P
purnaus
Vieras
Ennen anoppini oli varsin mukava... Tämä on vain yksi esimerkki, näin on ollut joka perhanan asiassa viimeaikoina...
Tilanne on se, että olemme haaveilleet yhdestä asunnosta joka menee hieman yli budjettimme. Siis ihan oikeasti vain hieman. Olemme myös suunnitelleet yrittävämme vielä kolmatta lasta ja kaiken lisäksi jo muinoin ennen esikoisenkaan syntymää sovimme minun hoitavan lapset kotona vähintään kunnes nuorimmanien on sen 3v.
Tänään anoppilassa sain puhelun kiinteistövälittäjältä ja sovimme huomiseksi ajan jolloin pääsemme tätä haaveissamme ollutta asuntoa katsomaan. Anoppi heti ilmoitti sen olevan AIVAN liian kallis ja MIES OLI HETI SAMAA MIELTÄ. Yhdessä he sitten saarnasivat minulle rahan arvosta, riittävyydestä ja siitä, mikä maksukykymme on. Siis mieheni siinä äitinsä mukana paasasi, vaikka hän alunperin oli minua pyytänyt sopimaan näytön.
Seuraava puheenaihe oli huoneiden määrä. Uskomme 4 huoneen riittävän meille, vaikka lapsia olisikin kolme. Nuorimmat tai samaa sukupuolta olevat saisivat jakaa huoneen, riippuu onko kolmas lapsi myös poika. Tästä anoppi oli sinäänsä samaa mieltä, että huoneet riittävät, mutta SIKSI ETTÄ POJAT SAAVAT OMAT HUONEET, LAPSIA KUN EI MEILLE TULE KUN KAKSI. Ja taas kerran mies peesaili äitiään.
Ja seuraavaksi tulikin puheeksi se, kuinka minun kuulemma tulisi mennä heti nyt äitiysloman loputtua töihin ja laittaa lapset päiväkotiin. Näinhän se anoppikin nääs teki... Loput arvanneettekin...
Ongelma siis oli se, että mies joka kaiken sanomansa mukaan on ollut kaikista noista asioista kanssani samaa mieltä, yhtäkkiä käänsi kelkkansa. Ei ollut kiva yksin kuunnella jokaisesta noista aiheista saarnaa...
Tilanne on se, että olemme haaveilleet yhdestä asunnosta joka menee hieman yli budjettimme. Siis ihan oikeasti vain hieman. Olemme myös suunnitelleet yrittävämme vielä kolmatta lasta ja kaiken lisäksi jo muinoin ennen esikoisenkaan syntymää sovimme minun hoitavan lapset kotona vähintään kunnes nuorimmanien on sen 3v.
Tänään anoppilassa sain puhelun kiinteistövälittäjältä ja sovimme huomiseksi ajan jolloin pääsemme tätä haaveissamme ollutta asuntoa katsomaan. Anoppi heti ilmoitti sen olevan AIVAN liian kallis ja MIES OLI HETI SAMAA MIELTÄ. Yhdessä he sitten saarnasivat minulle rahan arvosta, riittävyydestä ja siitä, mikä maksukykymme on. Siis mieheni siinä äitinsä mukana paasasi, vaikka hän alunperin oli minua pyytänyt sopimaan näytön.
Seuraava puheenaihe oli huoneiden määrä. Uskomme 4 huoneen riittävän meille, vaikka lapsia olisikin kolme. Nuorimmat tai samaa sukupuolta olevat saisivat jakaa huoneen, riippuu onko kolmas lapsi myös poika. Tästä anoppi oli sinäänsä samaa mieltä, että huoneet riittävät, mutta SIKSI ETTÄ POJAT SAAVAT OMAT HUONEET, LAPSIA KUN EI MEILLE TULE KUN KAKSI. Ja taas kerran mies peesaili äitiään.
Ja seuraavaksi tulikin puheeksi se, kuinka minun kuulemma tulisi mennä heti nyt äitiysloman loputtua töihin ja laittaa lapset päiväkotiin. Näinhän se anoppikin nääs teki... Loput arvanneettekin...
Ongelma siis oli se, että mies joka kaiken sanomansa mukaan on ollut kaikista noista asioista kanssani samaa mieltä, yhtäkkiä käänsi kelkkansa. Ei ollut kiva yksin kuunnella jokaisesta noista aiheista saarnaa...
