jatkaa elämäänsä eteenpäin...

 

["vieras"]

Itse en tuollaisesta yli pääsisi, joten ottaisin hatkat. Alusta asti on sovittu mieheni kanssa pelisäännöistä ja molemmat kun ollaan samoilla linjoilla, niin tuollaista ei pääse tapahtumaan ilman ikäviä seurauksia. Luottamus ei tulis palautumaan ikinä ja ihmetyttää, onko aloittajan mieskin ollut heti samaa mieltä eroamisesta? Vai onko halunnut itse jatkaa suhdetta?

 

[Joxu]

Mä luovuttaisin jo tossa vaiheessa. Mun exä käyttäyty samalla tavalla ja petti monta kertaa mua. Lisäks käytti mua kohtaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa, käytti alkoa ja hormoneita. Onneks koskaan tuohon suhteeseen ei syntyny lapsia, sentään sen verran mulla oli tervettä järkeä.

Mekin yritettiin aina uudestaan ja uudestaan, annoin anteeks ja kerran lähin tavaroitten kanssa ja exä haki takas seuraavana päivänä, lupauksista huolimatta mikään ei muuttunu. Lopulta sorruin ite pettämään ja jäin siitä kinni ja sain kaikki syyt niskoilleni ja mä olin pilannu kaiken. Mun pettämiseen lopulta loppu kaikki ja luojan kiitos, vaikka alku oli todella vaikeeta ja olin varma, että ikinä en selviydy yksin sen paskan keskeltä. Alko hidas toipuminen ja siinä autto mun hyvä ystävä mua, jakso kuunnella auttaa, olla olkapäänä ja tukea kaikessa.

Nykysin olen kihloissa nykysen mieheni kanssa ja meillä on 2v lapsi ja jos, mun mies pettäis, niin en varmasti antais anteeks. Musta ei ole antamaan tollasta anteeks, mä en kykenis luottamaan enää mieheeni ollenkaan ja todennäkösesti kostaisin noi pettämiset, pettämällä myös ite. Joten, lopettaisin tossa vaiheessa ja jatkaisin elämää eteenpäin tyttäreni kanssa.

 

[dgqa]

Mä luovuttaisin jo tossa vaiheessa. Mun exä käyttäyty samalla tavalla ja petti monta kertaa mua. Lisäks käytti mua kohtaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa, käytti alkoa ja hormoneita. Onneks koskaan tuohon suhteeseen ei syntyny lapsia, sentään sen verran mulla oli tervettä järkeä.

Mekin yritettiin aina uudestaan ja uudestaan, annoin anteeks ja kerran lähin tavaroitten kanssa ja exä haki takas seuraavana päivänä, lupauksista huolimatta mikään ei muuttunu. Lopulta sorruin ite pettämään ja jäin siitä kinni ja sain kaikki syyt niskoilleni ja mä olin pilannu kaiken. Mun pettämiseen lopulta loppu kaikki ja luojan kiitos, vaikka alku oli todella vaikeeta ja olin varma, että ikinä en selviydy yksin sen paskan keskeltä. Alko hidas toipuminen ja siinä autto mun hyvä ystävä mua, jakso kuunnella auttaa, olla olkapäänä ja tukea kaikessa.

Nykysin olen kihloissa nykysen mieheni kanssa ja meillä on 2v lapsi ja jos, mun mies pettäis, niin en varmasti antais anteeks. Musta ei ole antamaan tollasta anteeks, mä en kykenis luottamaan enää mieheeni ollenkaan ja todennäkösesti kostaisin noi pettämiset, pettämällä myös ite. Joten, lopettaisin tossa vaiheessa ja jatkaisin elämää eteenpäin tyttäreni kanssa.

sinun tilanteesi on aika erilainen kuin ap:llä. Sinä olet tehnyt sen virheen että kuvitellut, että "antamalla anteeksi" parisuhde voi jatkua ja tilanne muuttuu. Et kerro että olisitte hakeutuneet terapiaan tai perheneuvolaan läpikäymään uskottomuutta tai että olisit laittanut miehen kantamaan vastuun teostaan (vastuun ottoa on juuri se, että esim lähtee terapiaan ja tekee jotain konkreettista sen eteen että haluaa suhteen toimivan/jatkuvan). Sen lisäksi sinun miehesi on ollut väkivaltainen (mitä ap:n mies ei ole...) ja senkin vuoksi sinun olisi pitänyt vähintään vaatia että hän hakeutuu jo senkin vuoksi lyömättömän linjan tai vastaavan miesten väkivaltaa ehkäisevän tahon piiriin. Alkoholismiakin olisi tullut hoitaa ja hormoonit nyt helposti pistävät ihmisen sekaisin ja toimimaan mm aggressiivisesti.

Hyvä, että olet kyseisestä suhteesta eroon päässyt koska silloisella miehelläsi ei todellista halua elämänmuutokseen ja asioiden läpikäymiseen ole näyttänyt olevan.