Apua! Koira on alkanut ärisemään ruoastaan!

Meillä tehdään välillä luottamus-harjoituksia. Sanon koiralle että irti, otan luun pois ,kehun ja annan takaisin. Samoin välillä ruokakupin kanssa. Vanhemmalla koiralla on ollut ikänsä trauma pennusta asti. Se kun oli pentueen suurin ja ensimmäisenä hotkimassa ruoat, mutta se oli kesken ruokailun revitty pois kupilta, en tiedä sit oliko jäänyt vielä nälkäiseksikin :/ Joten se yrittää kynsin hampain pitää kiinni kaikista ruokapaloista.

 

Kuten susilaumoissakin, johtaja kun on antanut muiden ruokailla, ei se enää vie niiltä ruokaa. Eli pysyttele vaan koiran luona ja silitä rauhassa eläkä lopeta vaikka koira murisee. PIan se huomaa, ettei mitään vaaraa ole, että hältä herkut pois vietäisiin, ni loppuu murinakin. Siitä sitten pikkuhiljaa lähemmäs päätä käden kanssa ja sama homma. Lopulta voit hetkeksi ottaa ruuan pois, mutta anna se pian takaisin.

mutta eikö tässä ole sun mielestä selvä epäkohta?

Tuon vikan laitoinkin siihen sen takia, että jos omistaja haluaa ottaa ruuan pois, ni noin edeten sen voi ottaa. Meillä ei koirilta ruokia oteta jos olen ne itse niille antanut. Mutta on tilanteita joissa koira on ilman lupaa ottanut suuhunsa jotain, niin sen otan sieltä pois, koska luvatta on ottanut. Ja siksi ollaan opetettu tuota, että ollaan lähellä eikä häiritä muutoin ku silitellään kuonosta ym. niin koira huomaa, ettei ole haitaksi.

 

Olen opettanut meidän koirille jo pennusta käskyn "jätä", mikä toimii myös niitten ollessa kupillaan. Kuppeihin on aina saanut sitten jätä-käskyn jälkeen jotain herkkua. Sitä kannattaa vaan treenata ensin jollain muulla kuin ruokakupilla, koska sieltä koira on vaikea saada pois. Ja palkan täytyy olla jotain tosi kivaa tai tosi herkullista.

En hyväksy sitä murinaa ollenkaan ja meillä koirista pienempi (mutta vanhempi) tottelee käskyä kyllä, mutta poistuu paikalta muristen. Se on raivostuttvaa: ihan kuin se haistattelis mulle mennessään ja multa meinaa palaa hihat

Mun mielestäni protestimurina on ihan ok, kunhan se on sellaista mörmöttämistä eikä yhtään aggresiivista. Saahan sitä sanoa jos ärsyttää, mutta toteltava on. Eihän sudetkaan luovu saaliistaan iloisesti häntä huiskien, vaan vetäytyessään irvistelevät kuin aropirut.

Meillä vanhin koira käyttää tuota protestimurinaa. Tykkää ihan hulluna lähteä vetolenkille, mutta valjaiden pukeminen ja riisuminen on sen mielestä inhaa puuhaa ja silloin muriseekin pienesti ja hiljaa, juuri sen verran, että mie huomaan, et jaahas..herra ei pidä tästä. Mutta valjaat puetaan ja riisutaan ja sit on koiruus innoissaan

 

Siis en mene ottamaan pois. Jo siinä lähellä hääräminen saa aikaan ärinää. Koira on 1,5v nuori koira. Aikasemmin ei ole ollut mitään ongelmia. Olen saanut ottaa suusta mitä vaan pois. Eilen koira varasti lapselta leivän kädestä ja menin ottamaan sen takasin. Koira ärisi ja näytti hampaita. Otin leibän pois ja painoin maahan, niin kauan, kuin koira alistui. oliko tuo oikein tehty?

