apua, mies ei puhu....

...ei sitten niin mistään. ollaan oltu yhdessä 7 vuotta. tän asian kans on painittu koko yhdessä olo ajan. kahdestaan opin diilaamaan asian suhteen. esikoisen synnyttyä asia taas korostui, kunnes laantui ja nyt kakkosen synnyttyä tilanne taas ihan mahdoton. Pitäis miettiä nimeä, sopia kumpi laittaa ruuan, miten tehdään ulkoilun kanssa yms.. ihan arkisia asioita. mihinkään en saa vastausta. tuntuu kuin puhuisin seinille. niin turhauttavaa. ihan pienest¨ä asiasta paisuu pullataikina. pahoitan mieleni ja kerron siitä, pyydän vastaamaan, mutta kun ei mitään vastakaikua, niin räjähdän lopulta huutamaan. ja huudan kaikki ulos, haukun ja itken. oma olo on hirveä. vielä tämäkään ei anna mitään reaktiota. esikoinen on ihmeissään ja minulla entistä pahempi olo, kun tiedän etten saisi huutaa hänen nähden/ kuullen. Aina selitän kyllä sitten asian laidan,mutta silti... oma olo on tosi kurja. nytkin kyyneleet valuu. onko kellään kokemusta, miten tästä voisi taas päästä yli?
mieluummin tietysti haluaisin että mies oppis puhumaan. hänellä taustoissa tuurijuoppo, väkivaltainenkin isä, marttyyri äiti. alkoholismin ovat aina peittäneet tai päästäneet ulos toisesta korvasta. Eivät ole koskaan puhuneet tai sopineet mistää keskenään. mieheni 10 vuotiaana hoiti vauva siskonsa. 10 vuotta vanhemmat isoveljet olivat jo muuttaneet kotoa. ekan kerran heillä 7vuotta sitten kyläillessäni yhtäkkiä kaikki, mieheni mukaan lukien häipyivät jonnekin ruokailun jälkeen. kukaan ei huutanut heippaa tai sanoneet minne menevät. istuin kaksi tuntia yksin heidän olohuoneessa lukien seura lehtä edes takaisin ihmeissäni. mieheni tultua takaisin hän totesi käynneensä serkullaan. heh.
välilä mieheni uppoaa tuohon malliin nytkin ja yhteinen elämä on silloin tuskaa. niinkuin nyt. oon ihan neuvoton. miten päästään tän yli. onko tää loppuelämän nyt tätä sitten. pitääkö teidän muiden muistuttaa miehiänne, että olette tiimi ja puhallatte yhteen hiileen, ette toisianne vastaan. ääh, itkettää.

 

kokeile silee että jos kysyt jotain ja ei vastaa ni sano että koska en kuule vastausta ääneen tulkitsen että olet .... ja ... mieltä ja teet niinkuin haluat,siis jos ei vastaa niin tulkitset että voit tehä niinkuin haluat ite..

mäkin joudun puhuu usein seinille vaikka hyvästä perjeestä mies onkin, ei kaikki vaan osaa kommunikoida kivasti. mäkin joskus suutun tai kysyn MITÄ niin monta kertaa että mies vastaa/hermostuu ja sit sanon että kannattaa vastata kerralla!

 

tiedän kyllä miltä tuntuu.itsellä aika pitkälle sama tilanne.ärsyttää niiiin paljon!ja vihastuttaa kanssa kun sit itse alan ärjymään.ei kamalan hyvää kommunikointia sekään:/

 

Miten te edes tutuistuitte tuollaisiin miehiin? Siis, mistä puhuitte suhteen alussa? Vai päätittekö vaan ihastua, rakastua ja roudasitte sen mykän miehen mukananne kotiin?

 

höh, aiempi viesti karkas jonnekin...
hassua on että juttelemme esimerkiksi urheilusta mikä kiinnostaa molempia,mutta ongelma on juuri arkisia asioita koskevissa jutuissa. asioista sopimisessa yms. ongelma ei ollut näin iso ennen lapsia, sillä silloin molemmat eli suht itsenäistä elämää, eikä haitannut esim vaikka työpäivä venyi yhtäkkiä. toisin kuin nyt siis,(josta mies ei ilmoittele tai kysy onko ok jne...)