Toivon asiallisia vastauksia, vaikka niitä netissä tuskin nykyään edes saa.
Olemme aika tavallinen perhe. Meillä on 4,5-vuotias lapsi. Parisuhteemme voi hyvin ja mielestämme elämä on aika onnellista. Meillä on hyvät työpaikat ja teemme ihan tavallisia asioita perheenä. Olemme mieheni kanssa molemmat melko rauhallisia luonteeltamme. Perheessämme ei käytetä päihteitä ollenkaan ja teemme ihan tavallista 8-tunnin työpäivää.
Lapsemme on kuitenkin erittäin kiukkuinen ja uhmakas. Päivät käyvät erittäin raskaaksi. Aamulla herätys on yleensä kello 06.15 ja kiukuttelu alkaa siitä. Telkkarista tulee koko ajan väärä lastenohjelma ja tyttö karjuu kurkku suorana "ei tätä ohjelmaa, ei tuota, ei tätä, tyhmä äiti, mee pois, laita nalle puh" Telkkari on aamujen pelastus, koska muuten aamuista ei tulisi todellakaan yhtään mitään. Vanhempienkin on kuitenkin puettava ja syötävä ja peseydyttävä. Aamupesut lapsen kanssa on yhtä helv****. Sitten kun on aika lähteä yleensä pannaan hanttiin kaikin keinoin ja lopuksi ihan hiki virtaa kun on kauheitten takkuilujen kautta saatu puettua lapsi. Itse tarhamatka menee sitten hyvin ja halitaan ja pusitaan tarhalla. Päiväkodissa lapsi käyttäytyy kuulemma hyvin ja on ihan normaali tottelevainen lapsi. Päiväkodissa kehutaan (ja olen itsekkin huomannut) että tyttö on ikäisekseen älykäs ja lahjakas. Osaa paljon, mitä keskiverto tuon ikäinen ei vielä yleensä osaa. Tarhassa kuulemma keskittyy hyvin, mutta kotona ei oikein jaksa keskittyä mihinkään. Neiti menettää heti hermonsa jos jokin ei onnistu. Kaupoissa ei enään käydä edes yhdessä, koska kauppareissuista ei tule kyllä yhtään mitään. JOskus tilanne on niin paha että lapsi vaan itkee kiukutteluitkua ja huutaa "tyhmä äiti" ja potkiin esim. maassa olevaa esinettä. Välillä lelut lentelee. Pitäisi tehdä justiin niinkun lapsi sanoo, muuten on piru irti ja se kestää koko päivän ja seuraavana aamuna alkaa.
Haluaisin tietää, mitä te tekisitte/ olette tehneet seuraavisa tilanteissa (kaikki meille tapahtunut)
1. Olimme ravintolassa syömässä, kun laitoin vahingossa lapsen lautaselle ananasta. Lapsi alkoi huutaa kovaan ääneen (=karjua) "en mä syö ananasta, hyi, yäk yäk yäk" ja nakkeli ananaksia menemään pitkin pöytää.
2. Lapsi ei leiki OLLENKAAN yksin. Tiedän, että lapselle pitää antaa aikaa, mutta ymmärrätte, että ruokakin on tehtävä ja tiskit tiskattava ja myös minun on käytävä suihkussa. (jos mies ei ole kotona) Millä saisi opetettua lasta, että viihtyisi edes hetken yksikseen? Telkkarin parissa kyllä viihtyy itsekseen, mutta telkkaria en anna katsoa kun arkisin max tunnin ja viikonloppuna max 3h/päivä.
3. Miten saisi aamut helpommiksi.. lapsi osaa pukea itse ja pukee aina tarhassakin itse..kotona ei. Yleensä se on karjumista tai sitten pelleilyksi lyömistä. Aamut pitäisi saada edes jotenkuten sujumaan.
4. Kerran hain lasta tarhasta ja kun matkalla ei pysähdyttykään leikkipuistoon, lapsi löi minua pari kertaa ja karjui koko matkan.
5. Lapsi ei ole tyytyväinen mihinkään. JOs tuon yllärinä jonkun pienen jutun, esim. tarrapaketin, reaktoi yleensä on " yhyyy emmä halua tarroja, mä haluan ponin. Rumia tarroja"
On hyvviäkin hetkiä joskus. JOskus ravintolareissut menee hyvin ja kauppareissu sujuu ilman suuria ongelmia ja tarhasta kävellään iloisesti käsikädessä kotiin. Välillä tuntuu, että alan pelätä ihan lapsen kanssa liikumista, millainen show taas tulee. Minä jaksan kyllä, mutta lapsella tulee myöhemmin ongelmia käytöksen kanssa. En oikeasti keksi mitä tehdä ja tunnen olevani huono vanhempi.
Tilanteita olen hoitanut sillä, että vien lapsen eri huoneeseen, jossa rauhoitutaan hetki ja sitten keskustellaan asiasta (josta ei yleensä tule mitään)
Pulassa ollaan.
Olemme aika tavallinen perhe. Meillä on 4,5-vuotias lapsi. Parisuhteemme voi hyvin ja mielestämme elämä on aika onnellista. Meillä on hyvät työpaikat ja teemme ihan tavallisia asioita perheenä. Olemme mieheni kanssa molemmat melko rauhallisia luonteeltamme. Perheessämme ei käytetä päihteitä ollenkaan ja teemme ihan tavallista 8-tunnin työpäivää.
Lapsemme on kuitenkin erittäin kiukkuinen ja uhmakas. Päivät käyvät erittäin raskaaksi. Aamulla herätys on yleensä kello 06.15 ja kiukuttelu alkaa siitä. Telkkarista tulee koko ajan väärä lastenohjelma ja tyttö karjuu kurkku suorana "ei tätä ohjelmaa, ei tuota, ei tätä, tyhmä äiti, mee pois, laita nalle puh" Telkkari on aamujen pelastus, koska muuten aamuista ei tulisi todellakaan yhtään mitään. Vanhempienkin on kuitenkin puettava ja syötävä ja peseydyttävä. Aamupesut lapsen kanssa on yhtä helv****. Sitten kun on aika lähteä yleensä pannaan hanttiin kaikin keinoin ja lopuksi ihan hiki virtaa kun on kauheitten takkuilujen kautta saatu puettua lapsi. Itse tarhamatka menee sitten hyvin ja halitaan ja pusitaan tarhalla. Päiväkodissa lapsi käyttäytyy kuulemma hyvin ja on ihan normaali tottelevainen lapsi. Päiväkodissa kehutaan (ja olen itsekkin huomannut) että tyttö on ikäisekseen älykäs ja lahjakas. Osaa paljon, mitä keskiverto tuon ikäinen ei vielä yleensä osaa. Tarhassa kuulemma keskittyy hyvin, mutta kotona ei oikein jaksa keskittyä mihinkään. Neiti menettää heti hermonsa jos jokin ei onnistu. Kaupoissa ei enään käydä edes yhdessä, koska kauppareissuista ei tule kyllä yhtään mitään. JOskus tilanne on niin paha että lapsi vaan itkee kiukutteluitkua ja huutaa "tyhmä äiti" ja potkiin esim. maassa olevaa esinettä. Välillä lelut lentelee. Pitäisi tehdä justiin niinkun lapsi sanoo, muuten on piru irti ja se kestää koko päivän ja seuraavana aamuna alkaa.
Haluaisin tietää, mitä te tekisitte/ olette tehneet seuraavisa tilanteissa (kaikki meille tapahtunut)
1. Olimme ravintolassa syömässä, kun laitoin vahingossa lapsen lautaselle ananasta. Lapsi alkoi huutaa kovaan ääneen (=karjua) "en mä syö ananasta, hyi, yäk yäk yäk" ja nakkeli ananaksia menemään pitkin pöytää.
2. Lapsi ei leiki OLLENKAAN yksin. Tiedän, että lapselle pitää antaa aikaa, mutta ymmärrätte, että ruokakin on tehtävä ja tiskit tiskattava ja myös minun on käytävä suihkussa. (jos mies ei ole kotona) Millä saisi opetettua lasta, että viihtyisi edes hetken yksikseen? Telkkarin parissa kyllä viihtyy itsekseen, mutta telkkaria en anna katsoa kun arkisin max tunnin ja viikonloppuna max 3h/päivä.
3. Miten saisi aamut helpommiksi.. lapsi osaa pukea itse ja pukee aina tarhassakin itse..kotona ei. Yleensä se on karjumista tai sitten pelleilyksi lyömistä. Aamut pitäisi saada edes jotenkuten sujumaan.
4. Kerran hain lasta tarhasta ja kun matkalla ei pysähdyttykään leikkipuistoon, lapsi löi minua pari kertaa ja karjui koko matkan.
5. Lapsi ei ole tyytyväinen mihinkään. JOs tuon yllärinä jonkun pienen jutun, esim. tarrapaketin, reaktoi yleensä on " yhyyy emmä halua tarroja, mä haluan ponin. Rumia tarroja"
On hyvviäkin hetkiä joskus. JOskus ravintolareissut menee hyvin ja kauppareissu sujuu ilman suuria ongelmia ja tarhasta kävellään iloisesti käsikädessä kotiin. Välillä tuntuu, että alan pelätä ihan lapsen kanssa liikumista, millainen show taas tulee. Minä jaksan kyllä, mutta lapsella tulee myöhemmin ongelmia käytöksen kanssa. En oikeasti keksi mitä tehdä ja tunnen olevani huono vanhempi.
Tilanteita olen hoitanut sillä, että vien lapsen eri huoneeseen, jossa rauhoitutaan hetki ja sitten keskustellaan asiasta (josta ei yleensä tule mitään)
Pulassa ollaan.