anoppi tuhlaa meidänkin rahat

[rahahuolia]

Meillä on erittäin erikoinen ja kiusallinen ongelma. Anoppi ja Appiukko ovat aikanaan maksaneet asuntolainansa nopeasti pois ja olleet silloin todella tiukilla. Rahaa ei ole ollut mihinkään ylimääräiseen, hyvä jos kaikkeen tarpeelliseen. Nyttemmin hyvä tuloisia ja pienet menot joten rahaa reilusti käytössä. Anoppi puhuu aina hyvin nostalgisesti ajoista jolloin rahaa ei ollut.

Minä ja mieheni olemme juuri vaihtaneet isompaan asuntoon, joten asumiskustannukset kasvoivat aika reilusti. Mieheni on monesti vanhemmilleen sanonut, että meillä on nyt juuri rahaa tarpeelliseen, muttei ylimääräisiin matkoihin tms. Appiukko jotenkin ymmärtääkin, mutta anoppi ei millään.

Kesällä he olisivat halunneet, että lähtisimme heidän kanssaan lomamatkalle, mutta jouduimme sanomaan, ettei meillä ole siihen varaa. Se meni vielä ihan ok läpi.

Pari viikkoa sitten minulla meni vati nurin ihan totaalisesti. Anopin syntymäpäivä on tulossa ja kysäisin, mitä hän toivoisi lahjaksi. (omat vanhempani vastaavat AINA "älä meille mitään osta") Anopilta tuli heti lahjatoive eräästä tietystä kultasepän liikkeestä ja lahjan hinta on noin 50 euroa, joka on meille todellakin iso raha. Hän on jopa jo tilannut sen sinne odottamaan, että ei tarvitse kuin käydä lunastamassa.

Juttelimme mieheni kanssa ja hänkin sanoi, että tosi kiusallista kun vanhemmat eivät tajua. Nyt tilanne on hiukan hankala, kun on se aika noloa nyt ostaa mitään muutakaan, kun lahja on kerran jo päätetty.

Anopin käytös sotii kaikkia kotoa saamiani oppeja vastaan, jo ihan hyvän käytöksen puolesta. En ikinä ole saanut "määrätä" mitä minulle ostetaan lahjaksi. Ainoastaan toivoa.

Mitä tekisit tässä tilanteessa? Todellakin, useita kertoja on viitattu heidänkin menneisyyteensä.

Haluaisin mielipiteitä myös muilta isovanhemmilta.

 

[Micosa]

\

Pari viikkoa sitten minulla meni vati nurin ihan totaalisesti. Anopin syntymäpäivä on tulossa ja kysäisin, mitä hän toivoisi lahjaksi. (omat vanhempani vastaavat AINA "älä meille mitään osta") Anopilta tuli heti lahjatoive eräästä tietystä kultasepän liikkeestä ja lahjan hinta on noin 50 euroa, joka on meille todellakin iso raha. Hän on jopa jo tilannut sen sinne odottamaan, että ei tarvitse kuin käydä lunastamassa.

Juttelimme mieheni kanssa ja hänkin sanoi, että tosi kiusallista kun vanhemmat eivät tajua. Nyt tilanne on hiukan hankala, kun on se aika noloa nyt ostaa mitään muutakaan, kun lahja on kerran jo päätetty.
Mitä tekisit tässä tilanteessa? Todellakin, useita kertoja on viitattu heidänkin menneisyyteensä.


Minusta on nolompaa etä anoppisi on varannut itselleen tulevan lahjan jo valmiiksi liikkeeseen.
Ostatte mitä ostatte ja oman kukkaronne mukaan.
Ei ole lainkaan noloa hakea jotain muuta lahjaa.Ehkä anoppisi sitten ymmärtää kun/jos ette hae.
Itse en todellakaan ostaisi sitä varattua tavaraa.Olisin voinut hankkia jos kerrottaisiin että sellaisen haluaisin,mutta tuossa tilanteessa en.

 

[taustalla]

Meilläkin oli aiemmin tilanne, että määrättiin mitä ostetaan. Että miehen sisar soitti ja sanoi mihin lahjaan otetaan osaa ja kuinka paljolla.

Mies eli tuolloin opintorahalla. Minäkin elin, mutta mulle köyhät vanhemmat pienen pesämunan säästäneet opiskelua varten, kuten muillekin sisaruksilleni. Eli käytännössä minä maksoin enemmän meidän laskuista (vuokra ym.) ja ruokamenoista ym. koska miehen vanhemmat eivät ole auttaneet opiskelussa tai muussa.

Mun mielestä ei siis ollut oikein, että minä käytännössä maksan kalliita lahjoja miehen vanhemmille, jotka ovat huomattavasti varakkaampia ja paljon suurempituloisia kuin omat vanhempani.

Itse söimme makaroonia ja tonnikalaa, ja muuteni pihistimme kaikesta, ja olisi pitänyt lahjoa kuitenkin aina äitienpäivät/isäinpäivät, joulut, synttärit ym. vaikka rahaa ei ollut edes terveelliseen monipuoliseen ruokaan.

Jos ruokaan ja laskuihin jää opiskelijalla vuokran jälkeen ehkä 100 euroa kuussa, niin luulisi tyhmemmänkin tajuavan, että ei siitä ole varaa ostella lahjakortteja.
Jollain lailla tuntui, että miehen vanhemmat nauttivat siitä, että elämme todella niukasti, ei autoa ym...

Ilman mua miehellä olisi varmaan isot opintolainat päällä.

Jostain syystä näyttäisi siltä, että äidit odottavat pojiltaan lahjoja, eivät niinkään tyttäriltään... Kuitenkin sitten yleensä itse tukevat näitä tyttäriensä perheitä ja tyttären lapset saa lahjoja ym.

 

[Äitsykkä]

:flower: Olen itsekkin 4X anoppi. ei tulisi mieleenkän määrätä lapsia perheineen tuomaan minulle lahjoja. Yleensä tuovat omatekoisia kortteja yms. Nuoret ovat tiukilla asunto- ja opintolainojensa kanssa. Pitäisi anopinkin ymmärtää

 

[Riina]

\

Pari viikkoa sitten minulla meni vati nurin ihan totaalisesti. Anopin syntymäpäivä on tulossa ja kysäisin, mitä hän toivoisi lahjaksi. (omat vanhempani vastaavat AINA "älä meille mitään osta") Anopilta tuli heti lahjatoive eräästä tietystä kultasepän liikkeestä ja lahjan hinta on noin 50 euroa, joka on meille todellakin iso raha. Hän on jopa jo tilannut sen sinne odottamaan, että ei tarvitse kuin käydä lunastamassa.

tämä on vähän tyhmä kysymys, mutta miksi kysyitte lahjatoivetta (varsinkin jos anopin tavat on tiedossa)? kyllä kai anopillakin on oikeus toivoa jotakin (huom sivuutan nyt kokonaan kohdan että han oli jo varannut lahjan liikkeestä)
jos rahavarat on rajalliset, on mielestäni parempi olla kyselemättä ja viedä vaikkapa kukkapuska tai lasten askarteluja lahjaksi.

 

[taustalla]

\

Meillä on erittäin erikoinen ja kiusallinen ongelma. Anoppi ja Appiukko ovat aikanaan maksaneet asuntolainansa nopeasti pois ja olleet silloin todella tiukilla. Rahaa ei ole ollut mihinkään ylimääräiseen, hyvä jos kaikkeen tarpeelliseen. Nyttemmin hyvä tuloisia ja pienet menot joten rahaa reilusti käytössä. Anoppi puhuu aina hyvin nostalgisesti ajoista jolloin rahaa ei ollut.

Minä ja mieheni olemme juuri vaihtaneet isompaan asuntoon, joten asumiskustannukset kasvoivat aika reilusti. Mieheni on monesti vanhemmilleen sanonut, että meillä on nyt juuri rahaa tarpeelliseen, muttei ylimääräisiin matkoihin tms. Appiukko jotenkin ymmärtääkin, mutta anoppi ei millään.

Kesällä he olisivat halunneet, että lähtisimme heidän kanssaan lomamatkalle, mutta jouduimme sanomaan, ettei meillä ole siihen varaa. Se meni vielä ihan ok läpi.

Pari viikkoa sitten minulla meni vati nurin ihan totaalisesti. Anopin syntymäpäivä on tulossa ja kysäisin, mitä hän toivoisi lahjaksi. (omat vanhempani vastaavat AINA "älä meille mitään osta") Anopilta tuli heti lahjatoive eräästä tietystä kultasepän liikkeestä ja lahjan hinta on noin 50 euroa, joka on meille todellakin iso raha. Hän on jopa jo tilannut sen sinne odottamaan, että ei tarvitse kuin käydä lunastamassa.

Juttelimme mieheni kanssa ja hänkin sanoi, että tosi kiusallista kun vanhemmat eivät tajua. Nyt tilanne on hiukan hankala, kun on se aika noloa nyt ostaa mitään muutakaan, kun lahja on kerran jo päätetty.

Anopin käytös sotii kaikkia kotoa saamiani oppeja vastaan, jo ihan hyvän käytöksen puolesta. En ikinä ole saanut "määrätä" mitä minulle ostetaan lahjaksi. Ainoastaan toivoa.

Mitä tekisit tässä tilanteessa? Todellakin, useita kertoja on viitattu heidänkin menneisyyteensä.

Haluaisin mielipiteitä myös muilta isovanhemmilta.

Meidän piti lähteä kesällä lomalle porukalla, mutta asiat muuttuivat rahallisesti. Anoppi oli vihainen ettei olla menossa lomalle. Ehdotti ottaa jonkun lainan. Sanoin hänelle suorat sanat. En elää sen kanssa enkä mun tarvitsee tehdä miten hän haluaa. Lahjoihin aina laskettiin korkeintaan 20 ?.
Ehdotukseni olísi, että et vaan mene hakemaan sitä "lahjaa". Annat hänelle jotakin muuta. Jos tulee valitus, sano että hän voi itse hakea omia kalliita toivomuksia.

 

[rahahuolia]

Kysyin vinkkiä siksi, kun meillä on tapana muistaa jollakin jutulla, mutta ihmisille, joilla on jo kaikkea on niin vaikea keksiä.

Kyllä mä tän viime kertaisen jälkeen ajattelinkin olla jatkossa kysymättä.

 

[ädä]

Miksipä ette ostaisi puoliksi jonkun kanssa ? Appiukkeli ??

 

[rahahuolia]

Lahjajuttu on kolmeosainen (kukin osa 50e) Appiukkelilta on toivottu yksi, meiltä yksi ja miehen opiskelija siskolta yksi.

 

[äitiliini -65]

Meillä on anopin kanssa vähän sama tilanne. Paukautti vain joulun alla, että sä maksat sitten sen ja sen verran mun lahjaan... :headwall: :headwall: . No mies maksoi, mutta jupisi kyllä. Ja me saatiin anopilta sitten kirpparilta ostettu joululiina lahjaksi. Se meni suoraan kierrätykseen. Ja sama homma synttäreinä. Aina odottaa, että sen synttäripäivänä hommataan sitä sun tätä. Lapset saa sitten myös kirpparikamaa synttärilahjaksi.

 

[mummimamma]

on sulla vaatelias anoppi. Eipä tulis mieleenkään vaatia lahjuksia lapsilta, kun tietää että ei niillä varmaan muutenkaan sitä rahaa liikoja ole käytettävissä.
Jos on anoppisi mennyt liikkeestä varaamaan jotain , niin käyköön myös itse lunastamassa. Vie sellaista, mitä haluat ja pystyt viemään.
Jos ei anopille kelpaa, niin hänen on murheensa.
En tiedä mitä muuta tuollaiseen voi sanoa, tuntuu uskomattomalta. itsekin olen kaksinkertainen anoppi, mutta mä olen ollut tyytyväinen kun lapset ja lastenlapset ja miniä ja vävy ovat yleensä muistaneet ja käyvät täällä. plussana vielä, kun ovat tuonut lasten kuvia ja askarteluja mummille. Kun ei sillä rahalla voi ostaa ja saada ihan kaikkea tärkeää.

 

[ymmärtävä anoppi]

Suosittelin että antaisit jotain yllätyksellistä jotain jota hän ei todellakaan osaa odotta jotai itsestäsi jotain sisimmästäsi - ehdottaisin että ottaisit K-kaupan muovipussin ja paskantaisit sen viikon ajan täyteen ja paketoisit kauniiseen pakettiin ja veisit sen heille pyytäen että avaavat vasta teidän lähdettyä joisitte viimeiset yhteiset kahvit ja eläisitte onnellisena erikseen elämäne loppun asti

 

[Pari ohjetta]

\

Meillä on erittäin erikoinen ja kiusallinen ongelma. Anoppi ja Appiukko ovat aikanaan maksaneet asuntolainansa nopeasti pois ja olleet silloin todella tiukilla. Rahaa ei ole ollut mihinkään ylimääräiseen, hyvä jos kaikkeen tarpeelliseen. Nyttemmin hyvä tuloisia ja pienet menot joten rahaa reilusti käytössä. Anoppi puhuu aina hyvin nostalgisesti ajoista jolloin rahaa ei ollut.

Minä ja mieheni olemme juuri vaihtaneet isompaan asuntoon, joten asumiskustannukset kasvoivat aika reilusti. Mieheni on monesti vanhemmilleen sanonut, että meillä on nyt juuri rahaa tarpeelliseen, muttei ylimääräisiin matkoihin tms. Appiukko jotenkin ymmärtääkin, mutta anoppi ei millään.

Kesällä he olisivat halunneet, että lähtisimme heidän kanssaan lomamatkalle, mutta jouduimme sanomaan, ettei meillä ole siihen varaa. Se meni vielä ihan ok läpi.

Pari viikkoa sitten minulla meni vati nurin ihan totaalisesti. Anopin syntymäpäivä on tulossa ja kysäisin, mitä hän toivoisi lahjaksi. (omat vanhempani vastaavat AINA "älä meille mitään osta") Anopilta tuli heti lahjatoive eräästä tietystä kultasepän liikkeestä ja lahjan hinta on noin 50 euroa, joka on meille todellakin iso raha. Hän on jopa jo tilannut sen sinne odottamaan, että ei tarvitse kuin käydä lunastamassa.

Juttelimme mieheni kanssa ja hänkin sanoi, että tosi kiusallista kun vanhemmat eivät tajua. Nyt tilanne on hiukan hankala, kun on se aika noloa nyt ostaa mitään muutakaan, kun lahja on kerran jo päätetty.

Anopin käytös sotii kaikkia kotoa saamiani oppeja vastaan, jo ihan hyvän käytöksen puolesta. En ikinä ole saanut "määrätä" mitä minulle ostetaan lahjaksi. Ainoastaan toivoa.

Mitä tekisit tässä tilanteessa? Todellakin, useita kertoja on viitattu heidänkin menneisyyteensä.

Haluaisin mielipiteitä myös muilta isovanhemmilta.

Anoppi painukoon lomamatkalle yksinään tai appiukon kanssa. Ei sinne lomalle aikuisia lapsia tarvitse raahata =). Miksi appivanhemmat vaativat teitä mukaan lomalle? Onko anoppisi läheisriippuvainen?

Anna anopin tilata kultasepänliikkeestä tavaraa. Ja maksakoon vaan itse tilauksensa. Aikuinen ihminen ja kuluttaja vastaa ostoksistaan, eivät lapset.

Minä laittaisin välit poikki tuollaiseen anoppiin. Piste :flower:

 

[anoppi]

Meillä vävy tekee samaa.
Käy katsomassa haluamansa lahjat lapselleen ja sitten ilmoittaa mitä pitää käydä ostamassa.
Viimeksi tosin vävy osti tavarat itse ja pyysi rahat käteen.

 

[bambiino]

\

Suosittelin että antaisit jotain yllätyksellistä jotain jota hän ei todellakaan osaa odotta jotai itsestäsi jotain sisimmästäsi - ehdottaisin että ottaisit K-kaupan muovipussin ja #&%?$!* sen viikon ajan täyteen ja paketoisit kauniiseen pakettiin ja veisit sen heille pyytäen että avaavat vasta teidän lähdettyä joisitte viimeiset yhteiset kahvit ja eläisitte onnellisena erikseen elämäne loppun asti

 

[kysymysmerkki]

