anoppi

[mrrr]

Onko teillä millasia anoppeja? Mulla on muuten ihan kivat appivanhemmat, mutta nyt kun on toi vauva ni anoppi käy hermoille. Se joka kerta oikein tutkii vauvaa, ja huomauttelee kaikesta (jos vaik vähän kertyny karstaa päähän, tai jotain punotusta jossain tms), ihan ku me oltas sokeita eikä nähtäs ja hoidettas asioita. Ja monesti sen neuvot on ihan vanhanaikasia ja ihan erilaisia kun nykyajan ohjeet.

Alkaa olla sinne meno niin tuskaa , harmittaa ihan, haluisin kuitenkin että vauva ois niiden kans tekemisissä. Oon yrittäny sanoakin nätisti näistä, mutta ei tajua tai halua muuttua.

 

[vv]

Kuulostaa tutulta. Anopit on järkkyjä. Aina ruokapöydässä se vahtaa lasta kuin haukka ja jos laps vähän yskäisee nii tää huutaa: no nyt se tukehtuu. Hullu!

 

[esikoisen äiti]

Mukava anoppi muuten minullakin, mutta nyt vauvan hoitoon liittyvistä asioista tuntuu olevan jatkuvasti huomauteltavaa!

Liian vähän/paljon vaatetta vauvalla, EI KOSKAAN sopivasti. Vauvan ruokinta, vaipan vaihto, mitään en oikein osaa...

Lisäksi poika ( nyt 6kk ) ei liikukaan niinkun pitäisi, ei vielä osaa näet ryömiä.

Voi minua huonoa äitiä

 

[wieras]

Toi "ystävällinen opastaminen" niinku ne isovanhemmat, siis yleensä mummo, asian näkee saa ne tuntemaan itsensä tärkeäksi ja kuinka vaikea niiden onkaan katsoa kun maailma kulkee eri mallilla kuin silloin ennen. Meillä neuvot väheni pikku hiljaa kun en noteerannut, yleensä olin kuin en kuulisi mitä sanottiin vaan jatkoin puhumista jostain ihan muusta.

Koskaan se ei kuitenkaan lopu kokonaan, joten pitää vaan löytää se oma tapa käsitellä ilman suuttumista noita neuvojia.
Vaikka aina kun tulee ikävä kommentti, kuvittele sille neuvojalle tai siis anopille jumppatrikoot jalkaan niin rupee hymyilyttämään siinä kohdassa kun kiukku meinaa nousta ja sit taas jatkat juttua entiseen malliin...

 

[deb]

Onko teillä millasia anoppeja? Mulla on muuten ihan kivat appivanhemmat, mutta nyt kun on toi vauva ni anoppi käy hermoille. Se joka kerta oikein tutkii vauvaa, ja huomauttelee kaikesta (jos vaik vähän kertyny karstaa päähän, tai jotain punotusta jossain tms), ihan ku me oltas sokeita eikä nähtäs ja hoidettas asioita. Ja monesti sen neuvot on ihan vanhanaikasia ja ihan erilaisia kun nykyajan ohjeet.

Alkaa olla sinne meno niin tuskaa , harmittaa ihan, haluisin kuitenkin että vauva ois niiden kans tekemisissä. Oon yrittäny sanoakin nätisti näistä, mutta ei tajua tai halua muuttua.

Vauva on ilmeisesti aika uusi juttu? Tuoreena äitinä ottaa kovin herkästi ihan tavallisetkin vauvakommentit itseensä kohdistuvana arvosteluna. Johtunee omasta epävarmuudesta vauvan kanssa, ja hormoneillakin on osansa. Tuskin anoppisi sen erityisemmin "tutkii ja huomauttelee" mutta sä olet vaan nyt itse herkkänä loukkaantumaan.

 

[joku]

Onko ensimmäinen lapsenlapsi? Jospa tutkailee sen takia tarkkaan eikä huomaa, että se kuulostaa paapomiselta.

Mulla on mukava anoppi. Ei tuppaa eikä neuvo eikä päällepäsmää. Silti auttaa aina pyydettäessä. Osaa olla asiallisesti. Itse olen enemmän suuna päänä...
Appiukko välillä yrittää taasen päteä... On neuvoa yhteen jos toiseenkin suuntaan! Vähän huvittaa, kun tietää, ettei appiukko koskaan ole lapsia itse hoitanut. Miestä enemmän harmittaa, kun oma isä neuvoo lähinnä häntä aivan yksinkertaisissa asioissa.

 

[Micosa]

Mulla hyvä ja mukava anoppi,ei valittamista.
Kaikkea ei tarvitse noteerata,toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Sammakoita päästellään molemmat suusta,joten typerimmät jättää omaan arvoonsa eikä turhia hermostu.

 

[mrrr]

Niin mäkin aattelin aluks et johtu siitä et kuvittelin ja loukkaannuin helposti, mut sen käytöksen on huomannu muutkin sukulaiset ja neki ihmettelee sitä. Ja he on ottanu sen puheeks ennen mua. Mut täytyy koettaa vaan tsempata kai. Kiitos kokemuksista!