No mutta... onhan se varmasti rasittavaa tuommoinen, mutta mutta... Oma anoppikandidaattini teeskenteli hetken aikaa ihastunutta, kunnes päätti ettei sittenkään pidä minusta yhtään. Siinä vaiheessa tämä otus sanoi pojalleen toivovansa, että menen kesken (ja minähän menin). Että anoppejakin on moneen junaan... tämä onneksi paljasti todellisen karvansa ajoissa, ja ymmärsin lähteä vastakkaiseen suuntaan kun tajusin, ettei poikakaan tarpeeksi täysipäinen ole. :wave:
Tuntuu vaan, että suomalaiset anopit on kansainvälisessä vertailussa helkkarin reilua ja siedettävää porukkaa. Oppineet, etteivät omista poikiaan. Meikäläisessä yhteiskunnassa katsotaan onneksi semmoista ihan eri tavalla kieroon kuin nyt vaikka Englannissa tapahtuu.
:flower:
Joten, suhteellisuudentaju kehiin. Saatat olla omaasi ärtynyt jostain ihan aiheellisestakin syystä, mutta älä kiukuttele olemattomista. Annat samalla lahjan lapsellesi, puhut nyt kuitenkin hänen isoäidistään. Arvostamisen aihetta on syytä löytää vaikka sitten väkisin...