Koirasi on siinä iässä, jolloin testataan lauman johtajuutta ja teillä se on selvästi epäselvä. Kehotan tutustumaan koiran kouluttamiseen nimenomaan siltä laumanjärjestyskantilta.

Voi lässynlässynlää, mitä neuvoja täällä on annettu. Ei taideta ihan ymmärtää mistä on kyse, kun 1,5-vuotias koira alkaa yhtäkkiä murista omistajalleen. Luottamuspula? Meillä koira on tärkeä perheenjäsen enkä ikinä käytä väkivaltaa, mutta jumankekka että jos koirani erehtyisi ärisemään minulle - johtajalleen siis - ruokakupilla, niin taatusti saisi tuta oman asemansa minuun nähden. Ei todellakaan tule kuuloonkaan. Meillä koira antaa lapsellekin luut suusta ja hyvä niin. Toki kaikille pitää antaa ruokarauha, mutta murina ei tule kuulonkaan.

 

Siis en mene ottamaan pois. Jo siinä lähellä hääräminen saa aikaan ärinää. Koira on 1,5v nuori koira. Aikasemmin ei ole ollut mitään ongelmia. Olen saanut ottaa suusta mitä vaan pois. Eilen koira varasti lapselta leivän kädestä ja menin ottamaan sen takasin. Koira ärisi ja näytti hampaita. Otin leibän pois ja painoin maahan, niin kauan, kuin koira alistui. oliko tuo oikein tehty?

Koirasi on siinä iässä, jolloin testataan lauman johtajuutta ja teillä se on selvästi epäselvä. Kehotan tutustumaan koiran kouluttamiseen nimenomaan siltä laumanjärjestyskantilta.

Voi lässynlässynlää, mitä neuvoja täällä on annettu. Ei taideta ihan ymmärtää mistä on kyse, kun 1,5-vuotias koira alkaa yhtäkkiä murista omistajalleen. Luottamuspula? Meillä koira on tärkeä perheenjäsen enkä ikinä käytä väkivaltaa, mutta jumankekka että jos koirani erehtyisi ärisemään minulle - johtajalleen siis - ruokakupilla, niin taatusti saisi tuta oman asemansa minuun nähden. Ei todellakaan tule kuuloonkaan. Meillä koira antaa lapsellekin luut suusta ja hyvä niin. Toki kaikille pitää antaa ruokarauha, mutta murina ei tule kuulonkaan.

Meillä ei ikinä olla rätkimällä koiraa koulutettu. Voisiko koiralle tulla luottamuspula, jos on joutunut olla hoidossa? Koira oli matkan takia (yleensä otetaan mukaan, mutta tuolla kertaa joutui jäädä hoitoon) koirahoitolassa..

 

Siis en mene ottamaan pois. Jo siinä lähellä hääräminen saa aikaan ärinää. Koira on 1,5v nuori koira. Aikasemmin ei ole ollut mitään ongelmia. Olen saanut ottaa suusta mitä vaan pois. Eilen koira varasti lapselta leivän kädestä ja menin ottamaan sen takasin. Koira ärisi ja näytti hampaita. Otin leibän pois ja painoin maahan, niin kauan, kuin koira alistui. oliko tuo oikein tehty?

Koirasi on siinä iässä, jolloin testataan lauman johtajuutta ja teillä se on selvästi epäselvä. Kehotan tutustumaan koiran kouluttamiseen nimenomaan siltä laumanjärjestyskantilta.

Voi lässynlässynlää, mitä neuvoja täällä on annettu. Ei taideta ihan ymmärtää mistä on kyse, kun 1,5-vuotias koira alkaa yhtäkkiä murista omistajalleen. Luottamuspula? Meillä koira on tärkeä perheenjäsen enkä ikinä käytä väkivaltaa, mutta jumankekka että jos koirani erehtyisi ärisemään minulle - johtajalleen siis - ruokakupilla, niin taatusti saisi tuta oman asemansa minuun nähden. Ei todellakaan tule kuuloonkaan. Meillä koira antaa lapsellekin luut suusta ja hyvä niin. Toki kaikille pitää antaa ruokarauha, mutta murina ei tule kuulonkaan.

