Appivanhemmat ja muu miehen suku katsovat mua kieroon yhdyssukunimen vuoksi!

[Kristel]

Eli menimme mieheni kanssa hiljattain naimisiin maistraatissa.
Otin yhdyssukunimen, eli jätin tyttönimenikin, sillä se on melko harvinainen nimi. Miehen sukunimi taas on todella yleinen, ja näin sukunimessäni on minulle tarpeeksi "särmää" ja erotunpa joukosta.

Miehen suku ja erityisesti appivanhemmat ovat asiasta näreissään.
He vertaavat minua toiseen miniäänsä, jolla ainoastaan miehensä sukunimi. Olen heille kuin punainen vaate nyt, kun minulla on yhdyssukunimi. Kun anoppi nälvi humalapäissään minulle asiasta, kerroin perusteet yhdyssukunimelle, mutta eipä hän edes yrittänyt ymmärtää.

Supina seläntakana jatkuu, pahat puheet eivät lopu. Jopa miehen veli ja hänen vaimonsa ovat nykyään kummallisia tuon helkkarin sukunimen vuoksi, aiemmin olimme melko läheisiä!

Tuntuu, että ei olisi pitänyt tähän sukuun sotkeutua ikipäivänä, mutta onneksi mies on todella ihana. Paha olla, pitipä nyt purkautua!

 

[Scarlett O Harava]

Saa miehes sukulaiset olla onnellisina kun ei ole tuon suurempia ongelmia elämässä :kieh: Aivan oikeasti lapsellista touhua! Mitä se niille kuuluu minkä sukunimen otat? :kieh:

 

[kohtalotoveri hiukan]

suku on pahin..aika lapsellista tuollainen käytös..meillä varmaan nousee kamala häly siksi kun emme halua kirkkohäitä :-/ on aika uskovaista porukkaa..joten päätin vaikkakin olin aina aina prinsessa-häät halunnu)niin me menemme kaikessa hiljaisuudessa kahdestaan vihille..lapset tulee mukaan ja emme kutsu ketään.jos suku suuttuu niin ei voi mitään.

 

[TiiaNooraMarjaLeena]

Eli menimme mieheni kanssa hiljattain naimisiin maistraatissa.
Otin yhdyssukunimen, eli jätin tyttönimenikin, sillä se on melko harvinainen nimi. Miehen sukunimi taas on todella yleinen, ja näin sukunimessäni on minulle tarpeeksi "särmää" ja erotunpa joukosta.

Miehen suku ja erityisesti appivanhemmat ovat asiasta näreissään.
He vertaavat minua toiseen miniäänsä, jolla ainoastaan miehensä sukunimi. Olen heille kuin punainen vaate nyt, kun minulla on yhdyssukunimi. Kun anoppi nälvi humalapäissään minulle asiasta, kerroin perusteet yhdyssukunimelle, mutta eipä hän edes yrittänyt ymmärtää.

Supina seläntakana jatkuu, pahat puheet eivät lopu. Jopa miehen veli ja hänen vaimonsa ovat nykyään kummallisia tuon helkkarin sukunimen vuoksi, aiemmin olimme melko läheisiä!

Tuntuu, että ei olisi pitänyt tähän sukuun sotkeutua ikipäivänä, mutta onneksi mies on todella ihana. Paha olla, pitipä nyt purkautua!

Haistata niille pitkät ja käske hankkia elämä sekä alkaa elää tätä 2000-lukua!

Myös minulla on kaksiosainen sukunimi ja eipä ole kukaan "uskaltanut" sanoa ääneen mitään, eipä sillä että se olisi mitään vaikuttanutkaan.

 

[Kristel]

Saa miehes sukulaiset olla onnellisina kun ei ole tuon suurempia ongelmia elämässä :kieh: Aivan oikeasti lapsellista touhua! Mitä se niille kuuluu minkä sukunimen otat? :kieh:

No ilmeisesti en ole nyt tarpeeksi hyvä jäsen heidän sukuunsa, ikään kuin täysillä tässä mukana. En tiedä, tuntuu niin turhauttavalta ja tosiaan tuo suvun lapsellisuus ällistyttää. :/

 

[- - -]

Hah, haistakoot huilun! Mulla myös kaksoisnimi, mut kukaan ei oo uskaltanu aukoa päätään

 

[Kristel]

suku on pahin..aika lapsellista tuollainen käytös..meillä varmaan nousee kamala häly siksi kun emme halua kirkkohäitä :-/ on aika uskovaista porukkaa..joten päätin vaikkakin olin aina aina prinsessa-häät halunnu)niin me menemme kaikessa hiljaisuudessa kahdestaan vihille..lapset tulee mukaan ja emme kutsu ketään.jos suku suuttuu niin ei voi mitään.

Joo kyllähän nuo siitäkin vetivät herneet nenään, kun maistraatissa menimme naimisiin. Kun miehen veli ja hänen vaimonsa sentään järjestivät kunnon häät! :headwall:
Ei noita jaksa enää edes kuunnella, nyt kun se on varsinkin sitä, että mua suorastaan haukutaan ihan päin naamaakin, pidetään pilkkana tai vähätellään. Ja sitten ylistetään miehen veljeä ja tämän vaimoa, jotka tekevät vissiin sit kaiken suvun mukaan oikein.

Ei sillä, että tunnen edes mitään erityistä tarvetta miellyttää tuota sukua, teen kyllä justiinsa siten, miltä itsestäni (ja miehestä ) parhaimmalta tuntuu. Jos eivät kykene ymmärtämään ja hyväksymään, niin sanoisinko, että oma menetyksensä. Nimittäin tuo heidän käytöksensä kyllä työntää meidät heidän luotaan kauas pois, liekö se sitten harmittaa myöhemmin heitä. Ehkäpä sit ei.

 

[Peppari]

No mulla pisti silmään että kännipäissään anoppi nälvi ja neuvoni onkin että älä piittaa juoppojen paskapuheista mitään.

 

[Kristel]

No mulla pisti silmään että kännipäissään anoppi nälvi ja neuvoni onkin että älä piittaa juoppojen paskapuheista mitään.

Tätä tapahtuu myös silloin, kun anoppi on selvinpäin.
Mutta erityisesti kännissä, silloin puheet paljon ilkeämpiä.

Kaiken muun lisäksi heillä on kauhea tarve verrata meidän lasta miehen veljen lapseen. Kuinka tuo miehen veljen lapsi on ollut aina niin sievä ja siro, kiltti ja aurinkoinen, oikein ihana vauva.
Meillä lapsella oli koliikkia, ollut siis pienestä pitäen itkuinen, sellainen kärttyläinen siis edelleen, mutta todellakin niin rakas kuin olla voi! :heart: Ja siitäkin miehen suku jaksaa repiä juttua, että meidän lapsi taitaa olla päästänsä vialla ja "eihän sen kanssa jaksa olla edes, toista se on ****:n lapsen kanssa..." :'(

Ehkä tämä minun nuori ikäni vaikuttaa myös asiaan, siis että otan kommentit niin paljon enemmän itseeni kuin ehkä joku toinen, jolla muutenkin varmuutta äitiydestä ja muusta. En tiedä, mutta välillä tuntuu ettei jaksaisi enää hetkeäkään tuota sukua, välillä taas että mitäs sitten, kai ne meistä silti välittää. Mutta ei niin ei.

 

[Vierailija]

Minä pidin oman sukunimeni naimisiin mennessämme, mies omansa. Ei ole kuulunut kommentteja.