Karkuun en voi lähteä, tai lapset on otettava mukaan, anopille ei voi lapsia jättää. Kerrompa tarinan viime keväältä.
Olimme anoppilassa lasten kanssa, mies oli hollannissa koulutuksessa.
Lapset katsoi pikkukakkosta olohuoneessa, nuorin oli silloin 6kk, anoppi istui sohvalla, minä laitoin iltapalaa keittiössä. Meillä on yksi lapsista erityislapsi, välillä todella väkivaltainen ja vaarallinen.
Olin siis laittamassa iltapalaa, esikko alkaa huutamaan tule äiti heti tänne, minä juoksen olohuoneeseen, anoppi on nukahtanut, erityslapsi istuu lattialla olleen vauvan naaman päällä, esikko yrittää kiskoa poikaa pois vauvan päältä, minä tempaisen pojan pois, vauva on naamaltaan sininen, saan vauvan virkoamaan, kaikki hyvin, mutta anoppi ei edes herää koko aikana.
Ei anopille voi nuita lapsia jättää, ei hänellä tule vahdituksi se on nähty jo monta kertaa.
Vastaan sanominen anopille tai miehelle ei muuta mitään, vain se että minua haukutaan sukulaisille oikein urakalla jälkeen päin. Kokeiltu on.
Mies ei tajua, hän on sitä mieltä että äitinsä on APUNA minulle kodin ja lasten hoidossa. Vaikka olen miehelle sanonut monta kertaa mikä tilanne on ei mies halua totuutta nähdä.
Muoks.
Oli tullut lisää vastauksia niin jatkan.
En tiedä miten anoppi kotonaan elää mutta kun me mennään sinne niin minä teen siellä kaiken yksin, anoppi on omalla sohvallaan vaihteeksi, appi on töissä tai harrastuksissa ja mies tapailee kavereitaan. Elikkä ainakin silloin kun siellä ollaan joudun kaiken tekemään.
Meillä on välimatkaa onneksi 600km, joten he käyvät meillä noin 4kertaa vuodessa ja me niillä 1-2 kertaa vudessa.
Mies ei tajua, tästä on sanottu nätisti ja vähemmän nätisti, minä olen hiljattain ilmoittanut miehelle etten enää koskaan anoppilaan lähde jos homma ei muutu, silti mies jaksaa vaatia että lähettäiskö jouluksi porukoille, lähettäiskö porukoille jos otan vapaata ym. ja en todellakaan lähde, mies ei vaan ymmärrä mikä on ongelma.