Mistä päästäänkin mielenkiintoiseen aiheeseen: voiko ihminen olla koiralle laumanjohtaja?

 

Miks ei vois olla, kukas sitten?

 

Siis en mene ottamaan pois. Jo siinä lähellä hääräminen saa aikaan ärinää. Koira on 1,5v nuori koira. Aikasemmin ei ole ollut mitään ongelmia. Olen saanut ottaa suusta mitä vaan pois. Eilen koira varasti lapselta leivän kädestä ja menin ottamaan sen takasin. Koira ärisi ja näytti hampaita. Otin leibän pois ja painoin maahan, niin kauan, kuin koira alistui. oliko tuo oikein tehty?

Koirasi on siinä iässä, jolloin testataan lauman johtajuutta ja teillä se on selvästi epäselvä. Kehotan tutustumaan koiran kouluttamiseen nimenomaan siltä laumanjärjestyskantilta.

Voi lässynlässynlää, mitä neuvoja täällä on annettu. Ei taideta ihan ymmärtää mistä on kyse, kun 1,5-vuotias koira alkaa yhtäkkiä murista omistajalleen. Luottamuspula? Meillä koira on tärkeä perheenjäsen enkä ikinä käytä väkivaltaa, mutta jumankekka että jos koirani erehtyisi ärisemään minulle - johtajalleen siis - ruokakupilla, niin taatusti saisi tuta oman asemansa minuun nähden. Ei todellakaan tule kuuloonkaan. Meillä koira antaa lapsellekin luut suusta ja hyvä niin. Toki kaikille pitää antaa ruokarauha, mutta murina ei tule kuulonkaan.

Mistä päästäänkin mielenkiintoiseen aiheeseen: voiko ihminen olla koiralle laumanjohtaja?

Kyllä voi. Meillä minä ja mieheni ollaan laumamme alfa-pari ja laumanjohtajat siten. Koirilla on sitten oma arvojärjestyksensä keskenänsä. Mutta muuten myö ihmiset ollaan ylimpiä, sitten tulee kissat ja alimpina koirat.

 

Siis en mene ottamaan pois. Jo siinä lähellä hääräminen saa aikaan ärinää. Koira on 1,5v nuori koira. Aikasemmin ei ole ollut mitään ongelmia. Olen saanut ottaa suusta mitä vaan pois. Eilen koira varasti lapselta leivän kädestä ja menin ottamaan sen takasin. Koira ärisi ja näytti hampaita. Otin leibän pois ja painoin maahan, niin kauan, kuin koira alistui. oliko tuo oikein tehty?

Koirasi on siinä iässä, jolloin testataan lauman johtajuutta ja teillä se on selvästi epäselvä. Kehotan tutustumaan koiran kouluttamiseen nimenomaan siltä laumanjärjestyskantilta.

Voi lässynlässynlää, mitä neuvoja täällä on annettu. Ei taideta ihan ymmärtää mistä on kyse, kun 1,5-vuotias koira alkaa yhtäkkiä murista omistajalleen. Luottamuspula? Meillä koira on tärkeä perheenjäsen enkä ikinä käytä väkivaltaa, mutta jumankekka että jos koirani erehtyisi ärisemään minulle - johtajalleen siis - ruokakupilla, niin taatusti saisi tuta oman asemansa minuun nähden. Ei todellakaan tule kuuloonkaan. Meillä koira antaa lapsellekin luut suusta ja hyvä niin. Toki kaikille pitää antaa ruokarauha, mutta murina ei tule kuulonkaan.

