Apua ja vertaistukea 1-vuotiaan "lusikkalakkoon"

Nyt haluaisin kuulla vinkkejä miten tästä eteenpäin ja kuulla että muut ovat painineet saman asian kanssa ;-)
Aiemmin ihan just 1-vuotiaallemme kelpasi "ihan mikä vaan" lusikalla purkista syötettynä, nyt viimeiset pari viikkoa homma "hiipunut" siihen pisteeseen että suostuu syömään vain keitettyä maissia ja porkkanaa itse sormin ja lisäksi tuttipullosta tuttelit ja/tai vellit. Olen kokeillut sormiruoaksi kaikkea mahdollista, mutta ei... Onneksi nuo vellit sentään menee. Lusikkaa kaveri saa itse käyttää, mutta se lentää vielä toistaiseksi lattialle.
Kuvittelin että sormiruokana menisi sellaiset ruoat joiden makuihin hän tottui purkkiruoissa (oi miten tyytyväinen olin kun kalaruoatkin maistui niiiin hyvin ), mutta p:n marjat: perunan palat ja sei lentää lattialle. Ainakin koirat ovat tyytyväisiä! =)
Tuntuu ettei kaveri voi saada vatsaansa täyteen noilla vihanneksilla, kun aiemmin meni purkkiruokaa vaikka kuinka! Toisaalta hän on kuitenkin ihan tyytyväinen muuten...

 

Moikka, Meillä on 1,2-vuotias poika. Meillä oli ihan sama ongelma, kun poika täytti 1-vuotta. Mikään ei kelvannut, paitsi maito, velli, vihannekset ja satunnaisesti puuro. Valmissoseisiin tuli kerralla stoppi. Neuvolassakin poika oli painokäyrän alapuolella. Neuvolasta sain vain lisästressiä, kun täti sanoi, että pojalla on sen vuoksi huono ruokahalu, että tarjoamme hänelle valmissoseita. Sen jälkeen rupesin tekemään joka päivä kaksi lämmintä kotitekoista ruokaa, mutta ei kelvannut. Kaksi kuukautta myöhemmin ruoka rupesi taas yht`äkkiä kohtalaisesti maistumaan (myös valmissoseet). Eli vieläkään ei syö erinomaisesti, mutta ainakin kohtuullisesti. Joudun kuitenkin viihdyttämään häntä ruokaillessa, esim. kuunneellan musiikkia kännykästä tai katsellaan kuvia. Toinen toimiva juttu on, että annan hänelle oman muovilautasen jossa on esim. raejuustoa tai vihanneksia paloina. Syö itse sormin ja antaa minun syöttää samalla. Nyt poika on alkanut myös syömään aamupalaa, kun laitan hänelle omalle lautaselle leipää, paloittelen juustoa ja hedelmää.
Anyway, viestini on, että älä huolehdi liikaa. Hänellä on nyt kehitykseen kuuluva kieltäytymisvaihe menossa (näin oma tuttavapiirini ainakin minulle kertoi). Se menee ohi varmastikin aika pian. Kannattaa vaan yrittää tarjota sinnikkäästi.

 

oli aivan sama juttu kun tytto oli 1v. yhtakkia ei kelvannut mikaan vaikka ennen soi mita vain ja yleensa aina kotitekoista. Meilla sitten syotiin aamulla puuro kun se oli ainoa lusikkaruoka mika kelpasi ja loput ruoka-ajat tytto soi sormin sen mita soi vihanneksia ja pienia kanapaloja jne. en edes yrittanyt lusikkaruokaa joka paiva kun ei se kelvannut. Joinain paivina ei syoty kuin kourallinen herneita, mutta kylla silla elettiin. Eika niita voi vakisin ruokkia. Itse lohduttauduin silla etta terve lapsi kylla syo kun on tarpeeksi nalka. Ja silla pelilla tilanne sitten rauhoittui muutamassa viikossa. vahan siina paino putosi mutta tytto oli ihan tyytyvainen.

itse sanoisin etta koita olla kiinnittamatta huomiota, alaka koita lahjoa tms kun meilla ainakin se teki vaan hankalammaksi sen tilanteen. kai nuo pienet tykkaa siita huomiosta minka saavat kun huolestunut aiti koittaa kaikki temput kirjassa saadakseen pienen syomaan. meilla alkoi kummasti rauhoittua kun itse sain vihdoin itseani niskasta kiinni ja tyynen rauhallisesti annoin paivallisaikaan sormiruokia ja nostin poydasta lattialle kun alkoi ruoka lentaa. Pari viikkoa tata "ruokakoulua" ja jo alkoi ruoka maistua paremmin.

Mutta varoituksen sana:meilla ainakin on tama ruokatemppuilu uusiutuva asia. Toinen samanmoinen vaihe tuli puolentoista vuoden iassa ja nyt on kaksivuotiaana sama peli. Kestaa aina muutaman viikon, mutta mita vahemman siihen reagoi niin ohi menee muutamassa viikossa. Meilla jos 1,5v tai nyt 2v kieltaytyy niin sitten saa olla ilman ja menna tyhjin vatsoin nukkumaan kun kuitenkin ruuaksi on aina jotain mita on ennenkin syonyt. Jos kuitenkin teen jotain ihan omituista ruuaksi niin sitten laitan tytolle lautaselle uutta ruokaa pienen lusikallisen ja jotain tuttua loput ettei ihan natsi-meininniksi mene. Mutta jos makaroonilaatikko ei kelpaa niin mitaan muutakaan ei kylla sittensaa kun sita on ennenkin syoty. Toinen mika silloin vuoden iassa auttoi oli antaa tytolle oma lusikka. Jos lusikka ruokaa yritettiin niin aika hyvin meni muutama lusikallinen kun sai koittaa oman lusikan kanssa siina samalla, mutta ei sillakaan keinolla entisia annoksia syoty. Koitapa noita kahta ja toivottavasti auttaa. Eniten siina taitaa kuitenkin auttaa, kun koittaa olla reagoimatta. Jos ei kelpaa niin sitten ei kelpaa. Lehman hermoja siina vaaditaan kylla

 

kuins ma nyt sain lihavoitua nuo loput, sori, ei ollut tarkoitus.

 

Peesailen vasya, eli meillä on ollut samanlaisia vaiheita ja niiden yli on päästy niin, että ollaan tarjottu ruokaa ruoka-aikaan aivan kuten ennenkin, lapsi on syönyt tai ollut syömättä. Ei nälkäinen lapsi ruoan eteen itseään näännytä on joku viisas joskus sanonut.

Teillä se lapsi kuitenkin syö tuttelia ja velliä, ja kyllähän niilläkin elää. Meillä täytyi maidon määrää rajoittaa, että alkoi "oikea" ruoka uppoamaan paremmin.

Ja kyllä tosiaan jollain herneilläkin näyttää elävän muutaman päivän...

Noi syömislakkoilut liittyy tietääkseni lapsen itsenäistymisjuttuihin, vähän aikaa sitten oli jossain lehdessä just juttua (kaksplus tai vauva-lehti)

 

Meillä on 1 v 1 kk sellainen vaihe, ettei suostu syömään mitään, ellei ole omassa kädessä lusikka. Tuijottaa vain selkä kierossa lusikkalaatikon suuntaan niin kauan että sieltä ilmaantuu hänelle oma lusikka Ollaan harjoiteltu puuron ja muunkin ruuan syömistä omalla lusikalla ja oppimisinto on nyt tosi kova. Meilläkin lusikka lentää seinään, jos se ei tahdo osua oikein päin suuhun (temperamenttia löytyy...).

Meillä oli muutaman päivän syömälakko kun pojalle tuli kulmahampaita. Silloin maistui vain hedelmäsoseet, lämpimät ruuat tökki.