Anopinpitäviä perusteluja? Lasten käytöstavat

Sanokaas, millä argumenteilla saan anopille läpi, että tärkeimmät käyttäytymissäännöt ovat voimassa mummolassakin? Tällä hetkellä tapetilla ovat lähinnä pöytä- ja ruokailutavat, joiden opetteleminen on mielestäni ajankohtaista 1,5-veellekin.

Tämänikäinen kiipeää tietysti jokaiseen mahdolliseen paikkaan, mutta kotona on rajana, että pöydille ei kiivetä, eikä ainakaan ruokapöydälle lähmimään ruokia. Mummolassa sen sijaan lapsi vaikka nostetaan pöydälle, jos tämä sinne aikoo, ja se "ei haittaa yhtään", että tämä sorkkii samalla paketillisen voita, ripottaa salaatit pitkin pöytää ja käyttää varpaansa papan lautasella ohimennen. On tosi kiva käydä pikkupakkauksen kanssa kylässä, kun sielläkin pitää kokeilla, onko koti- vai mummolasäännöt :|

Toinen juttu on se, että joka kerran, kun lapsi kättään ojentaa, siihen saa jotakin uutta syötävää, riippumatta siitä, onko edellinen pala syöty vai piilotettu sohvatyynyjen väliin. Ja jos pulla on kiellettyä ja lapsi alkaa itkeä harmista kun kiellän, johan annetaan sitten keksi tilalle (kun tottakai juuri vain se pulla oli kiellettyä, argh)

Minun puolestani mummolassa saa herkutellakin, mutta en hyväksy sitä, että lapselle annetaan ruokaa käteen leluksi, ja sen saa sitten muhentaa minne tykkää ja tulla hakemaan uutta. Hyvin sujunut ruokailutreenikin menee ihen vituralleen tätä menoa. Lapsi osasi jo hienosti syödä itse, mutta nyt on hauskempaa viskellä kaikki omaan käteen saatu menemään ja alkaa mankua uutta. Mua kiukuttaa melko tavalla. Aiemmin tenava pörräsi jääkappin kulmallakin vain nälkäisenä, nyt on siellä alvariinsa kokeilemassa, saisiko "leluja."

Lapsi tykkää olla mummolassa ja minä olen yrittänyt antaa lapselle ja isovanhemmille tilaa vaikka olenkin itse paikalla, mutta nykyään on pakko komentaa koko lössiä joka hetki, kytätä ja käskyttää ja mummo pirulainen vetoaa hemmotteluoikeuteensa ja siihen , että "lapsihan on vielä noin pieni". No onhan 1,5v pieni, mutta mieluummin tekisin säännöt selviksi nyt, kuin että odottaisin kolmevuotiaaksi ja sitten ottaisin erioikeudet yhtäkkiä pois. Siitä se vasta haloo tulisi.

MITÄ minä sanon mummolle perusteluksi/uhkaukseksi/maanitteluksi/miksilie, että tästä selvittäisiin keskustelemalla? Lapsen takia en raaskisi rajoittaa vierailujakaan, se tie on sitten viimeinen mahdollinen.

 

No jos ei kerran mee sana perille niin se ois sitte ukaasi että lapsi ei mene mummulaan. Perusteluna pitää riittää se että lapsi on teidän eikä voi antaa kokoajan ristiriitasta kohtelua. Ja 1,5v ei oo enää vauva vaan todella tarvii jo opetusta tapojen suhteen.

 

Mä en siis ole törkeän niuho näine sääntöineni?

Mun on viisainta varmaan ottaa mies mukaan ja käydä erikseen juttelemassa asiasta. Ilman miestä taitaa 60% sanoman sisällöstä jäädä ilman painoarvoa.

 

Minä varmaan joudun tulevaisuudessa kestämään sen että mummoilla vaan on eri säännöt. Olen seurannut mummoa jo olemassa olevien lastenlasten kanssa ja mikään ei ole saanut mummoa pitämään enemmän kuria. Sama tosin oli minun mummolla silloin kun itse olin pieni. Äitiä huvitti kun mummo syötti mulle 3-vuotiaana makaroni velliä ja punasta maitoo ruokalappu kaulassani kun kotona en suostunut syömään kun ite, maitoa en juonut ja raivarit oli taattu jos olis yrittänyt ruokalappua mulle. Lopun ajan sittem söin pullaa ja piparia ja omenoita ja niitä sain leipäpussiin kotiinkiin mukaan. Jossain vaiheessa äiti rupes valittaan ja mummo rupes laittaan keittiön oven kiinni siks aikaa kun me syötiin makaronivelliä Mummo kuoli kun olin 6 ja siitä asunnosta en muista kun keittiön ja maitolasini ja mummon jonka kanssa on aina kivaa.