Meillä koirat ovat luonteeltaan todella dominoivia, mutta eipä edes ruokakupilla ärinän takia ole tarvinut antaa koirien tuta. Riittää esim. pieni hampaiden näyttäminen tai murahdus. Ja meillä tuo vanhin koira on ollu pahimmanlaatuinen uhmaikäinen 1-2 vuotiaana ja koetti lauman johtajan paikkaa vähän väliä. Mutta johdonmukaisella toiminnalla koirat ovat ja pysyvät lauman alimpina.

 

Meilläkin koiruus tuollaisena murkkkuikäisenä kokeili uudestaan noita rajoja joissakin asioissa - tosin ei muistaakseni ruokailussa...
Mutta samaa mietin kuin Keittis että tepsisköhän samat kikat kuin pennun kanssa. Tosin toistoja käsittääkseni enemmän!
Eli meillä pentuna opetettiin koiralle, että ensin mennään pienen matkan päähän maahan asentoon odottamaan että mamma tuo ruokakupin paikalleen. sitten annateen lupa " saa ottaa" ja näytin vielä kippoa sormella. Sitten luokse-päästettävyys treenattiin siten, että jonkin ei-niin-herkun sekaan tuotiin palkkaherkkuja. Ole koko ajan rauhallinen - tarkoitus ei ole puhua torumisäänellä, mutta älä myöskään lepertele. Sano vain jämäkän rauhallisesti: odota. Näytä että kädessä on palkkionamuja jota tuot ja vie kuppiin - ensin tietysti annat joka tapauksessa vaikka koira syökin samalla - niin koira oppii että odotettavissa jotain mukavaa. Kun koira pitää jo itse tauon ja odottaa että tuot herkun; kehu ja anna silloin reilulla kädellä pikkunameja. saitkohan tuosta mitään tolkkua - kun on vaikeaa selittää näin....
Meillä siis pentuna opetettiin, että perheen ihminen saa tulla häärään kupin lähelle ja meillä ei ole ollut ongelmia, myös opetettu vanhemman (nyt 4 v. ) lapsen kanssa kuinka koiralle viedään ruoka tämän rutiinin saattelemana ja ei murise pojallekaan. Tosin tottakai niinkin päin , että ollaan pojalle opetettu ettei saa tehdä mitään kiusaamisia missään suhteessa koiralle.

 

Itse olen sitä mieltä, että koira sosiaalisena eläimenä oikein sosiaalistettuna pystyy elämään ihmisten kanssa. En usko, että koira missään vaiheessa tietoisesti "pyrkii lauman johtoon" ihmisten keskuudessa eläessään, jolloin ihminenkään ei ole koiran silmissä sille johtaja.

 

Mun neovo olis ,et pidät kiinni kokoajan ruokakupista,kun se syö.Muutamat kerrat murisee,mut eiköhän se sit lopu.
Luuta syödessä kävelet sen edessä edes/ takas ja välillä koiran yli.
Nämä neuvot tehos meillä aikanaan.

 

Itse olen sitä mieltä, että koira sosiaalisena eläimenä oikein sosiaalistettuna pystyy elämään ihmisten kanssa. En usko, että koira missään vaiheessa tietoisesti "pyrkii lauman johtoon" ihmisten keskuudessa eläessään, jolloin ihminenkään ei ole koiran silmissä sille johtaja.

kyllä niitä koiria löytyy...varsinkin jos on todella dominoiva tapaus. ja tiedänkin tällaisia tapauksia, jossa koira on päässyt jo johtajan paikalle ja siitä alas tiputtaminen ei olekaan ihan yksinkertainen ja nopea homma.

