Anteeksi tyhmä kysymys mutta MITEN se sulkijalihas voi revetä? :O

Niin mä luulin että sulkijalihas on siellä sisempänä eikä se peräläppä.

 

Niin mä luulin että sulkijalihas on siellä sisempänä eikä se peräläppä.

Peräläppä? Sulkijalihaksia on kaksi, sisempi ja ulompi. Peräsuolessa siis, niitähän on muuallakin elimistössä.

 

[QUOTE="vieras";23451789]Ei ole yleistä. Äskettäin oli Hesarissa juttu aiheesta, muistaakseni oli väitöskirja aiheesta valmistunut. 5% synnytyksistä sulkijalihakset repeävät. Ei ponnisteta perseellä, ei, mutta synnytys voi olla muuten raju. Itselläni molemmat sulkijalihakset menivät poikki, syynä lapsen iso koko ensisynnyttäjälle. Joillain repeää esim. imukupivedon takia tai siksi, että lapsi syntyy vaikka nyrkki poskella.[/QUOTE]

minusta tuo 5% on aika paljon kuitenki jos 60 000? synnytyst vuodessa niin se on kuitnekin 3000 mammaa vuodessa kellä perse repeää.
kaikki tämmöset jutut yleistyy kun ne penskat on nykyän niin isoja syntyessään. ja se taas johtuu siitä että mammat on niin isoja. tai ainaki puputtaa hiilareita koko raskauden. ts näitäkin repeämisiä voidaan tehokkaasti ehkäistä raskaudenaikaisella liikunnalla ja järkevällä ruokavaliolla.

 

minusta tuo 5% on aika paljon kuitenki jos 60 000? synnytyst vuodessa niin se on kuitnekin 3000 mammaa vuodessa kellä perse repeää.
kaikki tämmöset jutut yleistyy kun ne penskat on nykyän niin isoja syntyessään. ja se taas johtuu siitä että mammat on niin isoja. tai ainaki puputtaa hiilareita koko raskauden. ts näitäkin repeämisiä voidaan tehokkaasti ehkäistä raskaudenaikaisella liikunnalla ja järkevällä ruokavaliolla.

Itse asiassa 5% on liian vähän. Itse olin koko raskaus ajan vähähiilarittomalla (niin kuin normaalistikin olen) ja silti muksu oli lähes 4kg. Mulla repeämisen aiheutti lääkäri väärällä imukuppitekniikalla ja kätilö, joka napsas saksilla välilihan poikki... sattumalta peräsuolensulkijalihakset oli täsmälleen saksien kohdalta poikki, mutta kukaan ei antanut kommettia, miksi juuri näin. Mua vaan pidettin hulluna ämmänä.

 

minusta tuo 5% on aika paljon kuitenki jos 60 000? synnytyst vuodessa niin se on kuitnekin 3000 mammaa vuodessa kellä perse repeää.
kaikki tämmöset jutut yleistyy kun ne penskat on nykyän niin isoja syntyessään. ja se taas johtuu siitä että mammat on niin isoja. tai ainaki puputtaa hiilareita koko raskauden. ts näitäkin repeämisiä voidaan tehokkaasti ehkäistä raskaudenaikaisella liikunnalla ja järkevällä ruokavaliolla.

niii ja tällä kommentilla oli tarkoitus viestittää ap:lle että synnytysriskeihin voi vaikuttaa. tiedän kyllä että monet muutkin seikat altistavat repeämille, eikä tarkoitus ollut syyttää ketään tai syyllistää.

 

minusta tuo 5% on aika paljon kuitenki jos 60 000? synnytyst vuodessa niin se on kuitnekin 3000 mammaa vuodessa kellä perse repeää.
kaikki tämmöset jutut yleistyy kun ne penskat on nykyän niin isoja syntyessään. ja se taas johtuu siitä että mammat on niin isoja. tai ainaki puputtaa hiilareita koko raskauden. ts näitäkin repeämisiä voidaan tehokkaasti ehkäistä raskaudenaikaisella liikunnalla ja järkevällä ruokavaliolla.

Minustakin se on tosi paljon...ihan pelottavan paljon. Olis kiva tietää, mitkä seikat ovat vaikuttaneet siihen, että nuo vakavat repeämät ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana lisääntyneet niin huomattavasti.

