Apua! Onko teillä ollut vastaavaa miettimistä!?

Elikkä, olen yli 20 vuotias naikkonen joka on haaveillut vauvasta jo toista vuotta. Kaikki asiat ovat miehen kanssa kunnossa, asuminen jne.. ja mieskin on puhunut vauvasta ja haluaisi kanssani lapsia. MUTTA, mie mietin niin kauheasti kaikkea...kaikkea mahollista maan ja taivaan väliltä...
Eli nyt haluasiin siis tietää, että onko teillä muilla ollut vastaavaa ennen ensimmäistä raskautta. Oletteko miettineet kyllästymiseen asti vauvaan liittyviä asioita, elämän muuttumista, sitä onko itsestä oikeasti äidiksi, jne...
Itseäni EI haittaa siis elämän muuttuminen, se on hyvinkin toivottavaa ja olen valmis huolehtimaan lapsesta, nuoruuden hulinat ovat täysin takanapäin jne, Kaikki olisi siis kunnossa lasta ajatellen, mutta kun jotenkin pelottaa ja mietityttää kauheasti :/ Ehkä tämä on normaalia vai?? Olisin erittäin kiitollinen jos vastaisitte

 

ja tottakai kuuluukiin miettiä. lapsi muuttaa kaiken ja jos haluaa lapselleen parasta miettii asioita!!

itse olen vm 89 ja raskaana ( 8+4) ja paljon olen asioita miettinyt ja pähkäillyt
varmasti mietit vielä enemmän kun raskaudut =)

 

Kiitos vastauksestasi Tuntuu vain siltä, että joillaki se on niin itsestään selvyys se lapsen hankkiminen, että eivät tuollaisia asioita mieti Ainaski minun tutuilla on vaikuttanut siltä, niin sitten sitä hämmästelee kun itse asioita niin kovasti mietiskelee

 

Niinh ja Onnea sinulle :flower: :heart:

 

Hyvä vaan, jos mietit asioita perinpohjaisesti! Samaa on ollut ilmassa täälläkin, ja nyt ajatukset vaan kiihtyy, kun yrityksen aloittaminen alkaa olla käsillä B) Välillä suorastaan kauhistuttaa, että ollaanko me varmasti mietitty asiaa tarpeeksi ja tiedetäänköhän me nyt ollenkaan mihin ollaan ryhtymässä - eikä tietysti täysin tiedetäkään, kun ei omia lapsia vielä ole. Mutta mun mielestä se itsensä epäileminenkin on ihan normaalia, koska puhutaan kuitenkin koko elämän muuttavasta asiasta. Vanhemmuus jatkuu mun mielestä hautaan saakka eikä vain siihen asti, kun lapsi on täysi-ikäinen ja/tai muuttaa kotoa pois.

 

Mulla on se "etu", että mies on jo vanhempi jolla on jo lapsi ja on kokenut kaikki vaipanvaihdoista kohta teini-ikään, eli tietää jo kuitenkin jotakin ja tietää mihin on ryhtymässä. Kaikki varmaan miettivät onko sittenkään valmis. Luulen, että raskausaika, sekä sitten sen jälkeinen aika kasvattaa ja opettaa itse kutakin. Kunhan suurinpiirtein on elämä mallillaan, niin eiköhän siitä jotain synny. Ei tarvitse olla ne kaupan kalleimmat vaunut, tai iso talo ja perunamaa.

 

On kyllä ihanaa kuulla etten olekaan ihan ainoa joka näin mietiskelee Kiitos teille näistä minun mieltäni helpottavista vastauksista :flower: