APUA lapsen syömisen kanssa...?!

[epätoivoinen äiti]

Olen oikeasti nyt epätoivoinen, ja toivon saavani apua täältä. Olen pian 3 v täyttävän tytön äiti. Tyttö on ollut aina hyvin valikoiva ruuissaan ja päättänyt että jotain ruokaa ei vain syö.. Nyt ovat jauheliharuuat sellaisia, ja monet muut "mössöt". En kuitenkaan haluaisi alkaa siihen että alan valmistaa ruokia tytön pillin mukaan, ja sitäpaitsi monet ruuista mitkä hänelle hyvin uppoavat ovat kalliita, esim. kala. Eli jauheliha saisi muiden muassa kuulua arkiruokaan ja olen toiveikkaana ajatellut, että kunhan tarjotaan, niin kyllä se sitten jossain vaiheessa alkaa syömään.

No. Tänään tehtiin omasta mielestämme todella hyvää tomaatti-jauhelihakastiketta ohrariisilisäkkeen kera eli aivan normaalia kotiruokaa jossa ei pitäisi olla mitään vikaa, ei liian vahvoja mausteita tms. Tyttö ei maistanutkaan kuten arvelinkin. Ruoka tehtiin joskus neljän maissa ja tytöllä oli jo silloin nälkä päiväunien jäljiltä. Söi sitten pöydässä pelkästään raejuustoa mitä oli ruuan lisäksi, tätä ei kovin paljon ollut. Ajateltiin, että lähdetään viemään tyttö ulos jospa sen jälkeen ruoka maistuisi paremmin. Naapurin lapset olivat pihalla ja tyttö leikki niiden kanssa jonkin aikaa, ja sitten kun kaverit menivät kotia, niin tyttö halusi lähteä käymään vielä seikkailulla lähimetsässä. Siellä oltiin kunnes tyttö ilmoitti että tuli nälkä. Lähdettiin kotiin ja tarjosin vähän juotavaa, ja ruokaa. Tultiin kotiin ehkä vajaa tunti sitten eikä ole vieläkään koskenut ruokaansa, kinuaa vaan juotavaa koko ajan lisää. Mitä tässä oikein pitäisi tehdä? Luovuttaa ja tarjota jotain iltapalaa mistä tykkää, vaiko sitkeästi odottaa että syö ruuan vaikka siihen menisi kuinka kauan? Olen aika monesti luovuttanut ja tarjonnut epätoivoisena jotain muuta ruokaa todella nälkäiselle ja raivoavalle lapselle, johtuuko meidän ongelmat juuri tuosta että olen toiminut väärin?
Lapsen pitäisi olla ihan terve.

Oho, tulipas pitkä, mutta sainpahan purkaa sydäntäni. Kiitollinen jos joku vastaa!

 

[..]

mä olen 33 enkä vieläkän pidä lämpimän tomaatin mausta tai rakenteesta...

 

["..."]

Mä oon tehnyt niin, että jos ei syö ruokaansa, ei sitten saa sitä ollenkaan eli seuraavaksi iltapalaa.

 

["..."]

Mutta, jos nyt annat periksi, oppii tyttö käyttämään sitä myöhemmin hyväksi. Jos ei syö niin ei syö, vie sänkyyn nälkäisenä. Maistuupa aamupala paremmin. Ei lapsi kuole, jos jää yksi tai kaksi ateriaa välistä.

 

[hh..]

Omakohtaista kokemusta ei ole, joten jätä tämä viesti omaan arvoonsa..
Mutta jos joskus satuit katsomaan AVA:lta tuli talvella "Kasvun paikka." Englantilainen sarja, jossa oli sellasessa tarkkailuympäristössä viikon verran asumassa useempi lapsiperhe. Monella oli just nimenomaan syömisongelmaa.. Näitä alettiin ratkomaan palkitsemisella. Lapsi oli pöydässä niin kuin muutkin, mutta häneen ei kiinnitetty mitään huomiota ruualla venkslaamisen vuoksi. Eikä tuijotettu syökö vaiko ei, juteltii ihan normaaleja aikuisten asioita. Lapsella oli eri ruokia tarjolla, lautasmalin mukaisesti siis eli normiruoka lisäkkeineen. Myös annoskokoon kiinnitettiin huomiota. Pieni annos, jonka lapsi pystyy syömään, ja mahdollisesti pyytämään lisää. Jos oli jotain mitä lapsi ei suostunut syömään edettiin aivan minimini askelin. Lapsen tarvitsi ensin vain antaa suukko ruualle, josta sai palkintona koko pöydän riemuiset hymyilevät kehut aploodeilla ja tarran rintaansa. Sitten koskettaa kielellä ruuan palaa, laittaa pala suuhun jne. Ja aina hirmuiset kehut ja tarra palkinnoksi.
Näytti ainakin niillä ongelmalapsilla toimivan.

 

[Echo]

En tarjoaisi nirsoilevalle lapselle mitään muuta ruokaa kuin mitä on tarjolla. Jos ei kelpaa, niin ilmoitan vaan että seuraavan kerran on välipala/iltapala, ja siinä välissä ei saa mitään naposteltavaa, ja menettää myös mahdollisen jälkkärin, leivonnaiset tms..

Juotavaa eivät saa kuin sen jälkeen kun on vähän matkaa syönyt, poikkeuksena se että jos just on tullut ulkoa juoksentelemasta ja on oikeasti janoinen. Siinäkin tapauksessa ehkä reilut puoli lasia vettä ennen ruokailua olisi riittävä.

 

["Lento"]

Itselläni ei ole lapsia, joten hyvä puhua, mutta saan kai silti ehdottaa? :/
- Selkeät ruoka-ajat. Ruoka on pöydässä tietyn ajan, sen jälkeen se lähtee pois. Seuraavalla aterialla ei eteen samaa lautasta vaan eri ruokaa (arvovaltakiistojen estämiseksi). Ruoka-aikojen välillä ei saa muuta kuin vettä.
- Lapsi saa yhden kerran viikossa päättää, mitä syödään.
- Tiettyä määrää enempää ei juoda kerralla - ja janoon juodaan vettä, ei maitoa tai mehua.
- Lapsi mahdollisuuksien mukaan mukaan ruuanlaittoon. Itse laitettu ruoka on aina parempaa.
- Ennakkoluulotonta kokeilua - linssejä, papuja, jne. jos vain allergiat antavat myöten. Voi löytyä uusia edullisia herkkuja. Lapsen kannattaa antaa tutustua uusiin ruoka-aineisiin koskemalla, haistamalla... Maistuvatko vihannekset? Kasvisruoka kerran-pari viikossa on hyvä vaihtoehto. Entä kananmunat? Niistä saa hyvin proteiinia. Välipaloiksi voi antaa terveellisistä aineista pirtelöä - jäädytetty banaani (soijamaidon tai vaikka punaisen ammumaidon kanssa) on hyvä pirtelöpohja, ja siinä on mm. hyvin magnesiumia.

Lapsi tajuaa kyllä käyttää ruokailua vallankäytön keinona ja saa sillä niskaotteen vanhempiin.. Vaikea asia, kun aikuinen kuitenkin on vastuussa siitä, että lapsi saa syötyä hyvin. :/

 

[poing]

Älä herran tähden säästä sitä kelpaamatonta ruokaa. Ruoka pois, lapsi pois pöydästä, jos ei ruoka ole syötynä säällisessä ajassa. Mitään muuta kuin vettä ei saa ennen seuraavaa ruoka-aikaa. Silloin syödään sitä, mitä sillä aterialla on tarkoitus tarjoilla, ei sitä koko päivän oleillutta syömätöntä annosta.

Välipalan koko pidetään kohtuullisena, eli jos jäi lounas väliin, ei se tarkoita, että saa lappaa leipää ja jogurttia välipalalla kaksin käsin. Jos ei syö ruokaa, ei saa myöskään täyttää vatsaa esimerkiksi maidolla, sitä saa sen lasillisen ja sillä selvä.

Älä tee asiasta numeroa, poista vain vähin äänin ja mäkättämättä se lapsi pöydästä, ellei se syö.

 

["Lento"]

...kananmuna on muuten tosi terveellistä. Siinä on paljon koliinia, joka tekee hyvää aivoille. Australiassa se on paikallisten merkintöjen mukaan "sydänelintarvike".

 

[Lispetti]

Upeaa jos tykkää kalasta! Tätä ei yksi meidän lapsista mielellään syö, vaikka on todella terveellinen ja tärkeä ravinto!

Oliskohan tyttö mielellään ruoanlaitossa mukana? Olen antanut lasten tulla apukokiksi. Kun ovat itse olleet tekemässä ruokia niin olen huomannut että sitä syödään helpommin!

Meillä on myös ollut sellaisia kausia ettei joku raaka-aine ole jostakin syystä vaan mennyt. Nyt niitä syödään ihan normaalisti. En tiedä mistä moinen johtunut sitten.

Söiskö murekkeena jauhelihan? En nyt välttämättä olis huolissani jos muuten syö proteiininsa. Valkonen liha on sitäpaitti paljon terveellisempää.

 

[Meillä]

tyttö kranttuillut n.1v. eteenpäin ,nyt siis 4½v.
Syö mitä syö,joskus innostuu vihanneksiä syömään,joskus jopa lihaakin,perunat-pastat-riisit maistuu kyllä,samoin leipä. Pieniä annoksia syö,verrattuna isoveljeensä. En ota kauheeta sressiä,terve lapsi,hoikka on,mutta ihan normaaleissa mitoissa (n.110cm/n.17,5kg). Onko ap:n lapsella pituus/paino suhde ok?

 

["Vieras"]

Meilläkin on ongelma tytön syömisen kanssa. On tosin vasta 1,5v. Syö hoidossa todella hyvin mutta kotona huutaa ja raivoaa jos lusikka yrittää edes lähelle. Ollaan annettu oma lusikka käteen että voi itse syödä ja annettu myös syödä sormin. Ei vaan silti kelpaa mikään. Leipä on ainoa mitä syö kotona. Tytöllä on maitoallergia ja hoitavalta lääkäriltä sekä neuvolasta olen apuja kysynyt. Neuvolasta vaan sanottiin että lapsilla on näitä kausia kun ei syö eikä siitä kannata huolestua. Huolestun kumminkin kun lapsella alkaa kohta kesäloma hoidosta ja kotona olisi pakko syödä niin mitä ihmettä me tehdään? Painokontrolli oli kuukausi sitten eikä painoa ollut tullut reilu kolmessa kuukaudessa grammaakaan lisää. Epätoivo iskee.. Mitään naposteltavia emme anna aterioiden välissä ja lapsi istuu muiden kanssa ruokailun ajan mutta ei vaan syö. Väkisin sillä on nälkä kun ei koko päivänä ole syönyt mitään kuin yhden kaks leipää mutta silti kieltäytyy syömästä.

Että mitä me voidaan tehdä? muiden lasten kanssa ei moisia ongelmia ole ollut.

 

[.........]

syö sen minkä syö ja sillä hyvä. tosin maistaa tarvii. nuolasu riittää meillä. ja seuraarva ruoka tarjolle kun sen aika. meillä 4ateriaa päivässä uppoaa paremmin koko päivän ruoka. ja jos on pitkään huono syömään niin jakso herkkuruokia et oppii miten hyvä on kun on maha täys. sit voi jo upota paremmin, näin meillä.

 

["Vieras"]

No minusta ei oo viksua tarjota kahta ateriaa peräkkäin samaa jos ei kerta tykkää, ei se pakottamalla ala tykkäämään vaan pikkuhiljaa houkuttelemalla ja kehumalla. Meilläkin on pusu tai nuolaisu riittänyt maistamiseksi, mutta ei oo koskaan pakotettu vaan houkuteltu esim hassuttelemalla. Ruoat laitetaan tarjolle niin että lisäke ja kastike on vierekkäin jolloin jos toinen ei maistu niin voi syödä vaan toista kun ne mössöt monesti tuntuu ällöttävän. Ja lautaselle laitetaan sekä kypsiä että tuoreita vihanneksia myös. Lasi maitoa, sitten vettä jos ei ruokaa syö. Jos ei tuosta tarjonnasta saa vatsan täytettä niin sitten saa olla nälissään. Meillä lapsi syö yleensä vähintään ne keiteyt vihannekset ja tuoreet, ruoasta närppii lihan/kananpalat.

 

[halipupu harmaana]

Mä oon kyllä tehnyt sellaisia ruokia, jotka kelpaavat lapsille ja teen edelleen. Meillä lapset ei tosin ole olleet ihan hirveän nirsoja, mutta välillä on kausia että kuopus on syönyt pelkästään makaronia.

Kalaa kyllä tarjoisin lapselle jos vaan kelpaa, koska sehän on todella hyvää ruokaa, vaikka onkin kallista. Meillä kala uppoaa tällä hetkellä lähinnä keittona ja keitot on muutenkin lasten suosiossa, joten niitä sitten. Keitot on muutenkin käteviä, kun voi tehdä isomman satsin kerralla eikä tartte joka ilta tehdä ruokaa.

Joten lyhyesti sanottuna, mun mielestä lapselle kannattaa antaa jonkin verran periksi ja suunnitella lapsen kanssa yhdessä mitä syödään ja kysyä lapselta mitä lapsi haluaa syödä ja tehdä sitten aikuisille lisäksi ja välillä sellaista ruokaa mistä aikuiset tykkää. Me ollaan aina silloin tällöin tehty aikuisille pinaattikeittoa ja lapset on saaneet sitä maistaa, jos ovat halunneet. Nyt vajaa 9v. syö pinaattikeittoa, kun ei olla pakotettu syömään, vaan on saanut omassa tahdissaan maistella.

 

["vieras"]

Meillä on 11v lapsi jolle on oikeesti kokeiltu kaikkea - osa ruuista ei vaan uppoa ja sillä se.
On ollut 3-4 päivää lähes syömättä kun on vaan tarjottu sitä mitä ei suostu ees maistamaan, taas kun on sellaista mistä pitää syö ihan kunnon annoksia.
Pikku hiljaa vuosien aikana on tullut uusia ruokia siihen mitä suostuu maistamaan / syömään. Punainen liha on meillä se pahin, nykyisin menee kanakin mutta alle kouluikäisenä ei menny kunnolla ees kala sitten sitä maistoi ja muutama vuosi sitten broileria - no ilman punaista lihaa kyllä pysyy hengissä.
Tämän lapsen osalta on kyllä ihan sama onko kyseessä ruoka vai herkku sama peli, esim jäätelöstä syö vain mansikka jäätelöä eikä sitäkään jos on hilloa - karkeista vain nallekarkkeja ja sinistä suklaata.
Jugurteista muutamaa makua mutta vain sileitä jne

Meillä on koko perheellä säännölliset ruoka-ajat ja ei mitään herkkuja ylenpalttisesti olla koskaan nautittu.

Lapsi on pahimmillaan ollut anorektisen laiha 8 vuotiaana 140 cm ja 22kg eli kolmen päivän syömättömyys ei hyvä juttu

Mä tekisin niin, että tarjoisin niitä ei maistuvia ja maistuvia tasapuolisesti jos ei syö niin ei siitä mitään numeroa kannata tehdä ei välttämättä siitäkään että suostuu maistamaan. Mutta en tarjoisi samaa ruokaa useasti päivässä vaan jos ei lounas maistu niin päivällinen on sitten eri ruokaa (tai siis sitä mitä muutkin syö)

 

["Jolla"]

Meillä aina pakko maistaa, kaikkea. Esikoinen on oikea nirsoilija mutta maistaa aina.

Meillä ruoka on tarjolla tiettynä aikana, jos ei maistu niin ennen seuraavaa aikaa on turha tulla vinkumaan mitään.
Maitoa ei juoda yhtä lasillista enempää jos e ruokakaan maistu,

Esikoiselta on välillä rajoitettu leivän määrää kun söisi ilta- ja välipalalla useamman leivän kun ruualla ei ollutkaan mieluisaa tarjoilua.

Samaa ruokaa ei kyllä tarjota enään samana päivänä mutta seuraavana sitä kyllä saattaa olla.

 

[frendit kehiin]

Kaverin esimerkki voi auttaa. Meillä epäluuloinen 4-vuotias katseli ihan huuli pyöreänä, kun vähän vanhempi kaveri pisteli hyvällä halulla poskeensa kaikkea pöydässä ollutta. Tosin homma toimi myös toisin päin, eli kun meidän lapsi kuuli, ettei kaverinsa tykännyt laatikoista, niin sama virsi alkoi meilläkin. Ongelma kyllä poistui ihan vaan sillä, että lopetettiin laatikoista puhuminen ja nimettiin ruoat uudella tavalla.

Meillä on auttanut ruokien laitto lautaselle erikseen ja sisällöstä kertominen. Ei tarjota janssoninkiusausta, vaan "perunaa, kermaa ja lihaa". En pakota maistamaan, mutta huonolla syömisellä ei saa jälkkäriä. Suhtaudun eleettömästi jos lapsi ei syö, eli en maanittele yhtään.

 

["hupsista"]

Kasvaako lapsi normaalisti? Onko todella pahasti alakäyrillä? Ja nimenomaan uusien kasvukäyrien mukaan? http://www.kasvukayrat.fi/ Näissä huomioitu normaalin rajoissa oleva "alipaino" paremmin. Eli nyrkkisääntä on, että jos lapsi kasvaa niin ei tarvitse olla huolissaan.

Toinen erittäin tärkeä nyrkkisääntö on, että älä suutu tai muuten näytä negatiivisia tunteita ruokaan liittyen. Lapselle tarjotaan samaa ruokaa kuin muillekin. Monet ruoat, kuten vihannekset menevät perinteisesti paremmin jos eivät ole sekoitettu keskenään. Esim. vihanneslautanen kannattaa tarjoilla niin, että yhdessä kulmasas on porkkanasuikaleita, toisessa kirsikkatomaattia, kolmannessa paprikasuikaleita tms., tai tehdä jokin hassu kuvio niistä. Lapsen syömiseen tai syömättä jättämiseen ei kiinnitetä mitään huomioita. Jos ei syö niin sitten ei syö. Ei uhkailla kireenä, että "sitten ei saa jälkkäriä/ katso miten reippaasti xxxx:kin syö" tms. Sääntö vain on, että jos ei syö ruokaa niin ei voi syödä jälkkäriäkään ja jos ei syö niin sitten ruokaa tarjoillaan seuraavalla aterialla. Ei sen kummemnpaa. Tuo kireys on nimittäin TODELLA usein läsnä. Terve lapsi ei kuole ruoan ääreen.

Kolmas sääntö: Älä pakota, uhkaile, lahjo tai kiristä. Esim. Suomessa on edelleen paljon sitä "syö lautanen tyhjäksi/ syö edes lihat" (aivan kuin elettäisiin pula-aikaa edelleen). Jossain vaiheessa on hyvä opettaa lapsi ottamaan ruokaa vain sen minkä syö, mutta muuten on myös tärkeää, että lapsi oppii tunnistamaan milloin on täynnä ja milloin ei, milloin oilisi kannattanut syödä enemmän jne. Meillä jälkkärin saa jos syö oikeaa ruokaa. Jälkäriä on sen verran harvoin, että jos joku joskus keksii vain näykkiä ruokaansa niin sitten se on niin.

Yllä viesteissä paljon hyviä vinkkejä, joita kannattaa miettiä. Ja rajoittaisin juomista minäkin. Tarjoillaan vain vettä janojuomaksi. Ei litratolkulla, muttei tietty kuivateta lasta.

Meillä nirson kanssa auttoi todella paljon tuo ruoanlaittoon osallistuminen myöskin.

 

[up]

...