Antaisitteko 16-vuotiaan muuttaa omilleen?

  • Viestiketjun aloittaja Kyselijämamma75
  • Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Kyselijämamma75;28133683:
Voisitko kertoa enemmän, kuten mikä oli pojan keskiarvo ja mitä kaikkia paperiasioita jouduitte tekemään ja kuinka kaukana asutte ja milloin poika käy kotona, missä koulussa opiskelee jne. Olisi todella mukava lukea.

T. ap
Me ei asuta Suomessa eli siinä mielessä eri asia.Me asutaan kolmen tunnin ajomatkan päässä pojan opiskelupaikkakunnalta.Poika käy kotona n. kerran kuukaudessa tai me siellä. Hyvin on tosiaan sujunut, vaikka alussa pelotti, miten mahtaa selvitä.Hän asuu solukämpässä kahden samanikäisen pojan kanssa.
 
"Vieras"
Itse muutin lähemmäs lukiota 17-vuotiaana ja oli hyvä päätös kun vanhemmat päästivät! Kyllä siinä aikuistui äkkiä ja nyt 35-vuotiaana opiskelut opiskeltu ja asuntolainat maksettu. Toisin kun niillä jotka asuivat liki 25-vuotiaaksi kotonaan. Ei ne osaa vieläkään hoitaa omia asoitaan, asutaan vuokralla ja pummataan vanhemmilta rahaa...
 
"Vieras"
Ite muutin pois 16vuotiaana kun lukioon oli reilun tunnin junamatka + bussilla puol tuntia. En mä ollu mikään keskiarvoltani huippuoppilas ja muutin ihan yksityiseltä vuokrattuun asuntoon. Luottamus pelasi vanhempien kanssa, eikä ollu ongelmia. Lukion jälkeen muutin takasin kotiin kun uusi koulu oli taas vieressä :)

Kotona kävin jokatoinen tai joka viikonloppu ja välillä porukat kävi mun luona kylässä.
 
20v opiskelija
Noista asuntojutuista en kauheesti tiedä, mutta muutama kaveri haki HOAS:ilta asuntoa kun muutti nyt Hesaan yliopisto-opintojen perässä, ja kuulemma ekavuotisen opiskelijan on todellatodella vaikeaa saada yksiötä (tosin, en tiiä miten lukioikäiset, ja varmaan paremmat mahdollisuudet mitä kauemmas Hesan keskustasta on valmis lähtemään -no, kaveri ainakin onnistui saamaan jostakin Korsosta itelleen kaksion missä yksinään asustelee).

Mutta, pari tuttua lähti viime vuonna täältä Turkuun opiskelemaan. Ovat siis 16v ja täältä turkuun matkaa n. 1½h. Toinen haki musiikkipainotteiseen lukioon, ja toinen amikseen linjalle, jota täältä ei löytynyt. Ja kaikesta päätellen hyvin ovat pärjänneet. Mulla siis molemmat facebook-kavereina, ja laittavat aina välillä jotain kuvia ja päivityksiä opintojen sujumisesta, ja ainakin kavereita ja harrastuksia on löytynyt. Toinen on siis jatkanut aktiivista urheiluharrastustaan ja toinen musiikkijuttuja, fiksuja tyttöjä ovat kummatkin eivätkä ilmeisesti siis mitenkään pahoille teille joutuneet vaikka äippä ja iskä ei ookaan ollu jokaista askelta vahtimassa :).

Tottakai lapsia on erilaisia, ja myös ne tosi tunnolliset voi ajautua joskus pahoille teille....(kyllähän noita meidän omaltakin paikkakunnalta löytyi)
 
mahdollisesti syksyllä tuo silloin 16v tyttö muuttaa asuntolaan jos sinne haluamaansa kouluun pääsee.
onneksi ei tarvitse miettiä rahapuolta, kun asuntola + ruoat on ilmaisia.
onhan se kuitenkin vähän jännittävä tilanne, mut uskon et toimiva ratkaisu kuitenkin.
 
No oma lapsi muutti 16v. erikoislukion takia Helsinkiin. Hinkusi siihen erikoislukioon tosissaan, joten en voinut sitä mitenkään kieltää. On viihtynyt tosi hyvin. Vain ekana vuonna oli vaikeuksia oppia itsenäiseen elämään (herätyskello ei muka herättänyt ja muuta typerää, aamumyöhästelyjä koulusta tuli liikaakin), mutta siitä se sitten lähti menemään, kun lukiolainen tajusi että on nyt tosiaan itse vastuussa opinnoistaan.:rolleyes:
Kannattaa miettiä plussat ja miinukset ihan rauhassa. Se on kuitenkin iso siirto. Ja yksi asia pitää tehdä selväksi: yhteyden pitää pelata koko ajan, se on luottamuksen perusta. Minäkin sanoin, että raahaan ipanan sieltä vaikka kraivelista taluttaen takaisin jos ongelmia alkaa ilmetä. Ei ole ilmennyt.
Ja vielä toinen asia: oletko valmis siihen, että tämä kaikki maksaa. Pirusti. Palkkani on mennyt ipanan vuokriin ja elättämiseen suht. suvereenisti. Yhteiskunta ei elätä, jos vanhemmilla on normaalit palkat.
 
Viimeksi muokattu:
"vieras vaan"
Luultavasti en antaisi, tosin vaikea varmaksi sanoa kun omat lapset ovat vielä alakouluikäisiä. Olen itse muuttanut opiskelujen vuoksi omilleni 16-vuotiaana ja se oli virhe. Kaikki meni periaatteessa hyvin, sain koulun käytyä eikä maksuhäiriömerkintöjä tullut tai muita ongelmia ollut. Olisin kuitenkin niissä aikuiseksi kasvamisen kuohuissa kaivannut paljon enemmän omien vanhempieni tukea. Alkoholia tuli käytettyä todella paljon, aloin tupakoimaan ja kokeilin huumeitakin.
 

Yhteistyössä