Mä jotenkin luulen, että eurot on sekoittaneet aika monen käsityksen rahan arvosta. Aika hurjalta mustakin tuntui kun anoppi toivoi joululahjaksi parilagrilliä, joka maksoi 80e... Onnex oli kerrankin varaa sijoittaa, joten grillin sai. Nyt sitten kuulin, ettei ole vielä edes käyttänyt koko grilliä, olisi edes käytössä niin tuntuisi, että tarpeeseen tuli...
Muuten ihan hyvä anoppi ja hyvin juttuun tullaan. Ja tämä oli ensimmäinen hänen iso toiveensa, joten uskonpa ettei oikein ymmärtänyt edes arvoa... Itse kuitenkin ostaa melko vaatimattomia lahjoja...
Eikä meillä ainakaan anoppi olisi ollut moksiskaan vaikka lahjaksi olisi tullut jotain muuta, ensimmäistä kertaa vaan jotain toivoi ja tuntui että olemme sen verran 'velkaa', aikanaan kuitenkin oli kovastikin apuna, nyt välimatka vaikeuttaa tapaamisia.

 

[määräilevä anoppi]

Äskettäin minulla oli syntymäpäivä, täytin jotain väliltä 40- 50... meilläkin on vähän tiukahko rahatilanne, eteei ole paljon ylimääräiseen varaa, kun minä olen tässä kotiäitinä.

Tiesin kokemuksesta, että saan vanhemmiltani 50 ? lahjaksi. Niinpä sitten esitin pojalleni ja miniälleni syntymäpäivälahjatoiveen, tai eihän se mikään toive ollut vaan vaatimus. Kysyin, haluavatko he antaa minulle synttärilahjan. Halusivat, niin kuin aina ennenkin. Olen saanut heiltä sydäntä lämmittäviä rakkaudella annettuja lahjoja kuten tuoksukynttilän, suuritöisiä itsetehtyjä kortteja, joiden tekemisessä miniä on tosi taitava jne. Nyt sitten sanoin, että vaadin 50 ?:n arvoisen lahjan, jonka antamisesta ei voi kieltäytyä. Heillä on nyt ollut aika vaikea kevät, johon on silältynyt suunnattomasti huolta ja stressiä terveyteen liittyen. Niinpä sanoin (puhelimessa), että laitan heidän tililleen 50 ?, jolla heidän pitää hankkia itselleen rentoutusta ja samalla synttärisankarille hyvää mieltä. Esimerkiksi voisivat mennä ulos syömään tai elokuviin tms. Ja niin he sitten tekivät, koska olivat luvanneet toiveeni toteuttaa ennen kuin tiesivät mikä se oli. Minä olin aidosti onnellinen syntymäpäivänäni tietäessäni, että he saivat hetkeksi irrottaa itsensä ja ajatuksensa raskaasta arjesta.

 

[minä]

\

Äskettäin minulla oli syntymäpäivä, täytin jotain väliltä 40- 50... meilläkin on vähän tiukahko rahatilanne, eteei ole paljon ylimääräiseen varaa, kun minä olen tässä kotiäitinä.

Tiesin kokemuksesta, että saan vanhemmiltani 50 ? lahjaksi. Niinpä sitten esitin pojalleni ja miniälleni syntymäpäivälahjatoiveen, tai eihän se mikään toive ollut vaan vaatimus. Kysyin, haluavatko he antaa minulle synttärilahjan. Halusivat, niin kuin aina ennenkin. Olen saanut heiltä sydäntä lämmittäviä rakkaudella annettuja lahjoja kuten tuoksukynttilän, suuritöisiä itsetehtyjä kortteja, joiden tekemisessä miniä on tosi taitava jne. Nyt sitten sanoin, että vaadin 50 ?:n arvoisen lahjan, jonka antamisesta ei voi kieltäytyä. Heillä on nyt ollut aika vaikea kevät, johon on silältynyt suunnattomasti huolta ja stressiä terveyteen liittyen. Niinpä sanoin (puhelimessa), että laitan heidän tililleen 50 ?, jolla heidän pitää hankkia itselleen rentoutusta ja samalla synttärisankarille hyvää mieltä. Esimerkiksi voisivat mennä ulos syömään tai elokuviin tms. Ja niin he sitten tekivät, koska olivat luvanneet toiveeni toteuttaa ennen kuin tiesivät mikä se oli. Minä olin aidosti onnellinen syntymäpäivänäni tietäessäni, että he saivat hetkeksi irrottaa itsensä ja ajatuksensa raskaasta arjesta.

Olipas kiva kirjoitus.Tuli ihan hyvä mieli!!!! Hienosti tehty! :hug: