Miten paljon tämä 12 vuotias saa vanhemmiltaan aikaa? Kirjoitat että on vakituiset työt molemmilla ja perheessä myös erityislapsi. Huomoidaanko tätä vanhempaa lasta tarpeeksi vai meneekö hän "siinä sivussa", kun on jo noin "isokin" että pitäisi pärjätä yksin? Ottakaa joko sinä tai mies omaa aikaa VAIN tämän yhden kanssa. Leffaan kahdestaan, tai syömään, tai mikä nyt vois olla jotain "omaa aikaa". Uimahalliin, laivalle, geokätköilyä. Mikroautoradalle tai mitä ikinä. Ulos, pois kotoa, omistaudu sille tenavalle, näytä teoin ja sanoin että se muksu on teoistaan huolimatta tärkeä. Yksi kerta pois kotoa tuulettumassa ei riitä, ottakaa tavaksi.
Teillä ei ole sellaista suhdetta, että voisi olettaa lapsen noin vain kertovan, mikä mättää, miksi hän käyttäytyy kuten käyttäytyy. Rakentakaa ensin sitä suhdetta, vielä sille ei ole myöhäistä. Ehkä se suhde on ollut olemassa, mutta se on jäänyt piiloon pahan olon alle.
Kunnioitus ansaitaan olemalla reilu ja rakastava, mutta myös rajat asettava Aikuinen. Nyt lapsi häilyy jossain välimaastossa. Lapsi tuntuu olettavan ettei aikuisia tarvitse kunnoittaa. Pyytääkö hän anteeksi haistatteluitaan? Pahaa oloa saa huutaa, kunhan sen myös "pui" loppuun. Anteeksi pitää pyytää.
Missään nimessä ei aleta vääntämään FYYSISESTI kenelle kaukosäädin kuuluu. Voitko kuvitella että tappelisit (niin, tuosta on enää hiuksenhieno askel nujakkaan) miehesi kanssa kaukosäätimestä?
Millainen on tyypillinen keskustelu teillä aikuisten välillä? Näytättekö miehen kanssa tunteita lasten nähden? Pyysitkö anteeksi kun kolhaisit lasta kaukosäätimellä?
Heittelen vain ajatuksia ilmaan. Kukaan ei voi näkemättä ja kuulematta lasta ja vanhempia auttaa teitä, hakeudu perheneuvolaan, tai seuraava osoite voi tosiaan olla sosiaalihuolto. Tästä vähän vanhempia lapsia tulee asiakkaaksi jatkuvasti.
Lapsi TARVITSEE nyt jotain, onko se aikuisen seuraa, olkapäätä, uudenlaisia toimintamalleja, vai tiukempia rajoja, sitä ei voi näin sanoa.