Toggle sidebar

Apua mielenterveystoimistosta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Meiju
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

Meiju

Vieras
Minulla on jo pitkään ollut tunne, että haluaisin keskustella mieltä vaivaavista asioista ja pahanolon tunteista jonkun alan ammattilaisen kanssa. Nyt viimein ajattelin tarttua härkää sarvista ja hakea itselleni tuota apua, mutta kuinkas se tehdään? Voinko vain soittaa suoraan esim. mielenterveystoimistoon vai ohjataanko sinne aina terveyskeskuslääkärin tai jonkin vastaavan kautta?

Tuntuu, etten haluaisi "arvauskeskukseen" lähteä asioitani selittelemään ja neuvolan terkkari taas tuntuu liian tutulta, joten en halua hänellekään puhua. Neuvoja? Kiitos!
 
Kiitos. Eninten pelottaa, että saan vastauksen tyyliin "nyt soitit kyllä väärään paikkaa, sinun olisi pitänyt soittaa sinne ja sinne". Sitten ei varmaan ole taas voimia yrittää toisesta paikasta.
 
Mulla on vähän samanlainen olo. Neuvolaan en halua soittaa, koska terkka asuu melkeen naapurissa ja tuntuu jotenkin nololta soitella tämmöisessä asiassa. Olen harkinnut yksityistä lääkäriä, mut vielä on jäänyt harkinnan asteelle =(
 
Kohtalotoveri, minä tiedän omasta kokemuksesta, miten vaikeaa se avun hakeminen on! :( Mullakin tunteet vaihtelee toivosta epätoivoon tyyliin "eipä siitä ole apua mulle kuitenkaan" tai "mulla olisi paljon parempi olla, kun saisin vain puhua!".

Huokaus, tais jäädä kuitenkin tänään taas soittamatta.
 
Onko sulla synnytyksen jälkeinen masennus vai mikä? Mä epäilen, että mulla on. Olen netistä tutkinut aihetta ja mulla on just ne oireet. Välillä on hyvä olo, välillä tosi huono. Olen harkinnut avun hakemista jo muutaman kuukauden, mutta en ole saanut aikaiseksi. Kuvittelen, että tämä helpottaa itsestään ajan kanssa, mut mahtaako niin ikinä käydä... Huoh.
 
Onko sulla synnytyksen jälkeinen masennus vai mikä? Mä epäilen, että mulla on. Olen netistä tutkinut aihetta ja mulla on just ne oireet. Välillä on hyvä olo, välillä tosi huono. Olen harkinnut avun hakemista jo muutaman kuukauden, mutta en ole saanut aikaiseksi. Kuvittelen, että tämä helpottaa itsestään ajan kanssa, mut mahtaako niin ikinä käydä... Huoh.
 
Kunnallisesta puolesta en tiedä, itse sain ajan työterveyden kautta yksityiselle psykoterapeutille. Kela maksoi noin puolet hänen palkkiostaan, tosin ensimmäisen vuoden kävin täysin omalla kustannuksella, kun Kelan kuntoutusmäärärahat olivat loppu. Kamalan kalliiksi tuli, muistaakseni parisataa euroa kuussa 2,5 vuoden ajan. Mutta toisaalta varmasti kalliimmaksi olisi tullut ilman ulkopuolista apua, tuskin olisi nyt työtä, perhettä ja edes jonkinlaista mielenrauhaa.

Kannustan siis lämpimästi soittamaan sen ensimmäisen (ja ehdottomasti haastavimman) puhelun nyt heti!
 
Hei!

Mielenterveystoimistoon, tai nykyisemmin psykiatrian poliklinikalle, tarvitaan lääkärin lähete, tk:sta, työterveyshuollosta tai yksityiseltä, ei väliä. MUTTA, myös joidenkin kaupunkien TK:ssa on psykiatrisia hoitajia, joille saa keskusteluaikoja, voi saada suoraan soittamalla ajan. Joskus myös psykologille voi saada ajan suoraan. Soita siis omaan tk:een ja kysy palveluista. netistäkin löytyy usein tiedot jos ei halua puhelimitse asioida.