 

Meillä on sellainen käytäntö, ettei luut loju täällä lattioilla, vaan kerään ne pois kun niitä ei enää kiinnosta järsiä. Ja ihan vaan poissulkeakseni tilanteet, että koira päättää luustaan murista muksuille enkä ole paikalla. Tai että koirille tulee keskenään riitaa luista ja muksut on liian lähellä. Koirien "omalla puolella taloa" luut ovat vapaammin pitkin poikin, jotta saavat yksin ollessaan puuhastella, mutta noin muuten kun annan luun, vaadin katsekontaktin ennen kuin sen kimppuun saa mennä

Meillä taas luut samoin kuin lelut on koiran viihdykettä silloin, kun sillä muuten olisi tylsää..eli yleensä silloin, kun ei olla koiraa viihdyttämässä. Ja tuolle koiralle opetettiin jo pennusta lähtien, että myös mun lapset saa kaivaa siltä vaikka makkaran, legopalikan tai minkä tahansa nielusta. Meillä tosin on vain yksi koira, joten ei ole pelkoa lasten joutumisesta koiratappeluun.

 

Itse olen sitä mieltä, että koira sosiaalisena eläimenä oikein sosiaalistettuna pystyy elämään ihmisten kanssa. En usko, että koira missään vaiheessa tietoisesti "pyrkii lauman johtoon" ihmisten keskuudessa eläessään, jolloin ihminenkään ei ole koiran silmissä sille johtaja.

kyllä niitä koiria löytyy...varsinkin jos on todella dominoiva tapaus. ja tiedänkin tällaisia tapauksia, jossa koira on päässyt jo johtajan paikalle ja siitä alas tiputtaminen ei olekaan ihan yksinkertainen ja nopea homma.

Niitä on todella paljon ja niitä kutsutaan ongelmakoiriksi. Hakeudutaan (jos on älliä) kouluttajan luo, jotka ovat ylityöllistettyjä tai sitten lopetetaan. Tuo 1,5 vuotta on se pahin ikä.

Se dominanssipyrkimys alkaa sitten pikkuhiljaa ja voi tulla tosi pahaa jälkeä, jos et siihen reagoi. Jos mietit, että "no ei kai se nyt niin vaarallista ole, että se ruokakupilla murisee" voit olla aika varma, että ihan pian olet luopumassa koirasta tai ainakin etsit ongelmakoirakouluttajan numeroa.

Nimimerkillä kokemusta on itselläkin. Ja tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

 

Itse olen sitä mieltä, että koira sosiaalisena eläimenä oikein sosiaalistettuna pystyy elämään ihmisten kanssa. En usko, että koira missään vaiheessa tietoisesti "pyrkii lauman johtoon" ihmisten keskuudessa eläessään, jolloin ihminenkään ei ole koiran silmissä sille johtaja.

Avainsana tähän onkin se "oikein sosiaalistettu" eli koira tietää paikkansa. Usko silti huviksesi, että pomon paikalle pyrkiviä koiria riittää. Jos et minua usko, niin katsopa kuinka paljon ihmiset hakevat neuvoa koiraongelmiinsa netistä esim. koiraneuvolasta ja ongelmakoirakouluttajien luota.

 

Itse olen sitä mieltä, että koira sosiaalisena eläimenä oikein sosiaalistettuna pystyy elämään ihmisten kanssa. En usko, että koira missään vaiheessa tietoisesti "pyrkii lauman johtoon" ihmisten keskuudessa eläessään, jolloin ihminenkään ei ole koiran silmissä sille johtaja.

kyllä niitä koiria löytyy...varsinkin jos on todella dominoiva tapaus. ja tiedänkin tällaisia tapauksia, jossa koira on päässyt jo johtajan paikalle ja siitä alas tiputtaminen ei olekaan ihan yksinkertainen ja nopea homma.

Miten määritellään dominoiva tapaus?

 

Kyllä voi. Meillä minä ja mieheni ollaan laumamme alfa-pari ja laumanjohtajat siten. Koirilla on sitten oma arvojärjestyksensä keskenänsä. Mutta muuten myö ihmiset ollaan ylimpiä, sitten tulee kissat ja alimpina koirat.

