Apua, mitä teen?

[mini83]

Sain viime viikolla plussan, mikä oli täysin yllätys ja "vahinko". Itse olin todella iloinen asiasta mutta mieheni ei oikein innostunut ajatuksesta. Noh, muutama tunti sen jälkeen kun hän sai tietää niin ääni muuttui täysin kellossa. Hän oli todella innoissaan ja käski minun nyt olla varovainen että ei tule keskenmenoa tms. (tämä on siis esikoinen ja olemme naimisissa )
Nyt kun uutisesta on kulunut viikko niin mieheni on vihjaillut että haluaisi minun tekevän abortin. Tämä siksi kun taloudellinen tilanne ei ole paras mahdollinen. Itselläni on vakituinen työpaikka mutta mieheni on vasta koe-ajalla uudessa työpaikassa. Toinen syy on se että asumme kaksiossa kahden koiran kanssa ja vauvan kanssa tulisi todella ahdasta. Itse ehdotin että toisesta huoneesta voi ihan hyvin tehdä lastenhuoneen, nukumme nytkin olohuoneessa ja toinen huone on ns.tietokone ja vaatehuone (mikä on aika turhaa ).
Itse en todellakaan haluaisi tehdä aborttia koska pelkään että en sen jälkeen voi saada enää lapsia jos jokin menee pieleen ja pelkään muutenkin kyseistä toimenpidettä. Koska nyt on menossa 7 raskausviikkokin niin sikiöllä on jo oma syke ym. En millään haluaisi "tappaa" sitä.
Olen todella pahoillani että kirjoittelen tällaista kun täällä on monia jotka todella haluavat lapsen mutta ei tärppää ja sitten minulla on tällainen tilanne.
On vain pakko saada avautua jonnekin kun kavereille en halua tästä kertoa. Olemme muutenkin sopineet mieheni kanssa että emme kerro vielä kenellekään. Pomolleni ajattelin kertoa vasta ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen, että osaa varautua. Ensimmäinen neuvolakäynti on ensi viikolla.
Mitä minun pitäisi tehdä? Onko muilla kokemusta tällaisesta? Muuttuukohan mieheni mielipide vielä?

 

[Pilkettä]

Sunlaisessa tilanteessa mun mielestäni sinun pitää toimia oman tunteesi mukaan. Miehen mielipide ja tunteet muuttuvat ja saattavat mennä eestaas isyyden kypsyessä, mutta jos toimit miehesi yhtäkkisen fiiliksen mukaan esim. abortoiden lapsen, vastoin omaa haluasi voit olla varma, että katkeroidut miehellesi. Itse miettisin tarkoin omat tunteeni ja antaisin miehen "kasvaa" rauhassa isyyteen, jos hänellä kuitenkin on välillä intoakin ja teillä on parisuhde muuten kutakuinkin kunnossa, uskon, että ei hän omaa lastaan hylkää. Siinätilanteessa vain täytyy olla itsellä aika vahva ja selvä tunne, että kestää toisen ailahtelut, kun raskausaikana on ehkä muutenkin herkempi. Oisko sulla joku läheinen ystävä/äiti/Muu sukulainen jonka voisit ottaa "tukihenkilöksi" raskausajaksi tai niin kauan kuin tilanne on epäselvä miehesi osalta, siis jos aiot pitää lapsen?
Voisi auttaa, kun jollekin saisi sitten ilman pelkoa kertoa raskausajan tunteista...sulllahan on kuitenkin mies joka on epävarma koko asiasta niin sitä voi olla aika varpaillaan, että mitä kertoo ja uskaltaako niitä huonoja oloja tuoda julki ollenkaan.
No, voimia päätöksen tekoon..ja kokemuksesta voin sanoa, että vauva kannattaa saattaa maailmaan, jos sulla siihen yhtäänkään on haluja.
:hug: :heart:

 

[Gorthaur]

Älkää nyt ainakaan taloudellisen tilanteen antako vaikuttaa päätökseen. Miehesi työtilanne on vain väliaikaista. Eihän sitä tiedä, vaikka hän saisikin sieltä varman paikan. Ei raha sitä onnea kotiin tuo.
Uskoisin miehesi kuitenkin jollain tasolla haluavan tätä lasta, kun asiaa mietittyään oli siitä innoissaan. Ehkä hän nyt tuntee itsensä huonoksi isäksi ja mieheksi, jos ei sitten työllistykään. Kai hän tuntee syyllisyyttä ettei hän "perheen päänä" voikaan tuoda leipää pöytään.
Usein nämä ei toivotut- vauvat ovat loppujen lopuksi todella rakkaita vanhemmilleen, sivusta seuranneena tiedän. Äitini sai "vanhoilla" päivillään silloin parikymppisen miesystävänsä kanssa pojan. Oli vähällä, ettei mennyt abortille. Siinä mietittiin jotain toisarvoisia asioita= mitä muutkin ajattelevat yms. Puhukaa asiasta avoimesti perinpohjin, ei voi muuta sanoa (jättäen pois tilapäiset syyt abortille: liian pieni koti yms.)
Toivottavasti saatte kumpaakin miellyttävän ratkaisun aikaan :hug:

 

[mammu84]

Yhdyn täysin Napsukkaan! Me ollaan nuori aviopari, molemmat opiskelijoita, ollaan käyty osa-aikatöissä ja asutaan kaupungin vuokra-asunnossa.... ja esikko tekee jo kovasti tuloaan. Vaikka ylimääräistä ei varmasti tule olemaan, niin kyllä sitä aina pärjää. Ja raha ei todellakaan tuo onnea. Kyllä te itse saatte sen aikaiseksi!

Voisin myös kuvitella, että miehesi varmasti haluaa tuon lapsen. Itse kävin läpi monenlaisia tuntemuksia (myös samanlaisia kuin miehesi) raskauden alussa. Pelotti ja edelleenkin mietityttää taloudellinen puoli, kuinka saamme tutkinnot suoritetuiksi, osaanko olla tarpeeksi hyvä äiti, haluanko lapsen juuri nyt jne..... mutta kyllä täytyy sanoa, että mitä pidemmälle on tultu sitä enemmän sitä on kasvanut asiassa. Nyt en voisi enää ajatellakaan elämää ilman tätä pientä masuasukkia, rakastan häntä yli kaiken!

Kannattaa todella puhua asiasta rauhassa ja Napsukkaa kompaten, jättäkää toissijaiset syyt abortille pois.

Onnea teille ja tsemppiä :hug:

mammu ja ipana rv 35+2

 

[Sleepis]

Älä abortoi... Mieshän selkeesti jo innostui lapsen tulosta joten eiköhän toi abortti höpinä ole vain jotain ohimenevää rimakauhua ja jännitystä uudesta tulokkaasta...

 

[mini83]

Kiitoksia kaikille vastauksista.
Nyt mieheni sanoi että on tehnyt päätöksensä, eli haluaa että teen abortin. :'( Kuitenkin hän sanoo että ei voi pakottaa mua tekemään aborttia mutta jos päätän pitää lapsen niin ei tiedä mitä tekee. Eli pahimmassa tapauksessa häippäsee. En tietenkään voi pitää sitä vasten hänen tahtoaan mutta minä niin haluaisin pitää sen. Olen toisinsanoen umpikujassa. Mitä ikinä päätänkin niin jompi kumpi siinä "loukkaantuu". :ashamed:

 

[Mörri825]

Jos abortin teet...!
Pärjäät kyllä äitysloman ja vaikka kodinhoidonvapaankin ajan, 3 vuotta, taloudellisesti.
Jos mies haluaa abortin niin abortoikoon ittensä.
Äijä pihalle ja koirat perässä ( anteeks vaan ).
En ikipäivänä suostuisi aborttiin.
Yhden, vaimoni, keskenmenon kokeneena sanon..., oli se vaan niin kova paikka ja jos viellä tappaisin ( vaatimuksestani siis ) puolustuskyvyttömän sikiön.
Hyi Helvetti...!!!

 

[Mörri825]

Jos miestäsi tarkoitat.
Jos häippäsee.., niin "GoodBye", se mies ei ollutkaan sun arvoises.
Vittu ( anteeks ) mikä äijä..., saatanan luuseri!!! :wave:

 

[Mörri825]

Putosin palkkatasossa ( netto-käteen ) 7 kertaisesti, kun tein päätökseni yhdessä yössä.
Ei saatana tunnu missään.
Tytöt on antaneet mulle onnen avaimet..., ja pärjään kyllä kodinhoidontuella.
Materialismi on syvältä kun sitä verrataan siihen vilpittömyyteen mitä SUN OMA LAPSI sulle antaa ja mull on niit viell kaksi ( 1.5v ja 5.5v ).
Siis kotona.

 

[Pilkettä]

missään nimessä tee aborttia siksi koska miehesi haluaa....niinkuin Mörri jo totes että ikäs kadut. Mies kasvaa perässä jos kasvaa....yritä hakea tukea muualta ja sano miehelles että teet just tasan oman päätöksen.
Pärjäät ihan hyvin lapsen kanssa yksinäsikin ( kokemusta on: yksi poika 18v, yksinhultajana siten että isä ei kyennyt osallistumaan ollenkaan) ystävä ja tukiverkostosta saat apua.

 

[Mörri825]

Jos nyt suostut miehen tahtoon..., niin se tulee tulevaisuudessa ( melkoisen varmasti ) kaikissa ristiriitatilanteissa esiin ja usko vaan niin se on tuhon tie tuon suhteen kariutumiseen ennemmin tai myöhemmin.
Eli nyt on tehtävä ne suuret, koko elämän ajan kestävät, päätökset.
Jos mies arvostaa sua noin saatanan vähän nyt tässä vaiheessa..., niin tuskin se ainakaan parempaan suuntaan abortin myötä menee.
Päinvastoin.
Et IKINÄ anna itsellesi, etkä sille miehelle ( varsinkaan miehelle, jonka syytä kaikki on ) anteeksi.

 

[Mörri825]

Että vauvan kanssa kuulut ihan eri ihmisryhmään, jossa on kavereita vähän eri ajattelumaailmoin kuin pelkkää sinkkusinkoilua harrastavien kaverien ajattelumaailma.
Esim.
Todella mahtava huomata esim. marketissa.., susta on kinnostunu ihan eri asiakasrymäihmiset kun kuljet vauvan kanssa.
Ei enään esim :/ pelkät vaksit

 

[Mörri825]

Näppis tökkii...

 

[mini83]

Olen nyt sitten päättänyt että pidän tämän lapsen. Pelottaa vaan miehen reaktio kun päätökseni kerron. En vain haluaisi että lapsi kasvaa ilman isää, niinkuin itse olen tehnyt. Rakastan miestäni kyllä yli kaiken ja todella toivon että hän tulisi järkiinsä tän asian suhteen. En millään haluaisi erotakaan, varsinkaan tällaisen asian takia.
Kohta olen sitten varmaan yh-äiti mutta mieluummin niin kuin abortti.
Kiitoksia kaikista vastauksista. :hug:

 

[Mörri825]

Miehiä, niitäkin jotka kunnioittaa sun valintoja näinkin korvaamattoman tärkeässä asiassa, löytyy kyllä kun se aika on.
Tulet huomaamaan, että kun katselet lapsen kehitystä ja varsinkin kun lapsi alkaa olemaan siinä 11kk ja eteenpäin vanha..., niin se oppii lähes koko ajan jotain uutta ja ilahduttaa sinua suunnattomasti.
Vaik olis väsyny ja raskastakin joskus, niin ei tarvitse kuin istahtaa sohvalle ja hiljaa seurailla lasten kirmailua, niin väsymys on tipotiessään, ainakin hirvittävän hyvä olo rinnassa ja mielessä.
Annat nyt vaan pallon miehelle ( et painosta, etkä aseta valintojen eteen ) ja jos lähtee..., niin lähtee ja silleen.
Jos sillä on vähänkään ( huom vähääkään ) tunteita niin se ei lastaan hylkä, eikä lapsen äitiä.
Jos tunteita ei sen vertaa ole..., niin ei se olisi tulevaisuudessakaan lapsensa arvoinen.
Nauttikoon sitten vaan työstään jos se on se Thö Point :/ ja elämän tärkeysjärjestyksessä etummaisella sijalla.

 

[mini83]

Niin, harmittaa vaan että siinä lähtee sitten samalla toinen koirakin, kun on "hänen" koira. :'(
Ei se työ ole tärkeintä hänelle, hän kuulema ei vaan ole valmis vielä isäksi. Mutta tehkööt ite omat päätöksensä, niin minäkin teen. Ainakin sit saan tosiaan tietää kuinka tärkeä minä ja meidän perhe on hänelle. :ashamed:

 

[Mörri825]

Koira.
Tässä on kyse kuitenkin lapsesta..., jonka itse synnytät :hug:

 

[mini83]

Siis tietenkin se lapsi tässä on tärkein ja sen hyvinvointi. Mutta sitten pahimmassa tapauksessa puolet nykyisestä perheestä on häippässy. :'( (älä nyt käsitä väärin, en minä sen koiran perusteella päätöstäni tee)

 

[Pilkettä]

Hyvä mini83 teet oikean ratkaisun kaikelta kantilta...uskon että miehes tulee vielä kiittämään sun viisautta. Olen lähes varma siitä. Isäksi ei ole valmis kukaan ja hän tulee sitten omalla tavallaan siihen kasvaneeksi.
Tottakai siinä on paljon sinulla surua ja luopumista ja myllerrystä edessä, varsinkin jos miehesi lähtee. Koirakin on tietenkin rakas, puhumattakaan yhteisistä ystävistä, muistoista ja monesta muusta.Aina erossa on monia monia surullisia asioita ja toivonkin sulle rauhallista mieltä ja avoimuutta surra sellaiset pois, jos ero tulee. MIehes saattaa väliaikaisesti häippässtäkin suutuksissaan ja kasvukiviussaan, mutta jos oikeasti sinua rakastaa niin se ei kyllä muutu lapsen myötä, päinvastoin.
Olet tehnyt hienon päätöksen! Pysyhän lujana, silloin kun "huojuu" Onnea :heart: :hug:

