Anoppi vahtii raha-asioitamme.

["nih"]

Olemme perustaneet nuorina perheen ja tarvitsimme apua taloudellisesti paljonkin. Nykyään anoppi maksaa omasta halustaan kuukausittain linja-autokortin pojalleen, vajaa 50e kuussa. Anoppi on urkkinut ja sotkeutunut raha-asioihin aina, silloin sen ymmärsin kun tarvitsimme häneltä apua. mutta nykyäänkin sotkeutuu ja vahtii yhä. Esimerkiksi jos ostan lapsellemme uuden takin niin ensimmäisenä kysyy hintaa. Jos ostan lahjaksi lapselle puhelimen niin soittelee siitä monta päivää miehelle ja päivittelee hintaa,urkkii hinnan selville siis keinolla millä hyvänsä. Soittelee jopa minulle ja kyselee että menikö meidän kaikki rahat nyt siihen. vaikka siis ei ole maksanut mitään siitä. Jos menen lasten kanssa huvipuistoon niin kyselee lippujen hintoja ja päivittelee kuinka meillä on varaa. Tämä on siis aivan jatkuvaa. Mahtaisiko loppua jos ei enää otettaisi vastaan sitä vajaata 50 euroa? Antaa muillekin lapsilleen kyllä rahaa, enemmänkin paljon kuin tuon 50e.Se 50 euroa kuussa nyt ei enää vaikuttaisi talouteen, mutta hän on saanut päähänsä ilmeisesti että sen varjolla voi puuttua ja määrätä mitä ostamme. Nyt kun on joulu tulossa niin tiedän että tulee polemiikkia kun ostamme lapselle kalliimman lahjan, jota toivonut. menee varmaan jouluaatto siinä kun anoppi kyselee mitä maksoi mitä maksoi...

 

["vieras"]

Eiköhän ole aika luopua vajaan 50€ bussilippurahasta. Lisäksi kannattaa varmaan keskustella rakentavasti siitä, että te teette omat ratkaisunne raha-asioissa. Odottaako anoppi, että aikaisemmat apurahat maksatte takaisin ennen kun ns. tuhlaatte rahoja hänen näkökulmasta turhuuteen?

 

["aapee"]

Ei ole odottanut mun mielestä että takaisin maksettaisiin. Ja ei oikeastaan tuhlailla kauheasti,ei meillä niin paljoa rahaa ole sentään. Mutta se että hän yrittää puuttua lasten kasvatukseen sillä tavalla että ei saisi ostaa niin kallista lapsille. Tämä koskee siis ihan kaikkea. Esimerkiksi kun ostin lapselle joskus pienempänä kalliimman ulkohaalarin niin vahti heti hintaa. Lapsille ei saisi ostella mitään kallista hänen mukaansa. Vahtii lasten harrastusmaksujakin että mitä maksaa lukukausi. Vahtii lasten kenkien hintaa. Utelee tulojamme ja työtilannettani(teen epäsäännöllisesti työtä)Kun mentiin laivalle yhdessä anopin kanssa niin kauhisteli kun annoin lapsille rahaa 30e per pää laivalla. kyse siis jo isoista lapsista ja ei tuo 30e nyt paljoa ole. Soitteli siitäkin monta päivää ennen miehelle että ei nyt niin paljoa saa antaa. Miehen veli kertoo kaiken anopille mitä saa selville ja anoppi sitten soittelee meille.

 

["aapee"]

Yksi esimerkki on myös se, että jos ostan kotiin jotain uutta niin anoppi kysyy heti hinnan kun tulee. Esimerkiksi ostin uuden lipaston niin kysyi heti mitä maksoi. Ja en osta edes usein mitään, vain kun tarvitsee.

 

["vieras"]

Ehkä olette kaiken kaikkiaan liikaa tekemisiddä. Niin siinä sitten anopilta katoaa rajat ja puuttuu kaikkeen elämässänne rahan kautta. Taidatte asua aika liki toisianne kun anoppi pystyy noin tarkkaan elämäänne seuraamaan. Olisiko parempi vainottaa etäisyyttä ja olla ottamatta rahaa vastaan ja katkaista napanuora.

 

["vieras"]

Vaikuttaa siltä, että anoppi ei tiedä tai ymmärrä taloudellisen tilanteenne olevan jo ihan hyvä ja että pärjäätte ilman hänen apuaan. Voisi olla erittäin järkevää ilmoittaa anopille, että kiitos avusta, mutta ette enää tarvitse sitä 50 euroakaan. Anoppi luultavasti olettaa, että teillä on edelleenkin taloudellisesti tiukkaa ja sen vuoksi ihmettelee ääneen hankintojanne. Kun avuntarpeenne on loppunut, ei anopinkaan tarvitse enää pelätä, että "eläisitte yli varojenne", kun ostatte mitä nyt milloinkin ostatte.

 

["vieras"]

Aika katkaista napanuora ja kiittää kohteliaasti samalla kun ilmoitatte että hankitte itse lippunne tästä lähtien.

 

["aapee"]

Ehkä on parasta että ei sitä 50 euroaan enää tyrkkää sitten. Lapsille voi toki antaa joskus jotain jos haluaa. Ei me nyt kauhean lähekkäin asuta. Mutta soittelee JOKA päivä miehelle ja urkkii samalla siinä sivussa. Mies ei tietty tajua edes että anoppi urkkii vaan laulaa kaikki asiat iloisesti hänelle. Anoppi itse on elänyt tosi pihisti ikänsä ja ihmettelee varmaan kun ostan kerran vuodessa verhot kun itse on pitänyt 20v samoja. Mutta hänen pitäisi ymmärtää että elämme tavallamme. saapahan sitten kysellä verhojen hintaa kerran vuodessa

 

["Niin"]

Anoppi on tullut siihen tulokseen, että te ette osaa käyttää rahaa. Ihmekö tuo, koska olette olleet häneltä apua vailla. Siksi katsoo asiakseen huomautella teille, ettei tilanne menisi pahemmaksi.
Mitäs nyt sitten... Ette ota enää rahaa anopilta ja opettelette selviytymään omilla tuloillanne.

 

["vieras"]

No voihan syynä olla ihan vaan anopin luonne ja tausta. Oma äitini on hyvin säästäväinen ihminen, sellainen jonka mielestä teatterit, maksulliset harrastukset, konsertit, maksulliset muut tapahtumat, vaateostokset, matkat jne jne. ovat kaikki yhtä tyhjän kanssa. Hän on itse kotoisin hyvin köyhästä perheestä, mutta sittemmin isäni kanssa säästeliäisyydellä saanut haalittua melkoisen omaisuuden kasaan, ainakin siihen nähden että ihan tavallisia duunareita ovat. Aina isoon ääneen ihmettelee sitten meidän perheen menemisiä ja ostoksia, vaikka ne eivät vanhemmilleni millään muotoa kuulukaan. Ihan itse kaiken kustannamme. Hän vaan taivastelee taivastelun vuoksi, eikä ollenkaan ymmärrä, miksi joku haluaa käydä esim. kuntosalilla ja vielä maksaa siitä.

 

["aapee"]

Varmaan johtuu juuri siitä, että ollaan tarvittu aiemmin apua. mutta nyt pitää laittaa piste asialle. Jos ei tämä olisi jatkuvaa niin tuskin välittäisinkään. Mutta että jokainen asia vahditaan ja tutkitaan niin johan on.

 

[Tallu -]

Tuumatkaa anopin kyselyihin hymy huulilla mun tapaani, että "maksoihan se toista lompsaa" Siis ei kannata kovin vakavasti ottaa, mutta toki tuosta viiskymppisestä pitää luopua ja antakaa anopille vaikutelma, että rahaa on riittävästi... kuten meillä taas isäntä tekee, kun äitinsä häneltä meidän rahatilannetta kyselee, niin tuumaa aina, että "rahaa riittää, annanko sullekin" vähän sellaiseen pröystäilevään tyyliin.

Mun äitini taas tapasi aikoinaan puuttua siihen, miten mä lapseni puin ja saattoi soittaa, että ulkona sataa, laita lapsille kumpparit ja sadevaatteet. Mä otin tavakseni kommentoida siihenkin hymy huulilla hyvin huvittuneesti, että "kyllä äiti" =) Vähitellen loppuivat nuo kyselyt, toki lapsetkin ovat jo kasvaneet...

 

["vieras"]

Eli aiotte siis jatkossakin ottaa anopilta sen viiskymppisen? No sitten ei kannata ihmetellä miksi urkkii raha-asioitanne...

 

[TUTUS]

Älä ota sitä niin vakavasti. Vanhat ihmiset ovat vaan sellaiset. Anoppisi on yksinkertaisesti vaan niin utelias että hän ei sitä edes ymmärrä. Eli yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos! Kerro hänelle, että olette sopineet miehesi kanssa ostaa omalle lapselle vähän kalliimman joululahjan ja näin jätätte väliin muut pienet ei niin tärkeät lahjat. Jos sinulla on anoppisi kanssa muuten hyvät välit ja hän pitää sinusta koita vaan asennoitua oikealla tavalla. Opeta miehellesi, että hänen ei tarvi kertoa aina kaikista teidän hankinnoista ja jos tulee kylään ja huomaa jotain uutta kerro, että ostit käytettynä halvalla. Ei mekään kerrota kaikista meidän hankkinnoista. Anoppi ei pääse meille kylään on sen verran huonossa kunnossa.. Jos jotain kerrotaan niin perustellaan hankinta ja kerrotaan mahdollisimmän edullinen hinta.

 

[juuh]

Kyllä minä ymmärrän anoppiasi, hän siis rahoittaa teitä edelleen 50 eurolla vaikka ostelette lapsillenne kalliimpia vaatteita kuin hän on ikinä ostanut itselleen, samoin kenki ja leluja, ja huonekaluja ja verhoja.

Ymmärrän kyllä. Kyllä ymmärrän että kun monilla lapsiperheillä on tapana ostaa jouluksi lapselle ihan mitä vaan toivoo, niin kyllähän nämä lahjat ovat ihan mielettömän kalliita yleensä verrattuna siihen mitä samaiset anopit ostivat omille lapsilleen eli meille tuolloin 70-80-luvuilla. Tuolloin lastenvaatteet olivat halpoja ja kierrätettyjä, ei tarvittu goreteksiä, ei kenellekään ostettu 700 euron puhelinta, ei ainakaan ennen teini-ikää. Ehkä tuolloin joissakn perheissä laitetttiin teineihin enemmän, kielikursseihin ym mutta ei alakoululaisille ostettu vielä mitään.

Nykyään lapsiin kulutetaan eneemmän rahaa kuin vanhempiin,.

Nykyään ostetaan aina joku kallis omale lapselle. Ei ennen kulutettu paljon mitään lahjoihin, paketeissa oli hyötyjuttuja joita muutenkin olisitarvittu. ja jotai halpaa.

 

["Jaahas"]

Kyllä minä ymmärrän anoppiasi, hän siis rahoittaa teitä edelleen 50 eurolla vaikka ostelette lapsillenne kalliimpia vaatteita kuin hän on ikinä ostanut itselleen, samoin kenki ja leluja, ja huonekaluja ja verhoja.

Ymmärrän kyllä. Kyllä ymmärrän että kun monilla lapsiperheillä on tapana ostaa jouluksi lapselle ihan mitä vaan toivoo, niin kyllähän nämä lahjat ovat ihan mielettömän kalliita yleensä verrattuna siihen mitä samaiset anopit ostivat omille lapsilleen eli meille tuolloin 70-80-luvuilla. Tuolloin lastenvaatteet olivat halpoja ja kierrätettyjä, ei tarvittu goreteksiä, ei kenellekään ostettu 700 euron puhelinta, ei ainakaan ennen teini-ikää. Ehkä tuolloin joissakn perheissä laitetttiin teineihin enemmän, kielikursseihin ym mutta ei alakoululaisille ostettu vielä mitään.

Nykyään lapsiin kulutetaan eneemmän rahaa kuin vanhempiin,.

Nykyään ostetaan aina joku kallis omale lapselle. Ei ennen kulutettu paljon mitään lahjoihin, paketeissa oli hyötyjuttuja joita muutenkin olisitarvittu. ja jotai halpaa.

miksi ei muka tarvittu goretexiä tai vastaavaa??Enemmän silloin on ulkoiltu.Ja pssst 70 ja 80 luvuilla ei todellakaan kellekään lapselle ostettu minkäänhintaista kännykkää...

 

[juuh]

[QUOTE="Jaahas";29149568]miksi ei muka tarvittu goretexiä tai vastaavaa??Enemmän silloin on ulkoiltu.Ja pssst 70 ja 80 luvuilla ei todellakaan kellekään lapselle ostettu minkäänhintaista kännykkää...[/QUOTE]

Mulla oli talvella toppatakki. En palellut enkä kastunut. Keväällä joku puuvillatakki/anorakki tai vastaava, en palellut enkä kastunut.

Kännykköjä ei ollut. Vaikka olisi ollut niin tuskin lapsille olisi ostettu perheen kalleimmat versiot. Lahjat olivat halpoja ja jotain tarpeellista, ei synttäreitä juhlittu kunnolla ollenkaan.

Kyllähän lapsiin rahan syytäminen alkoi joissakin perheissä kai jo 80-luvulla, nuo lapset ovat minua nuorempia, joihin sitä alettiin syytää.