Apua kaipaan kaikilta käynnistyksestä tietäviltä/sen kokeneilta!!

Mulla olis huomenna meno äitipolille, viikot 41+5, toinen lapsi. Mua vaivaa koko homma ihan älyttömästi, toivoin kovasti täysin luonnollista synnytystä. Mahdollinen käynnistys pelottaa kamalasti, en tiedä siitä mitään. Jotenkin nyt oon niin paniikissa etten osaa tietoakaan etsiä kunnolla... Niin kaipaisin apua teiltä, kaikkea mahdollista tietoa ja kokemusta.

Myöskin yliaikaisuudesta tahtoisin tietää, ilmeisesti voin myös päättää että luonnollista käynnistymistä odotellaan, mitä kaikkea tuota päätöstä varten pitäisi osata ajatella... Mitä riskejä, miten hyvin vauvan tilaa pystytään seuraamaan yms.

Ja mitä huomenna on varmasti edessä, mitä tutkimuksia tehdään?

Tämmöisiä mielessä ja pelkään että menen huomenna ihan änkyrään enkä osaa kysellä kaikkea ja olen sitten vaan henkilökunnan pompoteltavana. Sillä tahtoisin mahdollisimman paljon tietoa etukäteen. Kiitos jo etukäteen vastanneille!

 

mulla meni 14 päivää yli ja käynnistys..kalvojen puhkasu, "käynnistys pilleri"kohdun suul, käynnistytipat ...ei ollu kauhee kokemus .spinaalipuudutuksen sain siin vaihees ku kivut oli liikaa ja sit oliki hauskaa...iho kutisi joka paikasta ja mul oli oikeesti kivaa=D, ei ollu karmee kokemus vaik lapsen napanuora kaulan ympäril j ajouduin synnyttää osan aikaa pääalaspäin....onnea sinulle näin etukäteen j akyllä kaikki hyvin menee

 

ihan luonnollista käynnistystä mulla on ainakin käytetty..pilleri ensin jos alkaisi mahdolliset supistukset, jotka käynnistää synnytyksen
älä turhaan panikoi

 

Minulla käynnistettiin synnytys vkolla 35. cytotec lääkkeellä. Oli tarkoitus että laitettaisiin kahdessa erässä toinen kapseli illalla ja toinen aamulla. Lääke laitettiin klo 23,ja puolenyön aikoihin alkoivat todella kovat kivut. Olo oli kuin supistus olisi jäänyt päälle.Sattui ja poltti aivan tajuttomasti. Sen jälkeen puhkaistiin kalvot, kivut vaan yltyivät... Joten koska mitään edistystä ei tapahtunut ja vauvan vointi heikkeni kovasti jouduttiin tekemään sectio kiireellisenä.
Lääkäri sanoi että koko käynnistysprojekti voi kestää 3-5 päivää mutta itselläni kävi näin ja vauva syntyi seuraavana aamuna 4.50.

 

Kummitätini poika (nyt reilu 30v) syntyi yli 3 vkoa lasketun ajan jälkeen ja siitä johtuen poika vammautui, kehitysvamma. Henkisesti on n. 16-vuotiaan tasolla.

Kun synnytys käynnistetään, ei siellä mitään erikoisia tutkimuksia ole, ultrataan ja tehdään sisätutkimus, sitten sinun tilasta riippuen päätetään käynnistysmenetelmä.

 

Lisättäköön edelliseen että olin koko ajan synnytyssalissa ja omaa vointia sekä vauvan sydänääniä seurattiin jatkuvasti..eli hyvällä hoidolla ja seurannalla oltiin.

 

Jos olet yhtään valmiiksi auki (kuten monet uudelleensynnyttäjät), niin pelkkä kalvojen puhkaisu saattaa riittää =) Itse en ole tarvinnut mitään tabletteja tai oksitosiineja, kalvojen puhkaisu on tehokkaasti aloittanut supistukset.

 

ihan luonnollista käynnistystä mulla on ainakin käytetty..pilleri ensin jos alkaisi mahdolliset supistukset, jotka käynnistää synnytyksen
älä turhaan panikoi

Luonnollinen synnytyksen käynnistyminen on kyllä sitä, että synnytys käynnistyy ilman mitään lääketieteellisiä apuja tai kalvon puhkaisuja..

