Hei kaikki,
Kyselisin teidän apuanne, arkemme kun on muuttunut kahdessa viikossa aivan kaaokseksi. Olen neuvoton, itkuinen ja täysin puhki.
Eli viime viikolla 2 vuotta täyttänyt esikoispoikani on pienessä ajassa muuttunut täysin. Ymmärrän kyllä, mistä ongelmat johtuvat, mutta kyselisin kokeneimmilta, miten tässä pitäisi edetä. Eli poika aloitti kuukausi sitten päivähoidon, joka tietysti on kriisin paikka monelle lapselle. Itkee aamuisin jätettäessä, mutta sinänsä hoidossa menee ihan hyvin: on tottelevainen, sosiaalinen, syö ja nukkuu ihan hyvin (näin sanovat hoitajat). Kuitenkin haettaessa on ensin iloinen, mutta kotiin päästyään alkaa huutaminen, eikä mikään auta. Ei suostu syömään, paiskoo tavaroita, etsii kaikkia kiellettyjä touhuja, itkee, itkee, itkee. Poika on aina ollut iloinen, kiltti, positiivinen, turhia itkemätön ihanuus. Nyt tuo entinen poika on kadonnut kokonaan.
Isä on aina hoitanut poikaa tasapuolisesti kanssani, ja ihan alusta asti olen ollut vapaa tekemään "omiani" halutessani (käymään salilla, tapaamaan ystäviäni jne.) Tarhan alettua isä ei kelpaa enää mihinkään ja poika roikkuu minussa huutaen ÄITI ÄITI ÄITIIIIIIII. Ymmärrän tämän liittyvän hoitoon jättämiseen, mutta onko näin voimakas reaktio normaalia? Yritän olla pojan kanssa mahdollisimman hellä ja huomiova, mutta se ei tunnu riittävän.
Viikko sitten asiat menivät vielä huonompaan suuntaan: kaveri oppi kiipeämään pinnasängystään sillä seurauksella, että myös nukkuminen loppui siihen paikkaan! Vaihdoimme lastensänkyyn, jossa poika ei siis pysy lainkaan. Tähän asti poika on nukkunut (vuoden ikäisestä) omassa sängyssään, nukuttamatta täysiä öitä (klo 21-08)n plus 1-2 päikkärit. Nyt täytyy ensin nukuttaa (vain äiti kelpaa!) ja jo muutamassa tunnissa, heti kun vähän nousee unestaan, alkaa hysteerinen äidin huutaminen. Minun on mentävä viereen ja odottaa, että nukahtaa. Näin tapahtuu 4-6 kertaa yössä. Ei siinä vielä mitään mutta nyt on pari yötä uutuutena menty niin, ettei poika nukahda vaikka menisin viereen. Eilen heräsi yhden aikoihin ja oli viiteen asti pystyssä!!
Olen freelancer ja toistaiseksi pystyn olemaan ottamatta/hakematta työtehtäviä (=nukkua päivällä klo 17-09 kestäävän shown kestämiseksi). Mutta luonnollisesti työntekeminen tulisi mahd. pian aloittaa. Meidän perheen arki on pienessä ajassa muuttunut niin radikaalisti, että olemme jotenkin shokissa koko sakki. Olen myös pohtinut omaa äitiyttäni: olen ollut superonnellinen, mutta helppoahan se oli kun oli niin kiltti ja helppo poika. Nyt kun alkoivat ongelmat, tunnen että olen aivan paska, kelvoton.
Kertokaa pliispliispliis omia kokemuksianne 2-vuotiaiden uhmasta, päiväkodinaloittamisesta ja näistä valvomisista. Ja neuvoja! Mitä teen väärin? Mitä minun kannattaisi tehdä? Eikö poika kestä päivähoitoa? Onko tämä "normaaliuden" rajoissa mielestänne vai pitäisikö mennä ammattiauttajalle?
Kiitos etukäteen, ihanat naiset!
Kyselisin teidän apuanne, arkemme kun on muuttunut kahdessa viikossa aivan kaaokseksi. Olen neuvoton, itkuinen ja täysin puhki.
Eli viime viikolla 2 vuotta täyttänyt esikoispoikani on pienessä ajassa muuttunut täysin. Ymmärrän kyllä, mistä ongelmat johtuvat, mutta kyselisin kokeneimmilta, miten tässä pitäisi edetä. Eli poika aloitti kuukausi sitten päivähoidon, joka tietysti on kriisin paikka monelle lapselle. Itkee aamuisin jätettäessä, mutta sinänsä hoidossa menee ihan hyvin: on tottelevainen, sosiaalinen, syö ja nukkuu ihan hyvin (näin sanovat hoitajat). Kuitenkin haettaessa on ensin iloinen, mutta kotiin päästyään alkaa huutaminen, eikä mikään auta. Ei suostu syömään, paiskoo tavaroita, etsii kaikkia kiellettyjä touhuja, itkee, itkee, itkee. Poika on aina ollut iloinen, kiltti, positiivinen, turhia itkemätön ihanuus. Nyt tuo entinen poika on kadonnut kokonaan.
Isä on aina hoitanut poikaa tasapuolisesti kanssani, ja ihan alusta asti olen ollut vapaa tekemään "omiani" halutessani (käymään salilla, tapaamaan ystäviäni jne.) Tarhan alettua isä ei kelpaa enää mihinkään ja poika roikkuu minussa huutaen ÄITI ÄITI ÄITIIIIIIII. Ymmärrän tämän liittyvän hoitoon jättämiseen, mutta onko näin voimakas reaktio normaalia? Yritän olla pojan kanssa mahdollisimman hellä ja huomiova, mutta se ei tunnu riittävän.
Viikko sitten asiat menivät vielä huonompaan suuntaan: kaveri oppi kiipeämään pinnasängystään sillä seurauksella, että myös nukkuminen loppui siihen paikkaan! Vaihdoimme lastensänkyyn, jossa poika ei siis pysy lainkaan. Tähän asti poika on nukkunut (vuoden ikäisestä) omassa sängyssään, nukuttamatta täysiä öitä (klo 21-08)n plus 1-2 päikkärit. Nyt täytyy ensin nukuttaa (vain äiti kelpaa!) ja jo muutamassa tunnissa, heti kun vähän nousee unestaan, alkaa hysteerinen äidin huutaminen. Minun on mentävä viereen ja odottaa, että nukahtaa. Näin tapahtuu 4-6 kertaa yössä. Ei siinä vielä mitään mutta nyt on pari yötä uutuutena menty niin, ettei poika nukahda vaikka menisin viereen. Eilen heräsi yhden aikoihin ja oli viiteen asti pystyssä!!
Olen freelancer ja toistaiseksi pystyn olemaan ottamatta/hakematta työtehtäviä (=nukkua päivällä klo 17-09 kestäävän shown kestämiseksi). Mutta luonnollisesti työntekeminen tulisi mahd. pian aloittaa. Meidän perheen arki on pienessä ajassa muuttunut niin radikaalisti, että olemme jotenkin shokissa koko sakki. Olen myös pohtinut omaa äitiyttäni: olen ollut superonnellinen, mutta helppoahan se oli kun oli niin kiltti ja helppo poika. Nyt kun alkoivat ongelmat, tunnen että olen aivan paska, kelvoton.
Kertokaa pliispliispliis omia kokemuksianne 2-vuotiaiden uhmasta, päiväkodinaloittamisesta ja näistä valvomisista. Ja neuvoja! Mitä teen väärin? Mitä minun kannattaisi tehdä? Eikö poika kestä päivähoitoa? Onko tämä "normaaliuden" rajoissa mielestänne vai pitäisikö mennä ammattiauttajalle?
Kiitos etukäteen, ihanat naiset!