Näin meilläkin on ollut paitsi että meillä ei ole alfa-paria vaan alfa-naaras eli minä. Se, että juuri minä olen laumanjohtaja näkyy mm siinä, että jos lattialla on makkaranpala ja minä kiellän koiraa ottamasta sitä, mutta junnu samaan hengenvetoon antaa luvan ottaa sen makkaran, koira ei sitä makkaraa ota ennenkuin lupa tulee minulta. Koiran päässä siis minun sanani painaa enemmän kuin junnun sana ts minä olen laumanjohtaja.

 

Siis en mene ottamaan pois. Jo siinä lähellä hääräminen saa aikaan ärinää. Koira on 1,5v nuori koira. Aikasemmin ei ole ollut mitään ongelmia. Olen saanut ottaa suusta mitä vaan pois. Eilen koira varasti lapselta leivän kädestä ja menin ottamaan sen takasin. Koira ärisi ja näytti hampaita. Otin leibän pois ja painoin maahan, niin kauan, kuin koira alistui. oliko tuo oikein tehty?

Koirasi on siinä iässä, jolloin testataan lauman johtajuutta ja teillä se on selvästi epäselvä. Kehotan tutustumaan koiran kouluttamiseen nimenomaan siltä laumanjärjestyskantilta.

Voi lässynlässynlää, mitä neuvoja täällä on annettu. Ei taideta ihan ymmärtää mistä on kyse, kun 1,5-vuotias koira alkaa yhtäkkiä murista omistajalleen. Luottamuspula? Meillä koira on tärkeä perheenjäsen enkä ikinä käytä väkivaltaa, mutta jumankekka että jos koirani erehtyisi ärisemään minulle - johtajalleen siis - ruokakupilla, niin taatusti saisi tuta oman asemansa minuun nähden. Ei todellakaan tule kuuloonkaan. Meillä koira antaa lapsellekin luut suusta ja hyvä niin. Toki kaikille pitää antaa ruokarauha, mutta murina ei tule kuulonkaan.

Meillä ei ikinä olla rätkimällä koiraa koulutettu. Voisiko koiralle tulla luottamuspula, jos on joutunut olla hoidossa? Koira oli matkan takia (yleensä otetaan mukaan, mutta tuolla kertaa joutui jäädä hoitoon) koirahoitolassa..

Ei ole meilläkään ennen. Koira pienestä pitäen oppi siihen, että ennen ruokaa pyydetään lupa jne. Mutta sorruimme liikaan lällytykseen ja ihmistämiseen eläimen kohdalla ja sitä jouduttiinkin sitten kovemman kautta korjaamaan. Koira on eläin eikä lapsi. Eikä hoitoon jättäminen saa sille aikaan luottamuspulaa.

 

Itse olen sitä mieltä, että koira sosiaalisena eläimenä oikein sosiaalistettuna pystyy elämään ihmisten kanssa. En usko, että koira missään vaiheessa tietoisesti "pyrkii lauman johtoon" ihmisten keskuudessa eläessään, jolloin ihminenkään ei ole koiran silmissä sille johtaja.

kyllä niitä koiria löytyy...varsinkin jos on todella dominoiva tapaus. ja tiedänkin tällaisia tapauksia, jossa koira on päässyt jo johtajan paikalle ja siitä alas tiputtaminen ei olekaan ihan yksinkertainen ja nopea homma.

Miten määritellään dominoiva tapaus?

Sellainen, joka edes miettii pyrkimistä ylemmälle arvoasteikossa. Tästä asiasta on kirjoitettu varmaan tuhansia ihan hyviä kirjoja, joihin kannattanee perehtyä, jos ei tiedä.

 

Itse olen sitä mieltä, että koira sosiaalisena eläimenä oikein sosiaalistettuna pystyy elämään ihmisten kanssa. En usko, että koira missään vaiheessa tietoisesti "pyrkii lauman johtoon" ihmisten keskuudessa eläessään, jolloin ihminenkään ei ole koiran silmissä sille johtaja.

Avainsana tähän onkin se "oikein sosiaalistettu" eli koira tietää paikkansa. Usko silti huviksesi, että pomon paikalle pyrkiviä koiria riittää. Jos et minua usko, niin katsopa kuinka paljon ihmiset hakevat neuvoa koiraongelmiinsa netistä esim. koiraneuvolasta ja ongelmakoirakouluttajien luota.

Mutta pyrkiikö koira oikeasti johtajaksi? sitä en usko...

 

Kyllä voi. Meillä minä ja mieheni ollaan laumamme alfa-pari ja laumanjohtajat siten. Koirilla on sitten oma arvojärjestyksensä keskenänsä. Mutta muuten myö ihmiset ollaan ylimpiä, sitten tulee kissat ja alimpina koirat.

Näin meilläkin on ollut paitsi että meillä ei ole alfa-paria vaan alfa-naaras eli minä. Se, että juuri minä olen laumanjohtaja näkyy mm siinä, että jos lattialla on makkaranpala ja minä kiellän koiraa ottamasta sitä, mutta junnu samaan hengenvetoon antaa luvan ottaa sen makkaran, koira ei sitä makkaraa ota ennenkuin lupa tulee minulta. Koiran päässä siis minun sanani painaa enemmän kuin junnun sana ts minä olen laumanjohtaja.

Näin meilläkin. Meillä poika saa sanoa koiralle ihan mitä vaan, mutta ei koira koskekaan ruokaansa ennen kuin minä olen antanut luvan. ja jos mies on kotona ja minä samassa huoneessa, varmistaa vielä minulta, että on ok.

 

Mutta pyrkiikö koira oikeasti johtajaksi? sitä en usko...

Ainakin toi meidän alaskalainen aikoinaan yritti. Niinhän ne tekee alkuperäisissä olosuhteissakin eli jonkun on oltava porukasta se, joka määrää.

 

Itse olen sitä mieltä, että koira sosiaalisena eläimenä oikein sosiaalistettuna pystyy elämään ihmisten kanssa. En usko, että koira missään vaiheessa tietoisesti "pyrkii lauman johtoon" ihmisten keskuudessa eläessään, jolloin ihminenkään ei ole koiran silmissä sille johtaja.

Avainsana tähän onkin se "oikein sosiaalistettu" eli koira tietää paikkansa. Usko silti huviksesi, että pomon paikalle pyrkiviä koiria riittää. Jos et minua usko, niin katsopa kuinka paljon ihmiset hakevat neuvoa koiraongelmiinsa netistä esim. koiraneuvolasta ja ongelmakoirakouluttajien luota.

Mutta pyrkiikö koira oikeasti johtajaksi? sitä en usko...

No missä sitten arvelet, että ongelma piilee, jos nuori uroskoira murisee omistajalleen? Heitä hyvä arvaus.

 

Itse olen sitä mieltä, että koira sosiaalisena eläimenä oikein sosiaalistettuna pystyy elämään ihmisten kanssa. En usko, että koira missään vaiheessa tietoisesti "pyrkii lauman johtoon" ihmisten keskuudessa eläessään, jolloin ihminenkään ei ole koiran silmissä sille johtaja.

Avainsana tähän onkin se "oikein sosiaalistettu" eli koira tietää paikkansa. Usko silti huviksesi, että pomon paikalle pyrkiviä koiria riittää. Jos et minua usko, niin katsopa kuinka paljon ihmiset hakevat neuvoa koiraongelmiinsa netistä esim. koiraneuvolasta ja ongelmakoirakouluttajien luota.

Mutta pyrkiikö koira oikeasti johtajaksi? sitä en usko...

No missä sitten arvelet, että ongelma piilee, jos nuori uroskoira murisee omistajalleen? Heitä hyvä arvaus.

En minä tiedä