Tosin vauvojen syntymäpainot eivät suinkaan ole kasvaneet, vaan pienentynet tuon sen tutkimuksen tarkastelujakson aikana.

Äidin lihavuus ei vaikuta vauvan kokoon ellei äiti sairasta diabetesta. Mahdollisen raskausdiabeteksen kurissa pitäminen on ainoa asia, mikä vaikuttaa lapsen kokoon. Mikäli äidin verensokerit pysyvät kunnossa, vauvan kokoon ei vaikuta vaikka hän mässäisi karkkia kaksin käsin koko raskauden ajan.

Jos vanhemmat ovat muuten isokokoisia, tietysti vauvakin on sitä todennäköisesti. Tähän ei pysty vaikuttamaan mitenkään millään liikunnalla eikä ruokavaliolla (jos ne nyt pitää suunnilleen normaalin ja terveen rajoissa). Jos geenit on "isot", niin eipä siinä voi tehdä muuta kun toivoa että synnytys käynnistyisi etuajassa, jos ei tahdo isoa vauvaa synnyttää...

Tupakoimalla voi yrittää "pienentää" vauvaa, mutta sekään tuskin on kauhean järkevää.

Vai voiko oikeasti jotain muuta tehdä? Kiinnostaisi itseänikin tietää vastaisuuden varalle.

 

Kamalan isoja nuo repeämisluvut. Tulee mieleen olisiko sektio sittenkin parempi. Onneksi en ole nyt raskaana niin ei tarvitse miettiä tätä.

 

[QUOTE="vieras";23452585]Minustakin se on tosi paljon...ihan pelottavan paljon. Olis kiva tietää, mitkä seikat ovat vaikuttaneet siihen, että nuo vakavat repeämät ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana lisääntyneet niin huomattavasti.

Tosin vauvojen syntymäpainot eivät suinkaan ole kasvaneet, vaan pienentynet tuon sen tutkimuksen tarkastelujakson aikana.

Äidin lihavuus ei vaikuta vauvan kokoon ellei äiti sairasta diabetesta. Mahdollisen raskausdiabeteksen kurissa pitäminen on ainoa asia, mikä vaikuttaa lapsen kokoon. Mikäli äidin verensokerit pysyvät kunnossa, vauvan kokoon ei vaikuta vaikka hän mässäisi karkkia kaksin käsin koko raskauden ajan.

Jos vanhemmat ovat muuten isokokoisia, tietysti vauvakin on sitä todennäköisesti. Tähän ei pysty vaikuttamaan mitenkään millään liikunnalla eikä ruokavaliolla (jos ne nyt pitää suunnilleen normaalin ja terveen rajoissa). Jos geenit on "isot", niin eipä siinä voi tehdä muuta kun toivoa että synnytys käynnistyisi etuajassa, jos ei tahdo isoa vauvaa synnyttää...

Tupakoimalla voi yrittää "pienentää" vauvaa, mutta sekään tuskin on kauhean järkevää.

Vai voiko oikeasti jotain muuta tehdä? Kiinnostaisi itseänikin tietää vastaisuuden varalle.[/QUOTE]

juurikin näin juttua siitä että nimenomaan lihavat äidit saaat suurempia lapsia riippumatta siitä onko raskausdiaetes todettu vai ei. samoin olen nähnyt juttua suomalaisesta tutkimuksesta, jossa heti raskauden alussa aloitettiin liikunta+ruokavalio-ohjaus. tutkimusryhmässä ei syntynyt yhtään yli 4 kiloista lasta kun taas vertailuryhmssä niitä oli 15% niinkuin suomessa yleensä.

 

Mielenkiintoista! Mitä toi liikunta- ja ruokavalio-ohjaus tarkoitti käytännössä? Mietin vaan sitä, että minä ja sisareni olimme tosi isoja kun synnyimme (liki 5-kiloisia), mieskään veljineen ei ihan pienimmästä päästä. Äidilläni siis ei diabetestä ja ihan normaalit elintavat, eli geenien perusteella voisi päätellä että meillekin tulis isoja vauvoja. Siksi kiinnostaisi oikeasti, jos todella voisin elintavoillani jotenkin vaikuttaa siihen, että vauva syntyisi pienempänä. Mutta mitenhän tiukkaa ruokavaliota ja ankaraa liikunta-aikataulua siihen sitten pitäisi noudattaa?

