appi sapettaa !!

[onneton]

Onkohan kenelläkään muulla sellaista ongelmaa, että appiukko tulee kertakaikkiaan korvista ulos?!
Meillä oli tämän uuden sukuni "besser wisserin" kanssa pieni sanaharkka, joka sinänsä paisui ihan turhan paljon. Se liittyi pienen lapseni erääseen kasvatusasiaan. Sanoin kai aika terävästi, koska appeni oli pahoittanut mielensä (hän itse huomauttelee kyllä ihmisille hyvinkin terävästi). Mieheni pyysi minua soittamaan ja puhumaan asian selväksi. Teinkin sitten työtä käskettyä ja nyt tilanne on se, että appiukolla on varmasti hyvä mieli. Itse itkin koko illan kun minua otti niin paljon päähän ja turhautti tämä tilanne.
Puhelu eteni niin, että hän kielsi kaikki ne epäkohdat, joiden sanoin minua häiritsevän ja lisäksi hän kieltäytyi muuttamasta mitään käytöksessään tai lapseni kohtelussa. Hän ei kertakaikkiaan koskaan myönnä, että hänessä voisi olla jotain vikaa tai että hän olisi ollut väärässä.
Me kai kaikki olemme sitä mieltä, että vanhemmat ovat kasvatusvastuussa ja päätösvallassa ja isovanhemmat vain tukevat vanhempien linjaa, eikö vain.

Mieheni ei sinänsä halunnut ottaa kantaa puolesta tai vastaan, mutta kommentoi kuitenkin, että toivottavasti isä vähän miettii. Valitettavasti uskon, että se on täysin turha toive.

Jos voisin ottaa eron apestani, tekisin sen välittömästi, mutta nyt mieheni ja lapseni takia minun on pakko yrittää tulla toimeen ja selvitä jotenkin tässä henkilöstä joka on ehdottomasti ärsyttävin ihminen jonka tunnen!

 

[Raitasukka harmaana]

Selitätkö vähän tarkemmin mistä on kyse?

Minusta miehesi olisi pitänyt olla selkeästi sinun puolella joka tapauksessa.

 

[taustalla]

Älä välitä, niin muakin! Eipä sen kanssa asua tarvitse!

 

[onneton]

Ei tarvitse asua ei (onneksi) mutta ollaan oltu aika tiiviisti tekemisissä kuitenkin.

Tilanteessa oli kyse niinkin pienestä seikasta kuin ruokapöydässä pelleilystä. Kuten sanoin tilanne paisui paljon suuremmaksi kuin itse asia olisi aiheuttanut.

Ehkä tässä vaan nämä vuosien ärsytykset pääsi purkautumaan valloilleen.

Tämä appi mm. puuttuu meidän raha-asioihin ja senkin hän tietenkin kielsi. Hänessä ei ole kertakaikkiaan mitään ikinä vikana, jos häneltä kysytään.

Tilanne vaivaa ihan tosi paljon.

 

[Penninhyrrä]

Kuulostipa tutulta. Nykyään olen vastannut piikkiin piikillä. On auttanut jonkin verran, mutta kyllä on ollut suku sekaisinkin, kun miniän mielipide ei ole ollutkaan samalla linjalla.Sitä on sitten kuukausitolkulla päivitelty.

 

[Paha miniä]

\

Onkohan kenelläkään muulla sellaista ongelmaa, että appiukko tulee kertakaikkiaan korvista ulos?!
Meillä oli tämän uuden sukuni "besser wisserin" kanssa pieni sanaharkka, joka sinänsä paisui ihan turhan paljon. Se liittyi pienen lapseni erääseen kasvatusasiaan. Sanoin kai aika terävästi, koska appeni oli pahoittanut mielensä (hän itse huomauttelee kyllä ihmisille hyvinkin terävästi). Mieheni pyysi minua soittamaan ja puhumaan asian selväksi. Teinkin sitten työtä käskettyä ja nyt tilanne on se, että appiukolla on varmasti hyvä mieli. Itse itkin koko illan kun minua otti niin paljon päähän ja turhautti tämä tilanne.
Puhelu eteni niin, että hän kielsi kaikki ne epäkohdat, joiden sanoin minua häiritsevän ja lisäksi hän kieltäytyi muuttamasta mitään käytöksessään tai lapseni kohtelussa. Hän ei kertakaikkiaan koskaan myönnä, että hänessä voisi olla jotain vikaa tai että hän olisi ollut väärässä.
Me kai kaikki olemme sitä mieltä, että vanhemmat ovat kasvatusvastuussa ja päätösvallassa ja isovanhemmat vain tukevat vanhempien linjaa, eikö vain.

Mieheni ei sinänsä halunnut ottaa kantaa puolesta tai vastaan, mutta kommentoi kuitenkin, että toivottavasti isä vähän miettii. Valitettavasti uskon, että se on täysin turha toive.

Jos voisin ottaa eron apestani, tekisin sen välittömästi, mutta nyt mieheni ja lapseni takia minun on pakko yrittää tulla toimeen ja selvitä jotenkin tässä henkilöstä joka on ehdottomasti ärsyttävin ihminen jonka tunnen!

Meillä on sama juttu - appemme taitavatkin olla sukua keskenään=) ! Ovat varsinaisia Miespuolisia Helvetin Enkeleitä!

Appeni on tehnyt töitä esimiesasemassa lähes koko työuransa. Hän on saanut työssään ja perheessään aina määrätä muita:
1. Vaimoaan. Vaimo alistuu kiltisti sovinisti-miehensä tahtoon.
2. Lapsiaan. Aikuiset lapsetkin on laitettava ojennukseen.
3. Sukulaisiaan. Sukulaiset, sekä hänen omat että vaimonsa, inhoavat apen itsekästä käytöstä. Appeni on kuulemma ollut lapsesta asti samanlainen, kaikkitietävä määrääjä, joka ei osaa ottaa muita ihmisiä ollenkaan huomioon.

Ongelmana olen minä - PAHA MINIÄ. Olen voimakas luonne, joka haluaa pitää oman perheen asiat hallussaan - niistä ei appi päätä. Appi pysyköön omalla tontillaan ja päättäköön vain omista asioistaan. Meidän asioihin ei äijän tarvitse sekaantua. Ilkeä appi ole päässyt minua komentelemaan. En anna apen komennella myöskään lapsiamme.

Uskaltaako miehesi laittaa vastaan isälleen? Onko hänen lapsuudenperheessään ollut autoritäärinen kuri? Onko anoppisi alistunut hissukka?

Sinä ja miehesi hoidatte ja kasvatatte lapsenne - EI appi. Pitäkää appeen välimatkaa, ja olkaa mahdollisimman vähän tekemisissä hänen kanssaan. Tämä on toiminut meillä. Voimia =)

 

[myrtsi]

Se on totta, että välimatkan otto auttaa...
Meillä ongelmana on isäni (ja äitini). Olen itse ollut aina se kiltti tyttö, joka on tehnyt päätöksiä paljon sen pohjalta mitä he ajattelevat. Ja se mistä olen ollut eri mieltä, en ole puhunut. Mieheni on taas tottunut avoimuuteen, asiat puhutaan niinkuin ne on, oli samaa tai eri mieltä.

Eli lähes kaikki kuulumiset kuulevat mieheni suusta ja kun joku asia ei miellytä, niin on hyvä haukkua miestäni, minun mielipidettä ei edes kysytä. Nykyisin ei olla juurikaan väleissä, sen mikä lasten takia on pakko. Ovat sen ainakin huomanneet, että nyt eivät tiedä meidän asioista sitäkään vähää kuin ennen ja että olen ehdottomasti mieheni puolella.

Heillä on vaikeus käsitellä vaikeita asioita, niitä ei käsitellä ollenkaan. Nytkin erimielisyydet yritetään lakaista maton alle, kun heissä on syytä.

He eivät uskalla sanoa suoraan meille tai kysyä edes, jos eivät jotain tiedä. Sitten kun on yrittänyt selittää asioita, niin asioita ei kuunnella. Kuitenkin olemme saaneet kuulla, että pahaa ja valheellista sellaista puhutaan koko ajan selän takana, meille ei sanallakaan. Tämän vuoksi olenkin ottanut reilusti etäisyyttä.

Heillä on oletus, että meillä on aina asiat huonosti ja kauheasti rahavaikeuksia. Koskaan ei ole heiltä rahaa edes pyydetty, eikä saatu. Asiamme hoidetaan niinkuin muutkin perheet ja elämä on kotona tasaista. He eivät silti usko. Tosi inhottavaa omilta vanhemmilta. Nyt varmaan olisikin aika puhua kaikki asiat selväksi, ei ole tavallaan mitään menetettävää, mutta katsotaan riittääkö rohkeus. Olen kuitenkin aina antanut vanhempieni polkea itseni maan rakoon vastaan väittämättä. Tämän vääli matkan aikana itseluottamukseni on kohonnut 110 %. Mutta hyvää jatkoa muillekin asian kanssa painiville.