Kannattaa yrittää! Keskusteluihin hakeutuminen ei tarkoita hulluutta, vaan halua parantaa omaa vointia ja se jos mikä on järkevää! Kelan tukemaan terapiaan on mahdollista päästä psykiatrian pkl:n kautta jos katsotaan että pidempi apu olisi tarpeen ja Kelan tukeen olisi mahdollisuus. (usein on hyvä selvitellä tilannettaan ensin kevyemmillä konsteilla kuin pyrkiä heti suoraan terapiaan, joka voi olla vuosien projekti.)


Pit'' viel' mainita, että usein pkl:lla työskentelevät hoitajat ovat lisäkouluttautuneet psykoterapeuteiksi sh-tutkinnon lisäksi, eli ei se ole psykiatri joka aina kesän tekee ;) Poleilla työskentelee myös psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä.

 
Tsemppi, kiitos kannustuksesta!

Kohtalotoveri, mulla on nyt taaperoikäinen lapsi ja muistaakseni nämä "oireet" alkoivat lapsen ollessa muutaman kuukauden ikäinen. Yöt olivat todella levottomia siihen asti, kun poika täytti 10 kk. Luulin, että väsymys aiheutti tätä alakuloisuutta, välillä itkuisuuttakin, pinnan kiristymistä jne.

Tilanne paranikin välillä, mutta nyt samanlaiset tuntemukset ovat taas vaivanneet jo jonkin aikaa. Eikä nyt ole enää kyse unen puutteesta. Onko sulla Kohtalotoveri ollut näitä tuntemuksia ihan lapsen syntymästä asti?
 
Joihinkin pääsee ilman lähettä ja joihinkin tarvitsee lähetteen.
Soitat mtt toimistoon ja kysyt millainen käytäntö heillä on.
Itse käyn purkamassa tuntoja siellä ja on mukava ,että joku kuuntelee,vaikka työtään vain tekee.
 
Minni, kiitos myös neuvoista! Voi harmi, ett' vain l'hetteell' p''see... terveyskeskukseen on monen kuukauden jonot vastaanotolle ja eniten kai pelk''n, ett' l''k'ri alkaa tuputtaa jotain l''kkeit'. Minusta kun tuntuu, ett' tilanteeni ei ole niin paha, ett' l''kkeit' tarvitsisin vaan keskusteluapua!

Sori, kun teksti n'ytt'' t'lt'... mun pikkuapulainen teki koneelle jotain s''t;j'...
 
Oireet alkoivat kun vauva oli puoli vuotias. Olin jatkuvasti ärtynyt, koska väsytti ihan hirveästi. Luulin, että paha olo johtuu väsymyksestä ja varmaan johtuikin osittain. Olen aika yksin lasten kanssa, koska mies tekee pitkää päivää töissä. Kun vauva oli 9 kk, niin silloin iski totaalinen uupumus ja tunnistin ekaa kertaa oireet ja aloin ajatella, et onkohan masennusta eikä vain uupumusta. Samaan aikaan loppui imetys ja jotenkin oireet paheni sen jälkeen. Hormooneista johtuvaa? Vauva on nyt 11 kk, enkä ole vieläkään saanut haettua apua. Pahimmillaan en saanut öisin nukuttua ja päivisin väsytti, eikä ruokakaan maistunut. Nyt on parempi olla. On pakko pitää rutiineista kiinni, koska lapset on hoidettava joka päivä.
 
Meillä on mahdoliisus halutessaan päästä naapurikunnan mielenterveyshoitajalle jos oman pikkukunnan hoitaja tuntuu liian tutulle. Soita ihmeessä! Kannattaa hoitaa itsensä kuntoon ennenkuin ongelmat kasvavat, jos sinusta tuntuu ettet yksin saa asioita kuntoon.
 
Kohtalotoveri, meidän tilanne kuulostaa monelta osin melko samanlaiselta. Minäkin olen miettinyt, että missä se masennuksen ja uupuksen raja menee...

Meidän pienellä paikkakunnalla ei ole neuvolapsykologia. Voi, että yksi puhelinsoitto voikin tuntua niin vaikealta!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa