pikku-Myy
Karseilta kuulostavat monien kokemukset anopeista ja appiukoista täällä. Eipä itsellänikään ole mitenkään läheiset välit appivanhempiian ja monenlaista kärhämää on ollut. Yrittävät meilläkin puuttua monin tavoin elämään, arvostelevat kaltaisiani uranaisia, jotka vievät lapsensa päivähoitoon jne. Muutenkin olen aivan liian "omaehtoinen" nainen (ts. en kotitalouskone, en hiljainen hyssykkä), jolla on liikaa omia mielipiteitä enkä ymmärrä pysyä "rajoissani". Ymmärrän siis teitä kaikkia oikein hyvin. Tosin sitä en ymmärrä, että eikö näitä eukkoja ja äijiä mitenkään muka saa kuriin? Mä tein jo seurusteluaikan selväksi mieheni vanhemmille, että meidän elämään on sitte turha puuttua ja siitä olen pitänyt kiinni. En ole heitä mielistellyt millään tavoin enkä heidän oikkujensa mukaan toiminut. Olen ihan suoraan rajoittanut heitä ja eipä meitä nykyisin kukaan uskallakaan häiritä. Kehotan täällä kaikkia samassa tilanteessa olevia sanomaan reilusti kuinka asiat on ja missä se kaappi seisoo. Ja hyvät ihmiset: tehkää ensin itse selviksi se, missä perheenne rajat menevät! Ja miten ihmeessä näillä appivanhemmilla on monen kotiin avaimet??? Rajojen asettaminen voisi lähteä siitä, että pitää oman kodin avaimet itsellään! Myönnän että rajojen asettaminen appivanhemmille ei ole ollut mitenkään helppoa tai tuskatonta, mutta on ollut sen arvoista!