Apua ja kannustusta vauvan odotukseen...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Minniliina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Minniliina

Vieras
Meillä on 3 lasta ennestään mutta nyt neljättä yritetty pian 20 kuukautta. Välillä iskee tämä epätoivo, suru, murhe ja ahdistus :(
Syynä pco ja nyt apuna terolut. Toukokuussa saadaan clomifen.

Mutta kun tulee tämä suru niin ei siinä lohduta että apua saa toukokuussa. :(

Ja nyt en siis kaipaa mitään "olisit onnellinen jo olemassa olevista lapsistasi etkä kaipaisi neljättä!" Tai "joku ei saa sitä ensimmäistäkään" tms. sepustusta! Olen joka hetki onnellinen lapsistani eikä tämä neljännen kaipuu sitä vähennä!

Kyllä se lapsettomuus sattuu oli haaveissa sitten ensimmäinen, toinen, kolmas tai seitsämäs lapsi. Toki suru on erilaista jokaisella ihmisellä sekä tilanteessa jossa ei edes ensimmäistä lasta kuulu.

Olen myynyt kaikki vauvatavaratkin pois. Myytiin ennen kuin päätettiin että neljäs saa tulla. Vaunut on myyty, turvakaukalo on myyty, pinnasängystä uudistettiin lapsille 'sohva', vaatteita ei ole kuin muutamat joita olen kirpparilta tai alesta ostanut nyt kun vauvahaave on ollut. Sekä sitten tietysti ne vanhempien lasten vanhat jotka olen halunnut säästää.
Nyt ajattelin että myisin sitterinkin pois mutta onko se sitten tyhmää? Kun vauva on haaveissa ja yrityksen alla?
 
Tiedän tuskasi ja sen miten vaikeaa asiasta on puhua. Me yritettiin viidettä 2,5 vuotta, johon aikaan osui kolme keskenmenoa. Nyt kuukauden ikäinen nyytti sylissä kaikkien vaikeuksien jälkeen :)
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja jaksamista!
 
Voimia ja jaksuja!!Varmasti tunteet ihan sekavia ja ovat varmaan sittenkin kun raskaudut.. Mulla kolmas lapsi tulossa ja vaikka toivottu onkin niin silti päätä huimaa että miten mä jaksan, miten me pärjätään, voinko saadaa vielä yhden terveen lapsen.. Pidän peukut pystyssä!
 
Ihana kuulla etten ole tunteitteni kanssa yksin. Vaikka en tokikaan toivo kellekään lapsettomuutta!

Täytyis jotenkin aina saada itsensä tsempattua tämän pahimman lannistumisen yli. Nyt on kp. 24. eli kuukautisia on taas odoteltavissa viikonlopun aikana. Se kai tuo tämän lannistumisen vielä enemmän pinnalle. Ja kun ei sitä uskalla oikeasti edes ajatella että olisi raskaana tai tulisi raskaaksi. Ei vaan enää uskalla antaa itselleen sitä pienintäkään toivon kipinää mikä vielä yrityksen alkumetreillä oli joka kuukausi. Aluksi kun se on niin jännää. Jokohan nyt ja onkohan vähän nippailua ja tuntuiskohan vähän pahoinvointia.
Enää ei vaan kykene ajattelemaan niin.

Ei ole rinnat arat, ei ole nippailua alavatsassa, ei ole nenä tukossa ( paitsi nuhan takia ) eikä korvat lukossa, ei ole pahoinvointia... Ei ole MITÄÄN mikä viittaisi raskauteen. Silti sitä toivoo niin kovasti että joka päivä katselen ohjelmia joissa ollaan raskaana, synnytetään tai on vauvoja. Voin samat ohjelmat ( mm. erilaiset äidit ) katsoa monta kertaa. Nyt on kolmas kierros menossa kyseisestä sarjasta.
Olen myös kalenteria ruvennut käymään läpi. Nimiä miettinyt ja kirjoittanut päiväkirjaan ylös niitä ihanimpia ja jopa mieheltä tänään kyselin että mistä listaamistani nimistä hän pitää.

Kaikki tämä vaikka olo on kuitenkin epätoivoinen ja tuntuu että aina vaan enemmän loukkaan itseäni miettimällä näitä.

Tämä olo ei ole aina. Lähinnä kai nämä muutamat päivät ennen kuukautisia ovat ne raskaimmat.
 
Sekin pelottaa että kun aiemmat lapset ovat syntyneet sektiolla niin tuleekohan neljäs sektio sitte paljonkin ennen la.ta? Aiemmat tehty n. viikkoa ennen laskettua-aikaa.
Ja sekin että jos clomifen lisää kaksosriskiä niin syntyykö kaksoset sitten vielä aikaisemmin? Kun kohdussa ahtaampaa ja onko repeämisen riski sitten vielä suurempi jos sikiöitä on kaksi?

Tämä on niin piinaavaa :( Ja tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Äidilleni kerroin että yritystä taas pitkälti takana niin hän tokaisi vain että "nämä on varmaan niitä tilanteita missä huomaa että elämässä kaikki ei mene niin kuin haluaa ja onhan teillä jo 3 lasta" :/ Meillä ei raskautuminen ole koskaan ollut helppoa, keskimmäistä tehtiin likimain 2 vuotta. Silti tuli luomusti. Mutta oli äidiltäni taas vaihteeksi tökerö kommentti mielestäni. Kun tietää ettei aiemmatkaan ole tulleet helpolla eli me kyllä tiedetään ettei kaikki helposti tule.
 

Yhteistyössä