Toggle sidebar

Apua, mitä tekisit minun tilanteessani

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kyynel"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="kyynel";30146850] ...tuon todella nopean käytöksen muutoksen takia unelmamiehestä pelottavaksi, arvaamattomaksi ja välinpitämättömäksi ihmiseksi[/QUOTE]

Hohhoijaa ja joopa joo.
Kolikolla on kaksi puolta. Mikähän mahtaisi olla miehesi "tarina"?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras**:
Hohhoijaa ja joopa joo.
Kolikolla on kaksi puolta. Mikähän mahtaisi olla miehesi "tarina"?
Click to expand...

Miehelläni on neljä eri tarinaa, kaksi täysin vastakkaista tarinaa minulle (riippuen onko lähistöllä kukaan kuulemassa), kolmas omille vanhemmilleen ja neljäs viranomaisille.

Hänen siskonsa on kuullut ilmeisesti saman tarinan kuin miehen vanhemmat, mutta hän haluaisi olla edelleen ystäväni erosta huolimatta (eli ei taida uskoa veljensä puheita).


Ja kommenttina tähän viranomaisasiaan, että sellainen valehtelu, joka mustamaalaa minua on ensinnäkin törkeää ja toisekseen rikos.
 
[QUOTE="kyynel";30149062]
Ja kommenttina tähän viranomaisasiaan, että sellainen valehtelu, joka mustamaalaa minua on ensinnäkin törkeää ja toisekseen rikos.[/QUOTE]

Nyt ymmärrän paremmin - kyllä minäkin eroaisin ihmisestä, joka mustamaalaisi minua. En siitä niinkään välittäisi, onko se rikos ja että "valehteli viranomaisille", mutta itseeni kohdistuva ilkeys - mustamaalaaminen - olisi asia, jota en toki hyväksyisi.

Mutta en tekisi silti aborttia, jos ja kun kerran lapsi on toivottu. En antaisi idiootin miehen "viedä" toivomaani lasta itseltäni. Joskin alkaisin heti miettiä, miten kahden kanssa selviää - turvaverkot, mistä voi saada apua, jne. Mutta en toki tuomitse aborttiakaan, jos siihen päädyt - tuon on vain se, mitä itse tekisin.
 
Mun on nyt vaikea ymmartaa, etta miten mies voi noin totaalisesti muuttua parissa kuukaudessa? Jos siis lasta toivoessa oli viela unelmamies? Eihan tuollainen voi johtua kuin jonkin sairauden puhkeamisesta joko psyykkisen tai fyysisen sairauden.
 
Jos ketään kiinnostaa niin abortiin päädyin. Kokemus on kamala, sitä ei toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleen. Mutta tämä on ollut niin rankkaa että en todellakaan jaksanut kahden lapsen kanssa.
Kuukauden sisään jouduin luopumaan miehestä, koirasta, syntymättömästä lapsesta ja parhaasta ystävästä jonka pidempään kestänyt suhde mieheeni paljastui. Elossa ollaan ja olemasaa oleva lapsi kasvaa ja kehittyy hyvin. Selvästi tyytyväisempi ilman riitaisaa ilmapiiriä. Elämä kantaa!
 
[QUOTE="kyynel";30146198]Miehen käytöksestä johtuen en mielelläni antaisi lapsia hänelle ollenkaan (vaikka olen kyllä tietoinen hänen oikeuksistaan), ainakaan ilman että siinä on joku valvomassa tilannetta ja aion hakea yksinhuoltajuutta vaikka se hankalaa onkin. Pelkään myös väkivallan uhkaa mieheltäni ja olen tehnyt lähestymiskieltohakemuksen.

Haluan pysyä mahdollisimman anonyyminä, enkä sen takia viitsi asiaa paljastaa sen tarkemmin, mutta kyseessä on sellainen valhe, joka ei vaikuta vain minun elämääni vaan myös lapsen elämään pysyvästi ja vaatii viranomaisselvittelyä useamman kuukauden ajan.

Meillä oli aiemmin silloin tällöin riitelyä, josta tuli kierre, jonka katkaisemiseen halusin hakea apua parisuhdeterapiasta. Mieheni ei tähän suostunut.

Lemmikin lopettaminen on tullut ajankohtaiseksi vanhuuden vaivojen takia, kun muut apukeinot ovat loppuneet ja sillä on selvästi kipuja. Ei sitä pystyisi kukaan muukaan auttamaan niin en laita kiertoon, se olisi eläinrääkkäystä.[/QUOTE]

No tuossa tilanteessa päätös olisi itselleni ainakin päivänselvä; abortti.
 
.. Viesti lähti ennen aikojaan. Eli olisin siis itse päätynyt ihan samaan ratkaisuun. Onnea ja voimia jatkoon, siitä se elämä kyllä taas lähtee kantamaan. Päivä kerrallaan!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa