Apua 1-vuotiaan unikouluun

[aaapeee]

Mulla on 1-vuotias poika. Nukutusrumba on sitä, että pitää nukuttaa vieressä. Yleensä nukahtaa suht nopeasti (n. 15min) pullon kanssa, mutta välillä voi mennä tuntikin. Iltarutiinit hoidetaan suht samoihin aikoihin joka ilta.

Nyt kun lapsi on taaperoiässä, niin olis kiva, jos oppisi nukkumaan itekseen eikä yöllä tarvis hakea viereen, jos sattuu heräämään. Mutta miten kannattais tehdä? Lapsen jos laskee sänkyyn, niin alkaa heti hirvittävä huuto ja nousee seisomaan pinnoja vasten. Siellä se huutaa hamaan tappiin asti. Edes pullo ei kelpaa omassa sängyssä. Tuttia ei syö.

Lapsi on siis ennen nukahtanu omia aikojaan sänkyyn, mutta yhdelle reissulle kun unohdettiin ottaa matkasänky ja lapsi nukkui vieressä, niin sen jälkeen ei omaan sänkyyn oo suostunu.

Apuja ja hyviä vinkkejä kaivattais.

 

["Emma"]

Miksi pieni lapsi ei voisi nukkua vieressäsi?

 

[purjosipuli]

En minä pystyisi kuvittelemaan meidän yksivuotiasta samaan sänkyyn, nukkuu siis omassa sängyssä omassa huoneessaan. Meillä nukkuis kukaan jos pitäisi samaan sänkyyn äsken koko porukka.

 

[sama ongelma]

No, meillä sama ongelma ja meillä ei ainakaan voi nukkua vieressä siksi, että pyörii niin paljon ja tippuisi sängystä. Nytkin meillä on taaperon huoneen lattialle petattu epämukava peti ja ois niin kiva päästä omaan sänkyyn nukkuun, mutta sitä huutoa =( Annetaanko huutaa vaan vai mitä pitäs tehdä?

 

[aaapeee]

[QUOTE="Emma";30510924]Miksi pieni lapsi ei voisi nukkua vieressäsi?[/QUOTE]

No minä en sitten nuku. Lapsi pyörii ja potkii tosi paljon unissaan. Lisäksi repii usein mun hiuksiakin. Näpertää niitä nukuttaessakin ja näköjään unissaan tekee samaa.

 

[vieras...]

Jos viereen nukuttaminen ei ole vaihtoehto.

1. Pick up, put down. Eli otat syliin kun tarvitsee, lasket alas heti kun rauhoittuu. Toistat miljoona kertaa monta päivää tai viikkoa. Myös öisin tarvittaessa.

2. Tassuttelu, löytyy googlella. Jos ei toimi, siirry kohtaan 1.

Vain viitseliäille ihmisille. Minen jaksa...

 

[sama ongelma]

Loppuisko itekseen ajan mittaan?

 

[purjosipuli]

Meillä on vaan annettu huutaa. Tottakai huoneessa käydään aina tarkistamassa kun äänimekkeet käy ja yöllä viedään unipullo jos täytyy. Lapsi tietää että vanhemmat on kuitenkin lähellä. Lohdutukset sun muut tapahtuu siellä oman sängyn seudulla ja pois ei viedä vaikka mikä olis. Eipä tuo mukula mitenkään erityisen turvattomalta vaikuta kun vanhemmat kiitää kyllä hätiin tarpeen tullen.

 

[Vierras]

Minusta on vähän liikaa vaadittu 1 vuotiaalta että nukahtais yksinään. Toki voi totuttaa siihen että nukahtaa sänkyynsä kun sinä istut/makaat sängyn vieressä ja sitten pikkuhiljaa jäät kauemmaksi sängystä ja ehkä lopulta et enää jää huoneeseen.

Mä oon totuttanu lasta pinnasänkyyn silleesti että silittelen sieltä pinnanraosta lapsen jalkaa tms. Otse makoilen siellä lattiatasossa. Tällee seisova ja kenties itkevä lapsi aika usein tulee istumaan tai makaamaan jolloin voi sitten siitä pinnojen välistä silitellä selkää tai niskaa tai taputella pyllylle. Sitten kun lapsi rauhoittuu niin silittely lopetetaan, ei siis silitetä uneen saakka. Jos itku alkaa uudestaan niin sitten taas hetken jatketaan. Jos menee hysteeriseksi niin välillä toki otetaan syliin rauhoittumaan.
Se pullo kannattanee antaa sylissä ja siirtää lapsi sitten sänkyyn ja vähitellen sitten antaa pullo selvästi erillään nukuttamisesta, esim pesee lapsen hampaat vielä pullon jälkeen jne.

 

[aaapeee]

Koitetaan nyt tänään tota, että istutaan sängyn vieressä. Voi olla, että tulee pitkä ilta - huoh! :/

 

["äitee"]

Nukkuuko kahdet päikkärit? Meillä 1v 2kk nukahtaa pääsääntöisesti itsekseen, tutti kyllä on. Nukkuu päiväunet klo 12-15 joskus toki vähemmänkin, mutta viimestään klo 15 alan herätellä. Laitan sänkyyn 19.30. Joskus tarvii siellä hetki olla jos kipeä tai jotain.
Koekile myös sängyn vieressä makuulla oloa ja sit kun rauhottuu lähdet pois.

 

[vahingosta viisastuu]

Esikoisen kanssa jouduttiin pitämään unikoulua vähän alle 2-vuotiaana. Ei riittänyt enää pyllylle taputtelu, vaan nukuttamiseen meni kerta kerralta enemmän aikaa. Kun hommaan meni joka ilta vähintään tunti, tuli meillä mitta täyteen. Lapsi sänkyyn ja hyvät yöt ja jätettiin sinne. Karkasi sängystä ekana iltana lukuisia kertoja ja kannoimme häntä takaisin yöhön asti. Seuraavana iltana Karkas pari kertaa ja kolmantena iltana jäi itsekseen nukahtamaan, kun sanottiin hyvät yöt.

Kuopuksen kohdalla toimimme alusta asti toisin. Hän oppi jo ihan pienenä nukahtamaan rauhallisesti yksin. Ei tarvinnut huudattaa tai istua pimeässä huoneessa epämukavassa asennossa käsi pinnojen välissä.

 

[aaapeee]

[QUOTE="äitee";30513118]Nukkuuko kahdet päikkärit? Meillä 1v 2kk nukahtaa pääsääntöisesti itsekseen, tutti kyllä on. Nukkuu päiväunet klo 12-15 joskus toki vähemmänkin, mutta viimestään klo 15 alan herätellä. Laitan sänkyyn 19.30. Joskus tarvii siellä hetki olla jos kipeä tai jotain.
Koekile myös sängyn vieressä makuulla oloa ja sit kun rauhottuu lähdet pois.[/QUOTE]

Nukkuu yhdet päiväunet välillä 14-17. Nukkuu yleensä 1-2h. Yöunille laitetaan 20.30, mutta nyt on useana iltana nukahtanut vasta 21 jälkeen.

On kyllä tehnyt hampaita ja ollut vähän flunssainen viime viikkoina.

 

[aaapeee]

Ei siitä nukuttamisesta tullut mitään. Lapsi seisoi sängyssä koko ajan, vaikka mies istui lattialla pinniksen vieressä. Otti lopulta viereen. Silti lapsi oli vielä 30min sitten hereillä, mutta makoili rauhassa isänsä kainalossa.

 

[-.--.-]

Onko se lapsi väsynyt kun viet sänkyyn? Nukkuu aika myöhään päikkärit jos viiteenki nukkuun.

 

["äitee"]

Varmaan ei ole illalla väsynyt kun nukkuu päikkärit niin myöhään.

 

[aaapeee]

Usein aloittaa väsykitinät jo klo 19 jälkeen eli on väsynyt illalla.

Useimmiten herää päikkäreiltä viimeistään klo 16. Joskus harvoin menee myöhempään. Tänään päikkärit oli vaan 20min.:/ Nukahti heti klo 20 jälkeen, mutta heräili kyllä pariin otteeseen 3h sisällä. Nyt nukkuu meidän välissä, kun ei vaan rauhoittunut.

 

["Cream"]

Ap, teidän virhe on siinä että ette ole johdonmukaisia ja luovutatte liian helpolla! Jos päätetään, että nyt lapsi alkaa nukkua omassa sängyssä niin molemmat vanhemmat pitävät päätöksestä kiinni. Todella hölmöä lapsen kiusaamista tuollainen että ensin itketätte ja lopulta luovutatte -> lapsi oppii että itkemällä saa tahtonsa läpi ja seuraavana iltana itkee vielä kauemmin.

Kun me siirrettiin 1v omaan huoneeseen (ja samalla lopetettiin yöpullon antaminen) niin aikaa kului 3KUUKAUTTA kunnes oltiin siinä pisteessä, että sai vain sanoa hyvää yötä ja jättää lapsi nukkumaan.
Mutta kertaakaan ei otettu lasta enää meidän viereen tuon päätöksen jälkeen!! Pahimmillaan iltaisin itkettiin jopa 3tuntia. Mutta kyllä se oli sen arvoista.

Kaikenlaisia eri keinoja koitettiin ainakin viikko ennenkuin vaihdettiin taktiikkaa. Mikään yksittäinen tyyli ei tuottanut tulosta vaan lopulta lapsi vain alkoi hyväksyä sen että nyt nukutaan omassa huoneessa ja piste.

 

[akava]

Täälläkin lähes puolitoista kuukautta kesti puolitoistavuotiaalla oppia jäämään sänkyyn yksin. Mutta periksi ei annettu. Paitsi kipeänä. Omassaan on kyllä nukkunut pienestä asti, ei vieressä.

 

[leijona76]

Meillä se oli mun sängyn vieressä sivuvaunussa taaperona. Kaik pääs vähimmällä. 2v oppi nukahtamaan itse kun sai oman huoneen. Ajattelin että kuukausien huudatus ei oo sen väärti jotta pakotan tuon oppimaan niin pienenä. Se jakso kapinoida jo pikkuvauvana ja valvoi paljon joten sillonkin parhaiten nukuttiin vierekkäin.

 

[akava]

Meillä ei tarvinnut itkettää tuota aikaa, lapsen piti vaan oppia rauhoittumaan yksin. Alkuun yritti vaan seisoskella sängyssä. Lähinnä tekoitkua ja "äiti" huutelua välillä oli.

 

[Ljl]

Meillä on 1,5 v tyttö jonka kanssa on käyty kovia nukkumaanmenotaisteluita aina. 1-vuotispäivän paikkeilla saatiin asiaan apua neuvolasta, päästiin sellaiseen uniryhmään missä sai perhetyöntekijöiden ja muiden äitien kanssa jutella unirumbasta, se auttoi jaksamaan. Kannattaa kysellä oma neuvola voi ohjata vastaavaan. Uniryhmän keskusteluista jäi itselle sellainen olo, että ilmeisesti nukkumisen, kuten kaikki muukin, on vaiheita vaiheiden perään: erilaiset univaikeudet on itseasiassa tosi tavallisia ja tyypillisiä ja menee parhaiten ajan kanssa ohi. Olen kaikenkaikkiaan yrittänyt ottaa nyt vähän rennommin nukkumaanmenojen kanssa, nukuttanut viereen jos se on tuntunut toimivan ja vähentänyt kovin tarmokasta unikouluttamista. Saimme homman sujumaan aika hyvin aika perusteellisilla iltarutiineilla, oikean nukkumaanmenoajan hakemisella ja sellaisella joustavalla tuoliunikoululla: istuttiin pinniksen vieressä tai samassa huoneessa sohvalla, jos meni huutoitkuksi, lapsi pääsi syliin nukahtamaan.
Tässä syksyllä iltameiningeissä tuli yllättäen käänne ja iltaisin oli taas huutoa, kanniskelua, yöheräilyä ja ties mitä. Saatiin tilanne haltuun vasta kun tajuttiin että temppuilu oli enemmänkin uhmaa kuin nukahtamishankaluuksia, päiväkodissa kun päikkäreille meno sujui kuin tanssi. Yhtäkkiä ihan sattumalta keksin muuttaa iltarutiinin järjestystä tavalla joka ratkaisi tilanteen taas toistaiseksi: protesti alkaa meillä aina sillä hetkellä kun pitäisi mennä pinnikseen, joten olen viivytellyt sitä aina viime hetkeen - nyt aloinkin laittaa lapsen tavallista aikaisemmin pinnikseen. Luen iltasadun sylissä, sitten nostan sänkyyn ja samalla "hämään" huomion muualle kyselemällä, mikä iltalaulu lauletaan. Lapsi miettii ja valitsee laulut (laulan 3 kpl, kunnon jukeboxi) ja laulujen aikana lapsi rauhoittuu. Sitten valot pois ja hyvää yötä. Jään istumaan viereen selkä kiinni pinniksessä niin että saa hiplata. Saattaa hetken pyöriä ja höpötellä, mutta nukahtaa yleensä rauhallisesti. Näin meillä nyt, kauankohan tämä toimii? Täälö istutaan nytkin, terveisiä vaan

 

[sama ongelma]

Vissii meillä nukutaan sit vaa vierekkäin, koska mä en ala huudattaan poikaa kuukausia.

 

["Cream"]

Ei välttämättä tarvitse huudattaa montaa kuukautta. Usein sanotaan, että 3 iltaa riittää ja sitten lapsi "luovuttaa" kun ei saa tahtoaan läpi. Jos on kiinnostusta niin voihan sitä koittaa vaikka viikon ja luovuttaa sitten jos ei edistystä ole tapahtunut?

Ja tarkennan vielä että vaikka meillä omaan huoneeseen nukahtamisen oppiminen kestikin 3kuukautta, niin ei poika tuota aikaa itkenyt yksin! Eli välillä vähän huudatettiinkin (esim kun vuorossa oli pistäytymis-unikoulu) mutta suurimmaksi osaksi tilanne oli kuitenkin se että jompi kumpi vanhempi oli huoneessa pojan kanssa!

 

[plussat unikoululle]

Meillä unikoulu auttoi viikossa. Muksu heräsi vuoden vanhana tunnin välein syömään ja nukahti vain rinnalle. Siirrettiin omaan sänkyyn ja mies kulutti. Ekana yönä siinä sänkyyn "kaatamisessa" meni reilu 30 min, toisena parikymmentä ja viikon päästä jäi yksin nukahtamaan ihan tyytyväisenä.

Mikään muu ei harmita kun se, ettei tuota tullut tehtyä aiemmin. Hankalinta tämä on vanhemmille, kun pitää päättää asiasta ja pysyä johdonmukaisesti suunnitelmassa. Ei se muuten toimi.

Tsemppiä, jos päätätte unikouluun ryhtyä! Suosittelee aktiivista toimintaa ja ulkoilua aamupäivästä, päiväunet maks. kolmeen ja ulkoilua illasta. Nukkumaan vasta kun on väsynyt. Mutta tärkeintä on pitää se suunnitelma, vaikka viikon.