M
Maisakaisa
Vieras
Kesällä äiti oli meillä joka päivä melkein kuukauden ajan 12 tuntia päivässä vähintään. Hän ei lähtenyt kulumallakaan ja heräsin töihin ihan väsyneenä. Tuli juteltua kaikesta ja myös siitä etten ole iloinen lapsen saannista ja puolison kanssa on ollut hiukan hankala tilanne kun toinen haluaa ja toinen ei ole niin iloinen asiasta. Sitten tein ison virheen. Äitillä kun on paha skitsofrenia niin en jaksanut kokoajan kuunnella sitä, että mafia jahtaa sitä ja saatananpalvojat vainoaa sitä ja että se äitini on profeetta. Tein virheen ja otin tietokoneen esiin. Sanoin, että kuuntelen kyllä häntä, mutta samalla juttelen kaverilleni joka kertoi kuulumisia.
- Siis kyse oli siitä, että hän oli meillä joka päivä 12 h vähintään. Kai silti on voitava pitää yhteyttä kavereihinsa. Äiti oli meillä silloinkin kun emme olleet edes kotona. Sanoin äidille siitä viimein, että ainakin ois kiva viettää miehen kanssa edes sunnuntait yhdessä. Meiltä jäi seksielämäkin pois kun äiti oli kokoajan nurkissa.
Siitä se sitten suuttui mulle. Se sanoi että jokainen normaali nainen tahtoo olla äiti ja mä en tahdo olla äiti koska tietokone estää mua tahtomasta äiteyttä. Lisäksi mä sivuutan sen kun en jaksa 12 tuntii kuunnella kuinka saatananpalvojat varastaa siltä sukkia vaan juttelen välillä kavereiden kanssa illalla skypessä.
Sitten se soitti mun miehelle ja käski sen ottaa multa tietokoneen takavarikkoon viikoksi.
Mies oli hiukan ihmeissään ja sano kohteliaasti, että me hoidetaan meidän asit omalla tavallamme ja pärjätään kyllä. Mun äitini alkoi käskemään, että sen pitää ilmottaa sille jos käytän konetta viikkoon. Äiti tulee sitten auttamaan mun miestäni ja heittää mun tietokoneeni alas kalliolta. Me oltiin kummatkin hämmentyeitä sen puhelun jälkeen ja mä soitin mun äidille ettei se voi tulla meille enää jollei se ala kunnioittamaan meitä.
Se sano ettei meitä kuulu kunnioittaa vaan se on meidän kummankin äiti ja voi määrätä meidän kotona. Äiti syytti, että alistan miestäni kun lapsen saanti pelotti ja itketti mua. Omilla tunteillani pilasin sen ilon isyydestä. Kun se rankaisisi mua niin alistuisin äiteyteen nöyrästi niinkuin naisen kuuluu enkä itkisi enää. Hormoonit on vaan keksittyä juttua ja raskaana olevan naisen ei kuulu olla surullinen tai ahdistunut tai sitä pitää rankaista, että se järkiintyy ja tajuaa äiteyden ihanuuden.
Mitä te muut olisitte ajatelleet mun asemassani. Kertokaa kiltit rehellisesti miltä teistä oisi tuntunut mun asemassani. Anteeksi, että vuodatan täällä, mutta uskon, että voitte auttaa mua jotenkin. Kirjottelen täällä etenkin siksi kun asia painaa mua. Kavereiden kanssa olen jutellut ja ne sano ja psygologi sano ja sukulaiset sano, että äiti teki väärin ja ei ole hyvä ottaa yhteyttä siihen ainakaan niin kauaa aikaa kunnes olen päässyt tasapainoon äidiksi tuleisen kanssa ja jaksan taas ylimäärästä rasitetta.
Kiitos oikeesti vastauksista.
