Eli olen seurustellut tämän naisen kanssa hivenen yli vuoden, erosimme yhdessä vaiheessa pieneksi aikaa erimielisyyksiemme takia, mutta palasimme yhteen molempien tahdosta.
Tunteita meillä on toisiamme kohtaan kyllä ja paljon, ensi tapaamisella se oli jo hyvin selvää että tuossa on sitä "jotain". Alussa meni hyvin, teimme asioita yhdessä, vietimme aikaa toistemme seurassa, harrastimme seksiä usein ja puhuimme asioista. Sitten se muuttui, naisesta tuli kylmä, ei puhunut tunteistaan, tapaamiset harventuivat, seksi lakkasi melkein kokonaan. Kaverien kanssa menot tuntuivat minua paljon tärkeämmiltä. Tämän takia erosimme hetkeksi, nyt kun uudelleen olemme aloittaneet niin aluksi meni taas hienosti, mutta tämä sama alkoi uudelleen.
Eli kaverien kanssa menot tuntuvat paljon kiinnostavammilta, luonani hän käy korkeintaan muutaman tunnin parina päivänä viikossa, jolloin en saa edes kuulla pitääkö hän minusta vai ei. Yritän keskustella, ehdottaa tapaamisia ja yhdessäoloa(leffaa jne. perusjuttuja), mutta aina hänellä on joko työt tai jotain muuta. Ei enään tee mieli edes ehdottaa asioita kun tietää jo vastauksen etukäteen, eikä halua pettyä pahasti. Seksiä on noin kerran kuussa, mikä on nuoreen ikään(hän 18 ja minä 21) nähden hieman vähän, kun läheisyyttä ja hellyyttä ei muullakaan tavalla ole paljoa. Haluja on minulla ainakin paljon ja usein teenkin aloitetta, mutta kaikki kaatuu aina johonkin hänen puoleltaan, eikö tee mieli vai mitä.. Hän kyllä vakuuttelee että haluaa minua ja tahtoo olla kanssani.
Myös useat tapaamiset, yökyläilyt ja menot mitkä hän on luvannut että toteutetaan, on jäänyt toteuttamatta äkillisten töiden, sairauden tms. takia. Tiedän että hänellä on sairaus mikä on hankala ja vaivaa häntä, mutta jos kerta pystyy töissä käymään normaalisti, tapaamaan kavereitaan ja suunnittelemaan heidän kanssaan tapaamisia sun muita, niin onko väärin olettaa että hän pystyisi siihen myös minun kanssani? Luulisi nyt poikaystävän olevan hieman korkeammalla hierarkiassa kuin kavereiden.
Olen kysellyt syitä tähän kaikkeen, vastauksena yleensä jotain mitäänsanomatonta "nokun oli menoa" "vastaan myöhemmin" sun muuta. Toisesta miehestä ei ole kyse tässä asiassa, siitä olen varma ja tiedon olen myös varmistanut kolmannelta taholta.
Rakastamme toisiamme ja minä haluaisin hänen kanssaan samoja asioita mitä "normaalissa" suhteessa kuuluisi mielestäni olla, hellyyttä, läheisyyttä, yhdessäoloa ja seksiäkin. Mitähän ihmettä tässä nyt tekisi, on käynyt mielessä jo erotakkin ja katsoa löytyykö jotakuta joka voisi nämä asiat minulle antaa... Olen aivan neuvoton ja asia ahdistaa minua hyvin paljon, mutta en saa häneen puhekontaktia että saisin hänen mieleensä yhteyden näihin asioihin liittyen.
Auttakaa miestä mäessä kiitos
En kuitenkaan tahtoisi luovuttaa hänen suhteensa, on siellä kovan kuoren alla viellä jossain se ihana nainen mihin rakastuin yli vuosi sitten. Kaikki näkemykset, neuvot, vinkit otetaan ilomielin vastaan!
Tunteita meillä on toisiamme kohtaan kyllä ja paljon, ensi tapaamisella se oli jo hyvin selvää että tuossa on sitä "jotain". Alussa meni hyvin, teimme asioita yhdessä, vietimme aikaa toistemme seurassa, harrastimme seksiä usein ja puhuimme asioista. Sitten se muuttui, naisesta tuli kylmä, ei puhunut tunteistaan, tapaamiset harventuivat, seksi lakkasi melkein kokonaan. Kaverien kanssa menot tuntuivat minua paljon tärkeämmiltä. Tämän takia erosimme hetkeksi, nyt kun uudelleen olemme aloittaneet niin aluksi meni taas hienosti, mutta tämä sama alkoi uudelleen.
Eli kaverien kanssa menot tuntuvat paljon kiinnostavammilta, luonani hän käy korkeintaan muutaman tunnin parina päivänä viikossa, jolloin en saa edes kuulla pitääkö hän minusta vai ei. Yritän keskustella, ehdottaa tapaamisia ja yhdessäoloa(leffaa jne. perusjuttuja), mutta aina hänellä on joko työt tai jotain muuta. Ei enään tee mieli edes ehdottaa asioita kun tietää jo vastauksen etukäteen, eikä halua pettyä pahasti. Seksiä on noin kerran kuussa, mikä on nuoreen ikään(hän 18 ja minä 21) nähden hieman vähän, kun läheisyyttä ja hellyyttä ei muullakaan tavalla ole paljoa. Haluja on minulla ainakin paljon ja usein teenkin aloitetta, mutta kaikki kaatuu aina johonkin hänen puoleltaan, eikö tee mieli vai mitä.. Hän kyllä vakuuttelee että haluaa minua ja tahtoo olla kanssani.
Myös useat tapaamiset, yökyläilyt ja menot mitkä hän on luvannut että toteutetaan, on jäänyt toteuttamatta äkillisten töiden, sairauden tms. takia. Tiedän että hänellä on sairaus mikä on hankala ja vaivaa häntä, mutta jos kerta pystyy töissä käymään normaalisti, tapaamaan kavereitaan ja suunnittelemaan heidän kanssaan tapaamisia sun muita, niin onko väärin olettaa että hän pystyisi siihen myös minun kanssani? Luulisi nyt poikaystävän olevan hieman korkeammalla hierarkiassa kuin kavereiden.
Olen kysellyt syitä tähän kaikkeen, vastauksena yleensä jotain mitäänsanomatonta "nokun oli menoa" "vastaan myöhemmin" sun muuta. Toisesta miehestä ei ole kyse tässä asiassa, siitä olen varma ja tiedon olen myös varmistanut kolmannelta taholta.
Rakastamme toisiamme ja minä haluaisin hänen kanssaan samoja asioita mitä "normaalissa" suhteessa kuuluisi mielestäni olla, hellyyttä, läheisyyttä, yhdessäoloa ja seksiäkin. Mitähän ihmettä tässä nyt tekisi, on käynyt mielessä jo erotakkin ja katsoa löytyykö jotakuta joka voisi nämä asiat minulle antaa... Olen aivan neuvoton ja asia ahdistaa minua hyvin paljon, mutta en saa häneen puhekontaktia että saisin hänen mieleensä yhteyden näihin asioihin liittyen.
Auttakaa miestä mäessä kiitos
En kuitenkaan tahtoisi luovuttaa hänen suhteensa, on siellä kovan kuoren alla viellä jossain se ihana nainen mihin rakastuin yli vuosi sitten. Kaikki näkemykset, neuvot, vinkit otetaan ilomielin vastaan!
