Anoppi ja mies painostavat laittamaan lapset hoitoon ja lähtemään takaisin työelämään.

Meillä on mieheni kanssa kaksi lasta, joista nuorimmainen on 1v2kk ja vanhempi täyttämässä tammikuussa kolme. Oltiin yhteistuumin suunniteltu, että olen siihen saakka kotosalla - molempien lasten kanssa - kunnes nuorempi lapsi on likempänä kolmea vuotta. Ollaan pärjätty rahallisesti hyvin ja ollaan laskettu, että pärjätään oikein mainiosti myös siinä vaiheessa, kun kotihoidontuki vanhemmasta lapsesta loppuu.

Tänään mies kertoi, että anoppi oli aloittanut painostamisen. On siis hiillostanut miestä jo useamman viikon ja koko ajan kysellyt, että eikö mun pitäisi mennä töihin hetimmiten kun vanhempi lapsista sen kolme vuotta täyttää. Soittelee ja lähettelee viestejä useamman kerran aiheen tiimoilta, eikä mies ole osannut todeta muuta kuin että "En mä tiedä, niin..."

Nyt mies sitten ilmoitti, että "Sä menet töihin sitten tammikuussa ja molemmat lapset menevät hoitoon." No siis mullahan ei sinänsä mitään työntekoa vastaan ole mutta kun oltiin sovittu muuta. Mulla ei ole työpaikkaa odottamassa (edellinen työsuhde oli määräaikainen) ja puhuttiin silloin aiemmin, että nuoremman lapsen iän lähestyessä kolmea vuotta alan hyvissä ajoin etsimään työpaikkaa, jotta siirtyminen tapahtuisi suht. sujuvasti. No toki niitä töitä voi etsiä nytkin, en minä sillä sano, musta vain tuntuu että lapsi on vielä liian pieni hoitoon. Tiedän että hoidossa on nuorempiakin, mutta kun en omaamme haluaisi noin pienenä hoitoon laittaa.

Ääh. En oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Tuntuu, että anoppi ja mies ovat nyt kumpikin kimpussani, vähän väliä kyselemässä että joko mä etsin työpaikkaa. (Tänäänkin ovat molemmat kyselleet jo ainakin kolmesti). Tuntuu, että suututan molemmat, ellen tee kuten he tahtovat.

Mutta mitä te tekisitte? Toivon oikeasti rakentavia mielipiteitä, jotka auttaa mua selkeyttämään ajatuksiani ja sitä, miten olisi hyvä tehdä. Ehkä ulkopuolinen näkee tilanteen paremmin?

Kerrottakoon vielä, että en mä mikään loinen ole. Meillä ei ole lainoja tms. maksettavana, kumpikin on hoitanut omat laskunsa kuten tähänkin asti. Minä olen hoitanut lasten pääasialliset kulut ja ruuat, mies vastaavasti maksanut yhtiövastikkeeen. Nämäkin sovitun mukaan.

 

Pitäisikö miehen katkaista napanuora. Sehän tuossa on ongelma. Taitaa anoppi puuttua elämäänne paljon muutenkin jos on tuollainen.

 

Anoppiko teillä päättää miten perheenne elää ja toimii? Ei hyvältä kuulosta.

Itse kysyisin anopilta että mik on syy että pitäisi palata töihin? Onko hän joutunut avustamaan teidän perhettä rahallisesti?Jos ei niin pyytäisin anoppia olematta sekaatumatta perheen elämään

 

Anopille asia ei kuulu millään tavalla kun ei teitä elätä ilmeisestikään. Miehes kans sovitte mitä teette, eiköhän se olisi nyt miehen vuoro jäädä kotiin lapsia hoitamaan.

 

Ikävää perhe-elämää, kubn anoppi määrää mitä tehdään. Miksi anopilla on niin suuri määräysvalta teidän perheessä? Otatteko häneltä vastaan jotain (rahaa, hoitoapua tms) vai kuinka hän on saanut niin ison vallian? Ongelma numero 1 on anopin sekaantuminen teidän perheenne asioihin ja miehen munattomuus.

Toinen ongelma on hoitovapaan kesto. Jos olette alunperin sopineet 3 vuodesta ja ykskaks mies sanoo, että pitäisikin mennä heti töihin, niin aika kohtuuttomalta tuntuu. Eikö miehen kanssa voisi neuvotella, että menisit töihin kesän jälkeen. Lapsillekin saa hoitopaikat helpommin heti elokuusta kuin keskellä vuotta.

 

Ei helvetti.
Mitä se sille anopille kuuluu?! :kieh: Puuttuuko muuten teidän elämään?

Mä en kuuntelis anoppia ollenkaan. Ja jos mies ihan oikeasti haluaa sun menevän töihin, niin jos edes vetkuttaisitte siihen saakka kun kuopus 2v.

 

Laskekaapa huvinvuoksi että paljonko tulee olemaan päivähoitomaksut, onko järkevää viedä lapsia hoitoon kun kotonakin voisi hoitaa.

 

Anteeksi, mutta anoppiko määrää milloin sinun pitäisi mennä töihin? Hyvänen aika, miten asia hänelle kuuluu? Sinun töihin meno ja lasten päiväkotiin meno.

Itse kyllä pitäisin miehen kanssa vakavan juttutuokion aiheesta kuka meillä päättää ja ratkaisee tuollaiset asiat.

 

napanuora poikki mieheltä on ehkä osuvin ilmaisu!
sinä teet justiin niinkuin sinusta hyvälle tuntuu. ja voithan "vaatia" miestäsi pysymään teidän sopimuksessa että ei anoppi voi puuttua teidän kahden päätöksiin. anoppisi on luultavimmin juuri sitä ihmistyyppiä että töitä töitä ja töitä ihmisillä ei saa olla muuta elämää...

surullista kannaltasi. ja ennen kaikkea teidän yhteisten lasten jotka ovat vain hetken pieniä.

puhuit tuosta rahallisesta puolestakin, oletko itse tai miehesi kanssa tehnyt laskelmia että paljonko on hoitomaksut, matkakulut, toinen auto ym kulut töihin "paluun" jälkeen?? ja verrannut tän hetken rahatilanteeseen?? siis että kumpiko on kannattavampaa?

 

Hullua. Ensinnäkään en ymmärrä miksi anoppi asiaan puuttuu ja miksi miehesi on anopin kanssa samoilla linjoilla eikä pidä teidän yhteisestä päätöksestä kiinni. Toiseksi musta on outoa, että töihin palataan esikoisen eikä kuopuksen iän mukaan. Mä en veis 1-vuotiasta hoitoon enkä vie, vaikka kotivuosia tulee nyt putkeen useampi (kohta 5).

Pidä pääsi. Urpo anoppi ja vielä urpompi mies sulla. Ei niitä päivähoitopaikkojakaan tosta noin saa enkä noin pientä kyllä minne tahansa veisi. Kuka sitä kihomato/täi/vesirokko/flunssakierrettä haluaa noin pienelle alottaa jos vaihtoehtojakin on (eli ei ole taloudellista pakkoa ja sinäkin kotona viihdyt).
Mun mielestä alle 2v:n on ehdottomasti parempi olla kotihoidossa kuin päiväkodissa.

 

Asunnosta ei ole enää lainaa? Mun mielestä tuossa tilanteessa olisi ihanteellinen tilanne olla kotona.

 

No ei kuulu anopille pätkääkään!!

Jos olette jo etukäteen sopinut että olet kotona siihen asti kun pienempi on kolme, niin sitten olet.

 

Siis onko asunto anopin vai miten teillä ei ole asuntolainaa?
Sori, en keksi mitään syytä miksi kukaan mies olisi noin munaton vellihousu, paitsi jos asutte anopin asunnossa.
En voi neuvoa mitään rakentavaa, suututtaisi niin pirusti tuo miehen määräily että en ilkeäisi edes katsoa saati koskea.

Sun tilanne on aika pirullinen, paitsi jos olet sh tai lh. Noin vain ei muuten tuossa tilanteessa pääse töihin. Jos on nyt 3 v hoitanut lapsia kotona ja ne ovat vielä pieniä, niin tietää työnantajalle palkanmaksua sairasajalta, miehet harvoin hoitavat yhtä paljon, edelleenkään, suomessa.

En pysty neuvoa, ennen kuin kerrot rehellisesti tuon teidn asumisen. Miksi olette velattomia? Miten anoppi kehtaa päivittäin vaahdota teidän perheen asioista? tässä täyttyy olla takana se että te asutte hänen asunnossan tai mies saanut ennakkoperintöä tai jotain.

