Apea ja yksinäinen

[hiljasta on]

Mies ollu nyt viikon reissussa. Mietin, että miksi olen niin väsynyt ja surullinen ja kaikkea, enkä jaksaisi noiden lastenkaan kanssa mitään. Sitten tajusin: en ole keskustellut kenenkään aikuisen kanssa viikkoon. Puhelimessa pomon kanssa muutaman minuutin, anopin kanssa puhelimessa muutaman minuutin. Siinäpä se. Lapsia hoitoon viedessä vaihtanut muutaman sanan hoitajien kanssa. Ei ihme, että on jotenkin apea olo. Miten ihmeessä ihminen hankkii itselleen kavereita? Mistä?

 

["vieras"]

Ei mistään, siis ainakaan minä. Olen naimisissa ja äiti, ja hyvin yksinäinen. Joskus se haittaa, mutta tiedän samalla että olen tosi vaikeasti lähestyttävä ihminen.
Joskus olen vaan NIIN KATEELLINEN esim. niille naisille joilla on ystävä jonka kanssa lähteä iltakävelylle.

 

["yksinäinen"]

Sama täällä, olen hyvin yksinäinen äiti. Olen itse ollut koulukiusattu yläasteella ja ammattikoulussa, joten sieltä ei ole tullut ystäviä. Työpaikkalani olen paljon muita nuorempi, joten en ole saanut sieltäkään ystäviä. Olisin todella iloinen, jos joku pyytäisi minua kanssaan esim. lenkille tai vaateostoksille.. Tsemppiä muille yksinäisille, tiedän ettei ole helppoa. Koittakaa jaksaa <3

 

["Vieras"]

Käyt ilmeisesti töissä,joten sieltä tai lasten kautta, puistoista yms.

 

[hiljasta on]

[QUOTE="Vieras";29195744]Käyt ilmeisesti töissä,joten sieltä tai lasten kautta, puistoista yms.[/QUOTE]

Minä näen työkavereitani harvoin, teen työni yksin. Lapset ovat tarhassa, joten emme käy puistoissa. Kun olin äitiyslomalla, kävimme puistoissa. Joskus siellä oli joku, useimmiten ei. En ole ikinä keskustellut kenenkään kanssa puistossa, kukaan ei ole aloittanut keskustelua kanssani, enkä minä ole aloittanut keskustelua kenenkään kanssa.

 

["vieras"]

Etkö voisi mennä puistoon hengailemaan, siellähän on aina äitejä ja juttelukavereita, tai mene paikalliseen pubiin. Siltäkin saa hyvin äkkiä seuraa.