 

Ja siis itse olen normaalipainon alarajoilla, kuin myös äitini aikanaan. Painon pudottaminen ei siis ole vaihtoehto.

 

Ensisynnyttäjistä 25% saa repeämän peräsuolensulkijalihakseen. Näistä noin 7-10% saa sellaisen, jota on pakko leikkauksella korjata per heti. (väitöskirja Tarja Pinta).

Yllättävän suuriosa Helsingin alueen repeämistä tapahtuu Kätilöopistolla (lähde oma kokemus ja Peijaksen ja Kirurgisen sairaalan leikkaavat kirurgit).

JOS repeämä huomataan synnytyssalissa, se korjataan saman tien. JOS ei, kuljet lähes vuoden vaipat housuissa, syöden päivittäin Imodiumia ja pieretys (ilmavaiva) lääkettä vältellen paikkoja, jossa tahaton piereskely ja housuun paskominen ei haittaa. Itse sain työpaikalta potkut, koska en kyennyt enää äitiyslomalta palattuani istumaan tarvittavissa kokouksissa. Tuo lähes vuosi korjausleikkaukseen menee siinä, että ensin vakuuttelet lähettävän lääkärin siitä, että housuun paskominen ei todellakaan kuulu normaaliin synnytyksen jälkeiseen ongelmaa ja sitten odottelet tutkimuksiin. Pääkaupunkiseudulla anaalikorjausleikkauksia tekee vain muutama kirurgi, joten niille on pitkä jono. Itse odotin sen 11kk. Ainiin väliajaksi saat kyllä masennuslääkkeet, jos tarvetta.

Tein omasta sulkijalihasrepeämästä ja siitä, ettei minua uskottu Kättärillä, valituksen. Kättäriltä vastattiin, ettei heillä ole aikomusta muuttaa nykyistä toiminta tapaa, jotta mahdolliset repeämät havaittaisiin mahdollisimman nopeasti. Ehdotin, että jos silmähavainto ei riitä, tutkimuksen voi tehdä aivan tavallisella gynegologin ultralla. Ehdotus ei mennyt läpi. Ehdotin, että ensisynnyttäjille jaettaisiin A4, jossa kysyttäisiin suoraan "tuleeko paskat housuun".... se on jo hälyyttävä indikaattori, ainakin kirurgin mielestä. Ei käynyt tämäkään ehdotus Kättärille.

Jälkimaininkeja: Synnytyksestä on nyt kulunut neljä vuotta ja 4kk. Olen edelleen kirurgin ja fysikaalisen hoidon piirissä. Sulkijalihaleikkaus onnistui hyvin, mutta edelleen on ilman kanssa ongelmia eli joudun käyttämään ilmavaivoja estävää lääkitystä sekä käymään fysikaalisessa jumppauttamassa lantiopohjan lihaksia. Leikkauksen jälkeen minulla todettiin myös suolipussi ja lantiopohjan laskeuma, joka johtui synnytyksessä käytetystä väärästä imukuppitekniikasta (lähde: Kirurgisen sairaalan kirurgi).

Lisäksi asia, jota missään ei mainita on se, että seksistä nauttiminen kärsii huomattavan pitkään. Orgasmin saamiseksi tarvitaan koko sitä lihaskimppua, joka pitää paikoillaan myös peräsuolensulkijalihasta. Kun tämä vaurioituu, menevät myös hermotukset katki pitkäksi aikaa.

Vielä niistä, jotka eivät tarvitse leikkaus per heti. Heillä on usein tai tavallista enemmän ulostusongelmia ja ilmavaivoja. Pieru alkaa tulla joka aivastuksella ja lopulta saattaa paskatkin tulla. Tämä tapahtuu noin hitaasti noin 40-ikävuoden jälkeen ja monella 50-60v tehdäänkin korjausleikkauksia, joita kukaan ei enää muista mainita johtuvan alatiesynnytyksestä. Näin tilastot saadaan näyttämään siltä, että vauriot ovat harvinaisia. Myös minun repeämää ei tilastoitu synnytysrepeämäksi, koska siitä oli kulunut 11kk.

Intialaisten kollegoitteni tavoin voidaan siis sanoa "everything seems to be fine".

Otan osaa, sulla on ollut kaamea kokemus. Ei ole mikään yllätys mulle että sattui Kättärillä. Tuttavapiirissä pilvin pimein huonoja kokemuksia Kättärillä synnyttämisestä, yksi äiti melkein kuoli koska ei otettu todesta huolta lantion ahtaudesta, toinen sai niin vaikean kiputrauman (kipua ei hoidettu) että joutui käymään terapiassa kauna jälkeen päin, taisteli kyllä ja sai korvaukset potilasvahingosta, siitä huolimatta Kättärillä ei tunnustettu että synnytyksen hoidossa olisi tapahtunut mitään virhettä (vaikka siis potilasvakuutuskeskuskin sen totesi). Synnyttäisin mielummin saunassa kuin Kättärillä noin kärjistetysti.

 

Onko sulkijalihaksen repeäminen yleistäkin synnytyksessä? Kuulostaa kamalalta. Ja miten ihmeessä se voi revetä?? Eihän sitä nyt p***llä ponnisteta?

Aloittaja ei ole tainnut itse synnyttää persettä kohti sitä nimenomaan ponnistetaan ja tosiaan mikään pikku puh-puh ponnistus ei riitä. En pysty kyllä mitenkään asiaa kokemattomalle kuvailemaan sitä voimaa joka tarvitaan punkea maailmaan vauva joka painaa lähes 4kg ja joka on laskutunut synnytyskanavaan vasta ponnistusvaiheessa ja on sen vuoksi aivan pyöreäpäinen (pipo 38cm)...

 

siis katsokaapas anatomiankirjasta ensin millaiset ne sulkijalihakset on. Niitähän on siis kaksi ja se sisempi on tahdostariippumaton lihas. Se sulkijalihas, mitä voimme harjoittaa ja treenata on kahdeksikon mallinen, eli kiertää sekä peppureiän että emättimen ja virtsa-aukon. Ja kyllä. Sulkijalihas voi vaurioitua pahasti ja useimmiten lievästi synnytyksessä ja vähintääkin teho huononee kohdun painon takia.

 

uppista

 

[QUOTE="vieras";23451789]Ei ole yleistä. Äskettäin oli Hesarissa juttu aiheesta, muistaakseni oli väitöskirja aiheesta valmistunut. 5% synnytyksistä sulkijalihakset repeävät. [/QUOTE]

Tässä onkin se ongelma, että niitä sulkijalihaksen repeämiä ei suostuta kirjaamaan synnytysvahingoiksi vaatimuksista huolimatta. Väitetään, ettei ne kuulu asiaan. On jotenkin muuten vaan revenny. Näin saadaan tilastot näyttämään paljon siistimmiltä ja alatiesynnytykset turvallisemmilta.

 

Tässä onkin se ongelma, että niitä sulkijalihaksen repeämiä ei suostuta kirjaamaan synnytysvahingoiksi vaatimuksista huolimatta. Väitetään, ettei ne kuulu asiaan. On jotenkin muuten vaan revenny. Näin saadaan tilastot näyttämään paljon siistimmiltä ja alatiesynnytykset turvallisemmilta.

Nimenomaan näin. Ja sen takia, ettei "itsekkäät" äidit ala vaatimaan kalliita sektioita. Money talks.

Oma äitini alkoi siinä 50 ikävuoden jälkeen kärsimään kummallisista pidätysongelmista ja lääkärissä sitten todettiin että johtuu nuoruuden synnytyksistä.

 

Siis synnyttääkö nykymannat perseen kautta?

Ei sen enempää kun ennenkään. Ja anatomia edelleen samanlainen. Mut ovathan ne paikat hyvin lähellä toisiaan ja se tosiaan tuntui sille että ois koripalloa sontinu kun pää painoi ja puski alakertaa. Ei yhtään ihme jos sielä jotain repeää.

 

Ensisynnyttäjistä 25% saa repeämän peräsuolensulkijalihakseen. Näistä noin 7-10% saa sellaisen, jota on pakko leikkauksella korjata per heti. (väitöskirja Tarja Pinta).
....
Vielä niistä, jotka eivät tarvitse leikkaus per heti. Heillä on usein tai tavallista enemmän ulostusongelmia ja ilmavaivoja. Pieru alkaa tulla joka aivastuksella ja lopulta saattaa paskatkin tulla. Tämä tapahtuu noin hitaasti noin 40-ikävuoden jälkeen ja monella 50-60v tehdäänkin korjausleikkauksia, joita kukaan ei enää muista mainita johtuvan alatiesynnytyksestä. Näin tilastot saadaan näyttämään siltä, että vauriot ovat harvinaisia. Myös minun repeämää ei tilastoitu synnytysrepeämäksi, koska siitä oli kulunut 11kk.

Intialaisten kollegoitteni tavoin voidaan siis sanoa "everything seems to be fine".

Voin sanoa että näin todellakin sattuu.
Minulla on jo aikaa omista synnytyksistä yli 20v ja olen pitänyt huolta oman tyttären kohdalla että hänen kohdallaan ei samaa satu.
Minun revähdykseni olisi ehkä saatu korjattua hyvin, jos olisi heti leikattu, mutta piilevänä hoidon saaminen pitkittyi eikä luvattu jälkeenpäin hyvää tulosta. Julkisilla paikoilla pidän nykyään aina vaippoja varmuuden vuoksi, koska jos en heti pääse vessaan, tulee housuun. Näin siis voi sattua.

"Ihan hyvinhän se ulostaminen nyt onnistuu..."

 

Onko sulkijalihaksen repeäminen yleistäkin synnytyksessä? Kuulostaa kamalalta. Ja miten ihmeessä se voi revetä?? Eihän sitä nyt p***llä ponnisteta?

Mun kaverilla repesi esikoisen synnytyksessä. Korjattiin jollain silikonirinkulalla vuosien päästä...seuraavat kaksi lasta keisarinleikattiin.

 

Onko sulkijalihaksen repeäminen yleistäkin synnytyksessä? Kuulostaa kamalalta. Ja miten ihmeessä se voi revetä?? Eihän sitä nyt p***llä ponnisteta?

se on sellainen ponnistus, että saa ihan joka solulla panna kaiken peliin, ihan joka lihas tekee kaikkensa ja enemmänkin!

 

tosiaan ei se ponnistus sitä persettä riko, vaan se lapsi...

 

Mulla käynnistettiin synnytys, ja pelotti ponnistaa, koska mulla ei ollut mitään muita tuntemuksia kroppaani kuin helvetilliset oksitosiinilla vauhditetut supistukset. Kätilö auttoi paikkoja avautumaan samalla. Missään vaiheessa ei ollut mitään tunnetta mistään "ponnistamisen tarpeesta" tmv, pelkäsin ettei paikat olleet kuitenkaan valmiina kun kehoitettiin ponnistamaan.
Epsiotomia tehtiin, tikkejä tuli mutta ei kai mitenkään pahasti käynyt.
Ei kyllä jäänyt tunnetta, että olisi ollut mitenkään luonnollinen tapahtuma se synnytys, lähinnä mietteitä siitä miten paljon esim. käynnistyksiä tehdään ja mistä syistä.

 

Painoni/pituus synnyttämään lähtiessä 55kg/166cm eli mielestäni ei mikään hirveän iso ja vauva painoi 4,6kg ja meillä suvussa on vaan näitä isoja vauvoja riippumatta siitä minkä kokoinen ja minkä verran on liikuntaa harrastettu että aina ei voi syyttää mitään hiilihydraatteja isosta vauvasta. Ja multa kursittiin sulkijalihas heti synnytyksen jälkeen nukutuksessa, sain 47tikkiä. Väliliha leikattiin muttei näemmä vaikuttanut siihen, synnytyskään ei ollut mikään syöksysynnytys. Aivastaessa tai joskus istumaan mentäessä tulee ilmaa ja synnytyksestä on 3v. Leikkaustulos on kuulema silti ihan onnistunut eli kai tää kuuluu asiaan. Lantiopohjan lihaksia kovasti treenailen että jos se ehkäisis sitä ettei tartte ruveta housuun paskomaan vanhemmittaan.