Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Valitettavaa on, että anoppi ei edes halua harrastaa mitään, moisen ehdotuskin on loukkaavaa. Hän ei halua elää omaa elämäänsä ja minä olen vittumainen kun en anna hänen elää minun.
Minulla on kaksi anoppia, kummatkin pohjalaistaustaisia eikä kumpikaan tuollainen vaan oikein mukavia naisia ovat kumpikin, joskin keskenään kovin erilaisia.
Onko siis minulla käynyt poikkeuksellisen hyvä tuuri vai sinulla poikkeuksellisen huono?
Vai selitys jossain muualla?
Veikkaisin oman tuurini olevan huono. Erittäin huono. Anoppi on ihan tunnettu kettumaisuudestaan.
Ikävää moinen.
Hienoa kuitenkin, että rakkautta ja kiinnostusta perhettänne kohtaan riittää.
Lasten kannalta päällepäsmäriä huonompi lie vain se, joka ei oikeasti välitä ollenkaan?
No en minä nyt tiedä, kuinka hyvä lapselle on sekään, että näkee koko lapsuutensa ajan isoäitinsä epäreilua, jopa inhottavaa, käytöstä äitiään kohtaan.
Kyllä se lapsikin vanhempana huomaa, mistä on kyse, ja se ei varmasti ole mummosuhteelle hyväksi.
Ikävää moinen.
Hienoa kuitenkin, että rakkautta ja kiinnostusta perhettänne kohtaan riittää.
Lasten kannalta päällepäsmäriä huonompi lie vain se, joka ei oikeasti välitä ollenkaan?
Minä en tiedä olenko minä pohjalainen (muualla kasvanut) mutta äiti ei ole.
Hyvin tuli silti isänäidin kanssa juttuun.
Isän ja savolaisen äidinäidin välit eivät yhtä hyvät, mutta toimivat kumminkin nekin.
Omia anoppejani en vaihtaisi mihinkään.
Ei ne aina täydellisen helppoja ole, mutta rakkaudessaan, luotettavuudessaan ja lojaalisuduessaan kyllä täydellisiä.
![]()
Minulla on kaksi anoppia, kummatkin pohjalaistaustaisia eikä kumpikaan tuollainen vaan oikein mukavia naisia ovat kumpikin, joskin keskenään kovin erilaisia.
Onko siis minulla käynyt poikkeuksellisen hyvä tuuri vai sinulla poikkeuksellisen huono?
Vai selitys jossain muualla?
Mä en oikeasti ole varma, että onko kyse rakkaudesta vai riippuvaisuudesta.
Laitetaan lapset täyttämään tyhjiö omassa elämässä, eikä itse yritetä ollenkaan, mikä taas kostautuu aina jossain vaiheessa. Mielestäni kuitenkin jokaisella meistä pitäisi olla jonkinlainen oma henkilökohtainen muista riippumaton ilonlähde mistä nauttia. Ei niin, että koitetaan tyydyttää oma tarpeellisuuden tarve muita hallitsemalla.
Tottakai on ihanaa, että lapset ovat tärkeitä ja lapsenlapset. Se ei vaan saisi olla ainoa asia elämässä, se kuitenkin käy todella raskaaksi jossain vaiheessa lapsille, kun on velvoitettu olemaan ainoa ilonlähde vanhemman elämässä, se on mielestäni todella väärin tehty.
Selitys on ihan siinä, että omaatte supergeenejä koko sukuhaara. Siksi teistä on tullut kaikista niin mahtavia olentoja kaikilla tasoilla. Tämä on nähty moneen otteeseen muissakin asioissa. Joku voisi pitää tuota tuurina, joku kohtalona, joku kenties jonain muuna.
Tuossa on kyse kolmesta eri suvusta eli tuskin moisella voi selittää yhtään mitään, vaikka eka anoppi monella lailla "superia" onkin ollut.
(Nyt jo hauras dementoitunut vanhus, jonka 85-päiviä juhlimme ensi kuussa.)
Kiitos kuitenkin ilkeäksi tarkoitetusta "kohteliaisuudesta".
![]()