 

Minkä mies on sanonut syyksi, että sun pitäisikin mennä sovittua aikaisemmin töihin?

 

Sinä päätät itse, kun kerta etukäteen oli sovittu että lapsi hoidetaan kolmevuotiaaksi.

 

[QUOTE="Vieras";29176691 Tuntuu, että suututan molemmat, ellen tee kuten he tahtovat.[/QUOTE]

Entäs sitten? Suutu sinä puolestasi anopille teidän elämään sekaantumisesta ja miehelle yhteisestä sopimuksesta luistamisesta, sun määräilemisestä, yleisestä munattomuudesta ja lasten parhaan unohtamisesta.

 

Siis minkä takia mies haluaa sun menevän töihin? Entä minkä takia anoppi haluaa sun menevän töihin? Olisi helpompi puolustautua jos tietäisi.
Kai miehesi tirtää että kunnalliseen päivähoitoon pitää paikkaa hakea 4kk ennen hoidontarvetta joten tammikuu tulee vähän pian.. ite koittaisin ehdottaa josko mies jäisi kotiin sinun työllistyessäsi niin saisi hänkin puolestaan nauttia lasten kanssa kotonaolosta.

 

Luulen että itsellä mulkaisu riittäisi - tästä ei tulisi edes keskustelun aihetta. En menisi töihin, en todellakaan kuuntelisi mitään anoppia, ja saisin pienen kilarin jos mun mies kuuntelisi anoppian ennen mua yhtään missään.

Paitsi kyllä mä oikeestaan keskustelisin asiasta sen verran, että mikä on se syy miehen mielestä että lapsen olis mentävä hoitoon. Mikä on tärkeämpää kun lapsi? Eihän siihen taida jäädä kun raha tai työkokemuksen kerryttäminen. Hoitoasia on mun mielestä oikeestaan muutenkin lähinnä lapsen ja äidin välinen: jaksaako äiti olla kotona, mitä sydän sanoo? Ei isä voi ymmärtää samalla tavalla sitä vastavuorosta suhdetta, joka on alkanut jo mahasta sydämen lyönteinä. Mielipide voi olla, mutta yleensä äidillä on parempi mutu. Vaikka siis unohdettais, että asiassa oli tää täysin idiootti kysymys, että anoppi oli se joka haluu sut töihin!

 

Inhottaisi tuossa se että mies alkanut inistä kun anoppi on käskenyt. siis äitinsä manipuloi poikaa.

Jos anoppi ei ole saanut rakkautta niin nyt harmittaa häntä kun lapsenlapsi saa.tai ei ole saanut hoitaa omaansa kuin muutaman kuukauden?


Hakisin töitä mutta käskisin miehen jäädä kotiin hoitamaan lapsia, jos oli sovittu että lapset hoidetaan kotona. ja sitä lainaa ei kerran ole.

tosin epätoivoiselta tuntuu saada työpaikka, jos sitä ei ole, moni jopa irtisanotaan hoitovapailla...

 

Joo, ei tosiaan kuulu anopille nuo asiat. Ei toisaalta toki äidin yksin päätettävissäkään, vaan perheessä yhdessä sovittava asia. Ja itse kyllä noin pitkä kotonaolon jälkeen jo kaipaisin työelämään. Sehän ei ole koskaan itsestäänselvyys, että töitä löytää, joten hyvissä ajoin alkaisin etsiä. Jos ilmottaudut työttömäksi työnhakijaksi, saat lapsille päivähoitopaikan 2 viikossa tarvittaessa. Jos työpaikka olisi odottamassa, eli paluuaika olisi vapaasti päätettävissä, niin elokuun alusta alkaen olis tosiaan hyvä ajankohta ja 2-vuotias omasta mielestäni jo sopivan ikäinen päiväkotiinkin.

 

[QUOTE="vieras";29176846]Joo, ei tosiaan kuulu anopille nuo asiat. Ei toisaalta toki äidin yksin päätettävissäkään, vaan perheessä yhdessä sovittava asia. Ja itse kyllä noin pitkä kotonaolon jälkeen jo kaipaisin työelämään. Sehän ei ole koskaan itsestäänselvyys, että töitä löytää, joten hyvissä ajoin alkaisin etsiä. Jos ilmottaudut työttömäksi työnhakijaksi, saat lapsille päivähoitopaikan 2 viikossa tarvittaessa. Jos työpaikka olisi odottamassa, eli paluuaika olisi vapaasti päätettävissä, niin elokuun alusta alkaen olis tosiaan hyvä ajankohta ja 2-vuotias omasta mielestäni jo sopivan ikäinen päiväkotiinkin.[/QUOTE]

"Ei toisaalta toki äidin yksin päätettävissäkään, vaan perheessä yhdessä sovittava asia" Mitä tarkoitit tuolla lauseella? Tässähän kävi nyt niin, että ap ja mies sopi, jotta ap on kotona siihen ja siihen asti. Nyt mies ILMOITTI, että ap lähteekin töihin silloin ja silloin. Että tuossa kyllä kävi niin, että mies päätti yksin ja jyräsi yhdessä sovitun.

Älä ap anna periksi, kohta se hullu anoppi on teidän kimpussa joka asiasta.

 

[QUOTE="vieras";29176846] Jos ilmottaudut työttömäksi työnhakijaksi, saat lapsille päivähoitopaikan 2 viikossa tarvittaessa. [/QUOTE]

Kylläpä arki maistuu, kun sen paikan kuitenkin saisi jostain hevon kuusesta. Sinne sitten onkin kiva kuskata lapsia aamuvarhaisella vain siksi, että anoppi olisi tyytyväinen. Paljon hauskempaa näin kuin rauhassa hakea reilusti etukäteen hoitopaikat läheltä?

Aloittajalle sellainen kysymys, että luuletko että anoppi jättäisi teidät muka rauhaan, jos lapset hoitoon laittaisit? Eiköhän sitten alkaisi vinkuna autosta, väärästä työpaikasta tai asunnosta.

 

Meillä vähän samaa, olin tehnyt kantani jo selväksi ennen lastenhankintaa ja mieskin vaan nyökytteli ja myötäili. Eli sovittu juttu oli. Kun lapsi täytti vuoden, alkoi lähipiirin kyselyt ja sitä myöten mieskin alkoi vähän marisemaan asiasta. Esim. anoppi juuri on vienyt lapsensa 9 kk vanhana päiväkotiin, joten ei oikeen ymmärrä meidän ratkaisua. Lähipiirille olen vaan ilmoittanut topakasti että meillä hoidetaan lapset itse, kun ne on itse hankittukkin, eikä viedä päiväksi säilöön. Ja piste. Ja olen itse pk;ssa töissä, joten tiedän kyllä mitä se on. Miehelle sanoin että sovittu on sovittu, miehen omaksi päätettäväksi sitten jää, haluaako itse jäädä kotiin vai jäänkö minä. Noh, kuulemma minä jään, hän ei halua. Se on minulle ihan ok.

Onneksi mulla itsellä on ihana äiti ja isä, jotka taas tukee tätä päätöstä ja pitää sitä oikeana <3

 

sanoisin miehelle sopimuksesta ja kertoisin että lapsi liian pieni omasta mielestä. kyllä yleensä äiti tietää milloin lapsi on "kypsä" hoitoon.

 

Anopilla ei ole mitään sananvaltaa minun ja mieheni päätöksissä. Joten jos mieheni noin ilmoittaisi, niin raivostuisin silmittömästi. Ensinnäkin, miten voi määritellä, että menet töihin x kuussa, jos sinulla ei ole työpaikkaa odottamassa? Toiseksi, en todellakaan menisi sen takia töihin, että mieheni äiti olisi miehelleni niin sanonut. Kolmanneksi, sanoisin miehelle että voi ihan vapaasti muuttaa äitinsä helmoihin, jos hänen ohjeidensa mukaan edelleen elää ja mies saisi sanoa äidilleen, että asia ei kuulu hänelle millään tavalla.

Kuulostaa ehkä nuivalta, mutta kyllä tuo olisi itselleni suuri epäluottamuslause ja osoitus siitä, että mieheni ei pidä meidän omaa perhettämme itsenäisenä perheyksikkönä ja napanuora omaan äitiinsä on katkaisematta. Joka taas laskisi miehen arvostusta silmissäni älyttömän paljon, minulle itsenäisyys on tärkeä piirre ihmisessä. Asetelmana 'mies ja anoppi vastaan sinä' on jotain todella.. ÄLYTÖNTÄ.