anoppini

anoppini ei käy katsomassa meidän lapsia,vaikka asuu samalla kylällä,eikä kiinnosta mitä meidän lapsille kuuluu.ei kuulemma kerkeä vaikka on normaali työ aika ja vkl vapaita.muita lastenlapsia käydään kattomassa ja hoitamassa.ostavat toisille lahjoja ja antaa rahaa tilille.miestäni ja minua ei enää kiinnosta käydä anopilla kylässä,koska lapsemme on niin eri arvoisia. ehkä sitä anoppi juuri halusi

 

osaatko arvella mitään "järkevää" syytä anoppisi käytökseen

 

\

osaatko arvella mitään "järkevää" syytä anoppisi käytökseen
[/quote en osaa.omasta käytöksestä ei voi ainakaan olla kyse,sillä meillä ei ole ollu kärhämiä.aina kun sanon että eipä ole teitä näkyny niin anoppi nauraa ja sanoo,että kiirettä pitää.pitäisi varmaan avautua,mutta kun mielestäni se on mieheni tehtävä.sukukin ihmettelee kun ei anoppi puhu koskaan meidän lapsista vaan niistä toisista lapsenlapsista.

 

Meillä on ollut niin että olemme enempi tekemisissä minun vanhempieni kanssa kun mieheni. Minun vanhempani ovat muutenkin läheisempiä lapsillemme, kuin miehen. Miehen vanhemmat eivät soittele, eivät käy kylässä niin usein (tai eivät kutsu kuin jouluna tai juhliin kylään). Itse olen ajatellut että se johtuu siitä että tytöt pitävät enempi yhteyttä omiin vanhempiinsa ja täten ovat läheisempiä, samoin lastenlapset tuntuvat läheisimmiltä.
Miten sinulla on? Onko anoppisi toiset lapset tyttären vai ovatko hekin pojan?
Tuo tuntuu varmasti kurjalta että lapset ovat isovanhemmille ei arvoisia. Meillä ei ole kokemusta asiasta, kun mieheni puolella lapset ovat ainoat ja tulevat aina olemaankin. Omat sisarukseni ovat vasta perheen "suunnittelu" asteella.

 

Se on aika yleistä että tyttären lapset kelpaa anopille, mutta miniän lapset ei. Siinä on yleensä kyse anopin henkisestä kehittymättömyydestä tms. häiriöstä. Näin meilläkin on ollut: meidän lapsi oli ensimmäinen lapsenlapsi, muttei kelvannut, synttäreille eivät ehtineet, kylään ei pyydetty tms. Mutta tyttären lapsi sitten kelpasikin. Oli tietysti huomattavasti parempi kuin meidän lapsi.

 

kyllä mulle ainakin ovat molempien lapset yhtä rakkaita. Pojan poika on ensimmäinen lapsenlapsi ja on tärkeä. Tytön tyttö myös samoin pojalleni pari viikkoa sitten syntynyt tyttövauva. Tytön perhe asuu vaan lähellä ja poika toisella paikkakunnalla. Välimatkaa noin 300km, ettei siellä pääse kuin joskus käymään, kun itsekin autoton olen. Pientä tulokasta en ole vielä päässyt katsomaan, vaikka mieli tekisi kovasti, hän on pieni keskosvauva ja vielä keskoskaapissa. Mutta eiköhän sitäkin vielä pääse katsomaan muutenkin, kuin kuvasta. En tosin kovin tiheään vieraile tytönkään luona, vaikka samassa kaupungissa asuvatkin. he käyvät taas enemmän täällä. Tää tais mennä nyt asian vierestä, mutta molempien lasten lapset ovat ihan yhtä rakkaita, ja myös miniä osaa varmasti hoitaa lapsensa ilman että minun täytyy puuttua asiaan, samoin tyttäreni. No, tästä tuli nyt tällainen sekava kirjoitus, mutta ei kai se haittaa.

 

Olen ollut jo 6,5 v naimisissa. Sen aikana anoppini vain valittii/valittaa aina, että teen kaiken väärin. Odotamme joulu/tammikussa uutta tulokasta... mutta anoppi ei ole siitä iloinen. meidän lapset eivät ole ollut hänelle olemassa koskaan... on ollut aina vaikeata katsoa kun lapset kyselevät yökylästä, mutta anopin vastaus on vain se ettei nyt onnistuu... meidän lasten serkuilta on kuultu useasti että ne ovat olleet mummilassa... en ole välittänyt anopin mielipideistä jo kauan... hermot meni sen touhuihin kesällä kun se ilmoiti mulle " eikö sulle riitä nämä 4 kersaa, eikö sen poika on jo tarpeeksi kahleissa?" vituttaa tässä se, että paskan anopin takia kärsivät lapset...

 

on täällä näköjään kohtalotovereita.lasten takia tää just onkin kinkkinen.tekee pahaa kattoa vierestä,kun ollaan kylässä samaan aikaan serkkujen kanssa ja meidän lapsia ei noteerata mitenkään muille lässytetään.oma sukuni asuu kaukana joten niitäkään ei kovin usein nää,vaikka useammin omat vanhempani käy kylässä kun anoppi vaikka kaukana asuvatkin.