Appiukot

["aloittaja"]

Toisinaan tuntuu, että anoppienin tekemisiä ruoditaan joka paikassa ja kaikkialla, mutta minulla olisi ruodittavaa appiukossa. Millaisia teidän muiden appiukot ovat? Sekaantuvatko teidän elämään?

Mun appiukko on todella kova arvostelemaan. Kun ostettiin asunto, halusi käydä katsomassa asuntomme jo ennen muuttoamme eikä mitään hyvää löytänyt koko asunnosta, vikoja sitäkin enemmän. Hän ei ole koskaan käynyt Ruotsia kauempana eikä hänen mielestään lapsiperhe voi matkustaa ulkomaille. Sitä jaksaa toitottaa varsinkin nyt, kun olemme lähdössä maaliskuussa Teneriffalle. Viimeksi kun olimme hänen luona käymässä, tuli mun viereen neuvomaan, miten vaippa vaihdetaan.

 

["Jeps"]

Joo, minulla on ihan mukava appi, mutta tosiaan tuo toisten ihmisten arvostelu ja asioihin puuttuminen ottaa välillä aika rajustikin kupoliin. Mitenkähän sitä oppisi olemaan välittämättä tuollaisesta? Onneksi mieheni on sellainen, että laittaa kyllä vanhempansa ruotuun, jos meinaavat liikaa olla mieltä meidän valinnoista ja tekemisistä.

 

["jojo"]

Mun appiukko ei todellakaan tuppaudu meidän elämään. Ehdin seurustella viitisen vuotta mieheni kanssa, ennen kuin hän ekaa kertaa edes sanoi minulle jotakin. Kyse ei ole edes siitä, ettenkö olisi kelvannut miniäksi, mutta appi nyt vaan on luontojaan sellainen jörö-jukka. Silloin oikeastaan vasta tutustuttiin, kun tätä taloa rakennettiin ja appi oli intoa puhkuen apuna joka käänteessä. Muutamasta ratkaisustamme hän ei tykännyt, mutta tyytyi jupisemaan itsekseen.

Nyt kun 13 vuotta on ehtinyt kulua, hän ei edelleenkään puhu turhia, mutta joskus jotakin jutellaan. Ollaan niin hyviä kavereita, kuin tällä puhemäärällä on mahdollista

Kylään hän ei tule, ellei ole erikseen kutsuttu ja silloin hän hörppää kahvin ja lähtee kotiin, anoppi jää sitten vielä jatkamaan juttua.

 

[-]

viime talvena soitti ja kysyi mitä meidän tytöllä on päällä (sisällä), kun on niin kova pakkanen xD

 

[Endless Sacrifice]

MMä en halua edes ajatella koko äijää... Anoppi on aivan ihana, mutta apen kanssa mä en vain tule toimeen. Suurin ongelma on kun se mielistelee. Se pelkää mua, kun oon sille kerran ärähtänyt miten en halua hänen olevan lasteni seurassa humalassa. Nyt sitten ei uskalla enää humaltua mun läsnäollessa, ja mähän olen aina läsnä jos lapsia tapaa koska alkoholistihan tuo on.

Viimeisin mihin hermostuin kunnolla on kun me tehtiin ulkorappusiin remppaa ja pyydettiin appea hiukan auttelemaan. Homma jäi hiukan kesken kun appi lähti käymään kotona välillä (asuu 300km päässä), mies sitten jatkoi hommaa itsekseen ja sai haukut isältään kun oli tehnyt sen hommia. Tästä mulla naksahti: herra on hyvä ja maksaa 200000 niin homma on hänen, niinkauan kuin talo on meidän niin hommatkin on meidän, auttajia aina tarvitaan mutta... Onneks kiehuin vain itsekseni niin ollaan edelleen mitäkuinkin väleissä, ukki on kuitenkin lapsille tärkeä.

 

["mä"]

kyllä meilläkin appiukko kävi asunnon tarkastamassa ennen kuin muutettiin tai itseasiassa ennen kuin edes ostettiin... mutta en pitänyt sitä huonona juttuna.
muutoin soittelee miehelle aika paljon, pyytelee paljon apuun, sinällään ymmärrän sen koska appiukko alkaa olemaan aika vanha, mutta ärsyttää siinä mielessä että mies tekee kovasti töitä ja silloin harvoin kun on vapaata, pitäisi mennä sinne auttelemaan. ei siis saisi olla kotona perheen kanssa. ja tähän vielä lisänä se, että mieheni sisko perheinneen (siis mukaan lukien MIES) asuu parinsadan metrin päästä appiukolta!

 

[Kinuski]

Mulla on aivan ihana appiukko, ihan paras! On miehellekkin enemmän kaveri kuin isä. Tosi rento ja nuorekas, eikä uskois ikäisekseen. Ja appiukon luona on aina parhaat bileet, eli jos meillä lapset on hoidossa, emme mene baariin, vaan appiukolle . Lapset tykkää tosi paljon, ja jaksaa touhuta lasten kanssa, ottaa mielellään hoitoonkin.
Kun ostettiin talo (tai siis mä ostin) niin kannusti vaan (kun mun isä taas mököttää edelleen asiasta), ja appiukko on mulla takaajanakin.
Anoppia mulla ei edes ole, kuoli aika nuorena. Appiukon naisystävä on myös tosi mahtava tyyppi.