Tulehan kertomaan välillä miten sujuu, jos haluat

 

[Bhunis]

Minusta sinun kannattaisi itse päättää asiasta kyllä lapset on aina ihania ja jos alkaa taloudellista tilannetta liikaa miettiä ei koskaan tule sitä hetkeä jolloin se olisi oikea aika!!! Minusta sinun kannattaisi miehellesi puhua asiasta että todella haluisit pitää lapsen... Ja kukaan ei voi vihata lasta että kyllä se sitten on varmasti onnessaan kun vauva syntyy viimeistään!!!

 

[mini83]

Ihanaa, nyt mieheni on vihdoinkin sillä mielellä että pidetään vauva ja puhuu tulevaisuudestakin jo vauvan kanssa. =)
Kiitoksia kaikille! (täytyy nyt vain toivoa että mieli ei taas vaihdu). B)

 

[Pilkettä]

:heart: Kiva kuulla...mieli voi mennä vielä moneenkertaan toisellekin puolelle, mut elä anna sen masentaa...se tarkoittaa vain sitä, että olette tärkeitä, vauva ja sinä, ja asia koskettaa miestäsi tunnetasolla paljon. Tärkeintä on ettet mene itse mukaan miehesi myllerryksiin..omissakin on raskausaikana ihan tarpeeksi :heart:

 

[hoitsu-x]

Heips mulla oli aikoinaan vähän samankaltainen tilanne. Ilmoitin miehelle että minä pidän lapsen, minä haluan tämän, mies hyväksyi päätökseni ja sanoin vielä hänelle että saa päättää haluaako osallistua tähän ja haluaako jatkaa kanssamme matkaa.. halusi..
Vaikka mies oli alussa epävarma on hän nyt lapsellemme maailman paras isi ja lapsi on hänellä todella tärkeä. Mies kasvoi ja aikuistui paljolti odotuksen aikana. Uskon että miehesi kypsyy ajatukseen, ja vaikka ei kypsyisikään, mieti todella tarkkaan.. suloinen salaisuus kasvaa sisälläsi.
:heart:

 

[anmari]

Itselläni oli melko samanlainen tilanne, kun odotin esikoistani. Mieheni ehdotti aborttia, mutta ei painostanut tai pakkottanut siihen. Hänellä oli silloin samanlaisia huolia kuin miehelläsi. Mieheni oli työtön, meillä ei ollut mitään tuloja ja omaa kotia, asuimme silloin vielä äitini luona lapsuuden kodissani. Olin jo ennen raskaaksi tuloa puhunut mieheni kanssa abortista ja kertonut, että en koskaan voisi tehdä sitä. Mieheni ymmärsi minua. En edes harkinnut aborttia, koska olihan raskaus suunnitelmissamme vaikka ei heti. Pidimme lapsen ja tässä sitä nyt ollaan. Ihan hyvin menee, välillä on rahallisesti tiukkaa mutta kyllä me pärjäämme. Olemme onnellinen pieni perhe, vaikka ei ylinmääräistä rahaa ole. Mutta ei raha tee onnelliseksi. Mieheni kasvoi raskauden myötä pikku hiljaa isyyteen, vaikka todellinen kasvaminen alkoi vasta lapsen synnyttyä. Hän rakastaa tytärtämme mielettömän paljon. Eikä ole kyllä katunut hetkeäkään... Mieheni on nyt tytöllemme maailman paras isä ja tyttö on hänelle kaikki kaikessa.
Älä missään nimessä tee aborttia vain miehesi vuoksi, koska varmasti hänkin tulisi katumaan sitä. Isäksi kasvetaan ja tullaan hitaammin kuin äidiksi. Anna miehellesi aikaa. Varmasti saat tukea läheisiltäsi miehesi epävarmuuden ajaksi. Mieti tarkkaan ja paljon voimia päätöksen tekoon ja sen kertomiseen miehellesi :flower:

 

[mini83]

Kiitoksia kaikille. Tietenkin nyt kun mieheni kypsyi ajatukseen ja oli valmis pitämään vauvan...niin sain eilen keskenmenon. Joten se siitä. :'( :ashamed:

Kiitän ja kumarran, sitten poistun. :/