Anoppi oli aikaisemmin todella ilkeä minulle ja nyt yrittää olla mukavakin mutta minä olen alkanut kiukutella hänelle.

["Marra"]

Tunnen itseni ihan lapselliseksi kun ärsyynnyt jo anopin näkemisestä nykyään niin paljon, että olen todella tyly ja kommentoin kipakasti hänen juttuihinsa. Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 12 vuotta ja anoppi oli ensimmäiset vuodet minulle todella ilkeä ja törkeä. Sai minut joka kerta itkemään ja esim. Mieheni sukulaisten Juhlissa muut olivat hämmentyneitä kuinka arvosteli ja haukkui minua kovaan ääneen. Yleensä puhuin joko liikaa tai liian vähän juhlissa, asuni oli väärä, söin joko liikaa tai liian vähän jne.

Nyt muutaman vuoden aikana anoppi on koittanut olla minulle ystävällinen mutta minusta on tullut todella töykeä ja ilkeä. Minua jo ärsyttää se kun hän on alkanut meille tullessaan jättämään kengät jalkaan kun ei ole kuulemma sukkia mukana ja kengät on siistit kun on vasta keväällä ostettu niin eihän se haittaa. Viimeksikin olin pessyt lattiat muutamaa tuntia aikaisemmin ja ulkona oli satanut vähän ennen kun tulivat. Lisäksi meillä konttausikäinen vauva eli senkin takia olisi kiva ettei ulkokengillä kävellä sisällä. Tästäkin koitin ensin huomauttaa nätisti ja kertoa miksi en tykkää että meillä ollaan ulkokengillä sisällä mutta olen kuulemma nipo ja hän ei rupea kylässä jalkapohjiaan likaamaan. Tämän keskustelun jälkeen kihisin kiukkua taas koko vierailun ajan ja vastailin vain äkäisesti ja lyhyesti anopille vaikka muille puhuinkin normaalisti ja vaikka anoppi koittikin puhua ihmekyllä ihan hyväntuulisesti ja ystävällisesti minulle.

Nykyään tuntuu, että aina kun näen anopin suutun enkä osaa enää olla ystävällinen ja sitten kaduttaa myöhemmin illalla. Milläköhän sitä saisi vähän pidempää pinnaa ja oppisi taas pistämään anopin jutut toisesta korvasta ulos.

 

["vieras"]

Miksi se on muuttunut mukavammaksi ihmiseksi. Siis jos ennen on ollut noinkin törkeä? Tuntuu vaan siltä, että tollanen muuttunut käytös on tod.näk. vain esittämistä. Siis näyttelee, vaikka oikeasti on mulkku ihminen.

 

["Marra"]

Se siinä varmasti ärsyttääkin kunntuntuu, että anoppi vain esittää ystävällistä kun esim. Kysyy minulta jotain. On todella vaikea asennoitua siihen, että voisi oikeasti olla minulle mukava tai kiinnostunut minun asioistani. Paitsi raskausaikana taisi olla oikeasti kiinnostunut painostani. Mitään muuta ei kysynyt tai kommentoinut mutta joka kerta kun näimme tuli sama kommentti " jestas kun olet lihonnut, paljonko on tullut kiloja lisää?". Anooin harmiksi raskausaikana paino ei noussut kuin 14 kg mikä on kai ihan normaali määrä jos bmi on ennen raskautta 21.

 

["jojo"]

[QUOTE="Marra";28868719]Se siinä varmasti ärsyttääkin kunntuntuu, että anoppi vain esittää ystävällistä kun esim. Kysyy minulta jotain. On todella vaikea asennoitua siihen, että voisi oikeasti olla minulle mukava tai kiinnostunut minun asioistani[/QUOTE]

Ei se oikeasti varmaan teekään muuta kuin näyttelee. Sellainen tympii kyllä ketä tahansa. Jos hän oikeasti haluaisi olla mukava, hän olisi jo pyytänyt anteeksi menneitä eikä enää arvostelisi. Silloin voisitte aloittaa alusta. Hän on kuitenkin näköjään niitä ihmisiä, jotka olettavat, että jos he armollisesti suvaitsevat käyttäytyä tänään ihmismäisellä tavalla, niin muiden on vastattava hymyyn ja unohdettava edellispäivän vittuilut, jotka on vain lakaistu maton alle.

Ääh, ärsyttää ajatuskin. Kokemusta on.

 

[52678]

Minulla on ollut vähän samanlainen tilanne, erään sukulaisen kanssa. Ei siinä oikeasti auta kuin hammasta purra, ajan myötä siihen oppii, olemaan huomioimatta ne heitot ja muut. Ja minun mottoni on - kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa voi kyllä yrittää tulla toimeen, ilman tiuskimisia yms. Tuskin tulette anopin kanssa sydänystäviksi mutta voitte tulla toimeenkin keskenänne.
Mutta tekisin anopille selväksi - teidän talo, teidän säännöt. TUskin hän haluaisi että kurakengillä lompostat heille sisälle. Sanot, että kengät pois. Tai sitten ostat sukkapaketin eteisen piironkiin ja kun anoppi tulee tarjoat hälle sukkia. Tai miten olisi jotkut tohvelit?

 

[Japs]

En kyllä osaa neuvoa vaan ihmetellä miten olet kestänyt?! Jos olisi minun anoppi ei varmaan oltais oltu väleissä enää vuosiin jos ei käytös olisi muuttunut eikä olisi pyytänyt anteeksi.