 

Yliaikaisuuden ja ison koon takia. Vauva oli yli kaksi viikkoa yli ja sittenkin saatiin käynnistellä kaksi päivää. Pää meinasi kyllä hajota siinä hommassa.. Minulla ei voitu kalvoja puhkaista siksi, koska tyttö ei ollut laskeutunut tarpeeksi, eli ne pelkää silloin, että napanuora luiskahtaa ensin. Menin aamulla silloin suoraan sinne osastolle. Kait minut silloin lääkäri katto ja määräs niitä tabuja. Supisteli vietävästi koko päivän, niin kun oli supistellut jo viimeisen kuukauden. Ihan hirveen kipeitä, mutta tosiaan illalla tarkastettiin tilanne ja homma ei ollut kuitenkaan edennyt. sain silloin kahteen otteeseen sitä "zytotecia" (en muista miten kirjoitetaan)... No illalla kävin nukkumaan normaalisti. Seuraavana aamuna oli veristä limatulppaa vuotanu aika reilusti. Kävin lääkärillä ja hän määräsi taas lisää lääkettä. Otin lääkkeet ja oleilin osastolla. Supistuksia oli tasaiseen tahtiin ja limatulppaa vuoti edelleen. Iltapäivällä viiden aikoihin ajattelin lähteä lenkille supistuksista huolimatta. Kävin kävelemässä n. 7 km ja sieltä tultuani n,. klo 18 sanoin hoitajalle, että synnytys on käynnissä. Itsellä oli aika levollinen mieli, kun tajusi tilanteen. Menin illalla nukkumaan, mutta eihän siitä mitään oikein tullut. Olisiko kello ollut 22 kun lähdin saliin. Tyttö syntyi kyllä vasta seuraavana aamuna. Minulla synnytykset olleet hirveen pitkiä kaikki.

En itse kyllä henkilökohtaisesti menisi koskaan käynnistykseen, koska luulen että ei vauva kuitenkaan yli kolmea viikkoa yli ajan ole masussa

 

Minulla käynnistettiin rv40+3 tabletilla ( kohdunkaulaa avaava, nimeä en muista ) suun kautta...että josko se syntyisi seuraavana päivänä
Jo lääkärin tekemä sisätutkimus aloitti pienet supistukset,1. lääkeen oton jälkeen alkoi supistukset vahvistumaan kahden tunnin päästä, ei tarvinnut ottaa toista...
Supistukset ei ollu tässä käynnistetyssä synnytyksessä mitenkään kipeät niin kuin oksitosiini tipoilla käynitstetty oli.
Poika syntyi 6,5 tunninpäästä lääkkeen otosta

 

Minulla ei voitu kalvoja puhkaista siksi, koska tyttö ei ollut laskeutunut tarpeeksi, eli ne pelkää silloin, että napanuora luiskahtaa ensin.

Multa on puhkaistu 3 kertaa, vaikka vauvat on ollut tosi ylhäällä. Viimeisintä en yrityksestä huolimatta pystynyt synnyttämään alateitse.

En itse kyllä henkilökohtaisesti menisi koskaan käynnistykseen, koska luulen että ei vauva kuitenkaan yli kolmea viikkoa yli ajan ole masussa

Kyllä voi olla, mutta nykyään ei anneta päästää sinne asti.

 

Minulla ei voitu kalvoja puhkaista siksi, koska tyttö ei ollut laskeutunut tarpeeksi, eli ne pelkää silloin, että napanuora luiskahtaa ensin.

Multa on puhkaistu 3 kertaa, vaikka vauvat on ollut tosi ylhäällä. Viimeisintä en yrityksestä huolimatta pystynyt synnyttämään alateitse.

Varmaankin sairaalakohtaisia eroja. Tällä sitä ei tehdä. Minullakin tuntui lapsen pää haaroissa, mutta silti oli muka liian ylhäällä. huoh.

 

Mulla koitettiin käynnistää jo ennen laskettua aikaa (verenpaineiden takia), mutta kolmenkaan päivän päästä ei edistystä. Käynnistelyä koitettiin siis alkuun cytotec tableteilla, ensin suun kautta ja muistaakseni kolmantena päivänä suoraan kohdunsuulle. Pääsin kotiin huilimaan kun tosiaan nämä lääkkeet ei aiheuttaneet kunnollisia supistuksia tai edistystä ja silloin lääkäri meinasi, että ovat paikat niin epäkypsät, ettei homma siksi lähtenyt etenemään. Sinulla saattaa olla toinen tilanne kun viikkojakin on jo noin paljon, että voipi lähteä syntymään nopsastikin.

Lopulta meidän vauva syntyi käynnistettynä ja hieman yliaikaisena. Tiistaina sain ekat cytotec tabletit ja toisesta menikin sitten jo vedet. Vauva antoi kuitenkin odotuttaa itseään torstaiyöhön asti, jolloin vielä vauditettiin synnytystä oksitosiini tipalla, vasta tällöin alkoivat kunnolliset kipeät supistukset. Koko ajan olin mielestäni tehokkaassa valvonnassa. Vauva oli käyrillä useasti ja mustakin otettiin kaikenlaisia kokeita ja kyseltiin vointia jne. Itse tunsin ainakin olevani hyvässä hoidossa. Ikävintä tuossa oli vain se osastolla odottelu, mutta kyllähän se sitten palkittiinkin parhaalla mahdollisella tavalla

Tsemppiä sinulle, ei käynnistys mielestäni ollut mitenkään paha juttu vaikka ns. luonnollisesta synnytyksestä mulla ei olekaan kokemusta.

 

kiitos vastanneille mutta enemmän kaipaisin ihan kunnollista tietoa, kipu ja muu ei mua niin kiinnosta. Riskeistä tahdon tietää, että voin tehdä päätöksen. Eli onko jollain tietoa asiasta?

 

kiitos vastanneille mutta enemmän kaipaisin ihan kunnollista tietoa, kipu ja muu ei mua niin kiinnosta. Riskeistä tahdon tietää, että voin tehdä päätöksen. Eli onko jollain tietoa asiasta?

et sä sitä päätöstä tee käynnistetäänkö vai ei. lääkärit sen tekee.

 

kiitos vastanneille mutta enemmän kaipaisin ihan kunnollista tietoa, kipu ja muu ei mua niin kiinnosta. Riskeistä tahdon tietää, että voin tehdä päätöksen. Eli onko jollain tietoa asiasta?

et sä sitä päätöstä tee käynnistetäänkö vai ei. lääkärit sen tekee.

höpö höpö, lääkärit ei mun puolesta mitään päätä, heillä ei ole sellasta valtaa.

 

Esikoinen käynnistettiin lääkkein tipalla....en tykännyt yhtään, supparit olivat heti voimakkaat ja kivuliaat. Toisesta käynnistettiin puhkaisemalla kalvot, se oli miellyttävämpää. Oli kuin olisi ollut luonnollinen synnytys.

 

Esikoinen käynnistettiin lääkkein tipalla....en tykännyt yhtään, supparit olivat heti voimakkaat ja kivuliaat. Toisesta käynnistettiin puhkaisemalla kalvot, se oli miellyttävämpää. Oli kuin olisi ollut luonnollinen synnytys.

sitä mäkin toivon, että jos käynnistykseen päädytään, niin pärjättäis pelkällä puhkasulla.

Mutta ihmettelen, että eikö kellään tosiaan ole sen kummempaa tietoa asiasta, ihan kylmiltäänkö sinne mennään, ja annetaan muiden päättää kaikesta?

 

kiitos vastanneille mutta enemmän kaipaisin ihan kunnollista tietoa, kipu ja muu ei mua niin kiinnosta. Riskeistä tahdon tietää, että voin tehdä päätöksen. Eli onko jollain tietoa asiasta?

et sä sitä päätöstä tee käynnistetäänkö vai ei. lääkärit sen tekee.

höpö höpö, lääkärit ei mun puolesta mitään päätä, heillä ei ole sellasta valtaa.

Jos kieltäydyt niin useinmiten joudut allekirjoittamaan vastuu vapautus sopimuksen ja sen jälkeen saat tehdä mitä huvittaa!!!

 

Esikoinen käynnistettiin lääkkein tipalla....en tykännyt yhtään, supparit olivat heti voimakkaat ja kivuliaat. Toisesta käynnistettiin puhkaisemalla kalvot, se oli miellyttävämpää. Oli kuin olisi ollut luonnollinen synnytys.

sitä mäkin toivon, että jos käynnistykseen päädytään, niin pärjättäis pelkällä puhkasulla.

Mutta ihmettelen, että eikö kellään tosiaan ole sen kummempaa tietoa asiasta, ihan kylmiltäänkö sinne mennään, ja annetaan muiden päättää kaikesta?

Minä päätin kyllä, että puhkaistaan kalvot. En halunnut tippaan.

 

Kyllähän se niin on että kun alkaa mennä tarpeeksi yli lasketun ajan, niin siinä alkaa riskit kohota vauvan hyvinvoinnin suhteen. Istukan toiminta alkaa heiketä.

Mulla on molemmat käynnistetty. Eka oman vointini takia, toinen kun lapsivedet meni ja supistuksesta ei ollut tietoakaan.
Lääkäri tekee sisätutkimuksen ja vauvalta otetaan sydänkäyrää. Lääkäri tekee päätöksen käynnistämisestä, sitten cytotec muru kohdun suulle ja taas sydänkäyrään... mä olen yrittäny käydä paljon kävelyllä aina siinä välissä ja varsinkin toisessa se tuntui auttavan kahden lääkkeen laiton jälkeen rupes supistelemaan. Osastolla otivat sydänkäyrää säännöllisin väliajoin. Kun tuntu että supistukset meni kovi kipeiksi, niin menin saliin ja siellä sit sydänäyrässä kokoajan.

 

Kaksi ekaa synnytystäni on käynnistetty vkolla 38 raskausmyrkytyksen vuoksi, ja tokassa synnytyksessä sanoinkin lääkärille, että mieluummin käyn läpi vaikka useampia käynnistysyrityksiä kuin menen sektioon. Olen parantunut parista isosta vatsanalueen leikkauksesta, eikä se ollut yhtään hauskaa, joten sen vuoksi en halunnut sektiota.

Riskeistä en minäkään enempää tiedä, kannattaa kysyä niistä lääkäriltä. Keskustele lääkärisi kanssa ja tee päätöksesi sitten... kyllähän he potilasta kuuntelevat, mutta lopulta sä olet sairaalassa henkilökunnan vastuulla ja jos tilanne niin vaatii, niin eivät he silloin kysele. Mutta keskustelu auttaa kyllä löytämään yhteisen linjan. Sen tiedän, että käynnistystä suositellaan yliaikaisissa raskauksissa sen vuoksi, että istukka alkaa nopeasti vanhentua ja kalkkeutua eikä siis toimi enää kunnolla. Toki sitä toimintaa voi ultralla tutkia.

 

tuo istukan vanheneminen mua kiinnostaa erityisesti, mitenköhän nopeasti se tapahtuu ja miten hyvin sen toimintaa pystytään seuraamaan yms. Tietenkään en tahdo lapselle mitään happivajetta tms. Mutta eihän vielä pitäisi mitään hätää tuon suhteen olla, kun ei olla edes sen 42 viikon yli menty. Että tässä vaiheessa minä ite päätän tuosta asiasta, se voidaan käynnistää huomenna, tai odottaa vielä joitain päiviä, näin sanottiin neuvolassa. Sydänäänet hyvät ja liikkeet tuntuu kunnolla ja tarpeeksi usein, siksi voin vielä odottaa.

Mutta se odottaminenkin pelottaa, asiat voi kuitenkin niin nopeasti kääntyä huonompaan suuntaan. Siksi mä yritän punnita riskejä ja silleen, en tahdo tehdä päätöstä, josta koituu vauvalle haittaa. Tietäiskö muuten joku, miten hyvin veden määrästä voidaan olla selvillä?