 

Jossain vaiheessa äiti rupes valittaan ja mummo rupes laittaan keittiön oven kiinni siks aikaa kun me syötiin makaronivelliä

Tämä pisti jo naurattamaan minuakin

 

no mä niuhottaisin noista käyttäytymisjutuista, ei pöydille saa nousta tms ja ruokapöydässä käyttäydytään nätisti tai poistutaan, ja jos pullapalaset päätyy jonnekin muualle kuin masuun, niin siinä vaiheessa niitten antamisen voi lopettaa.. Pysy tiukkana näissä, koska muualla kylässä on sitten vaikeaa olla jos lapsi kuvittelee, että kyläsäännöt = mummolasäännöt ja vain kotona ollaan ihmisiksi. Teidän muksuhan se on!

 

Meillä on ihan samanlainen mummola (anoppila) Olen tullut siihen tulokseen, että mummolassa on mummolan säännöt ja kotona kodin. Lapseni serkut (5-8v) ovat hyväkäytöksisiä siitä huolimatta, että ovat saaneet mummolassa tehdä juurikin mitä ovat halunneet. Kotona heillä ihan eri säännöt. Oma lapseni on nyt myös tuon 1,5v enkä aio mummon tekemisiin puuttua. LoveStreetin tarina kertoo olennaisen, tärkeintä on, että lapsella on rakastava mummo

 

Mun mielestä voit sanoa noista kiipeämisistä ja pyytää rajoittamaan herkkuja herkkupäivään (jos käytte monta kertaa viikossa). Muuten mummoilla on kyllä hemmottelu oikeus. Keskustelu varmaan auttaa, mutta ei mummolassa tarvitse olla armeija kuria ja osa koko mummolan viehätystä on juurikin tuo hemmottelu.

 

[QUOTE="nuuh";22522902]Mun mielestä voit sanoa noista kiipeämisistä ja pyytää rajoittamaan herkkuja herkkupäivään (jos käytte monta kertaa viikossa). Muuten mummoilla on kyllä hemmottelu oikeus. Keskustelu varmaan auttaa, mutta ei mummolassa tarvitse olla armeija kuria ja osa koko mummolan viehätystä on juurikin tuo hemmottelu.[/QUOTE]

Minusta tuo ap:n kuvaama tilanne ei ole enää hemmottelua vaan silkkaa idiotismia. Eihän tuon ikäinen lapsi osaa vielä erottaa, että on "mummolan säännöt ja kodin säännöt". Hemmottelua on se, että saa valvoa mummolassa pidempään ja jotain herkkuruokaa ja jätskiä jälkkäriksi, mutta huonoa käytöstä ei tule suvaita mummolassakaan.

 

Kysypä anopilta, miten kauan lapsesi saa kiipeillä ruokapöydällä. Että haluaako hän todella että vielä kouluikäisenäkin könyää lautasten välissä? Johonkin se raja on laitettava ja mitä aikaisemmin se tapa karsitaan, sitä helpompi.

 

Mielestäni lapsesi protestoi kotona olevia SINUN keksimiä sääntöjä vastaan! Ei tuo lapsesi käytös ihan normaalilta kuulosta! Varpaat lautasella ym. kirjoittamasi hölmöilyt eivät todellakaan ole normaalia käytöstä. Pieni lapsi tarvitsee opastusta ei sääntöjä! Mene itseesi kasvatussääntöjesi kanssa!

 

Mä sanoisin mummolle, että en jaksa joka vierailun jälkeen takoa kolmea päivää kiellettyjä juttuja uudestaan lapsen päähän, joten kiipeilyhommat voi loppua. Vetoaisin myös, ettei ole reilua sekoittaa noin pienen päätä eri säännöillä, joten siksi tarvitaan yhtenäinen linja.

 

[QUOTE="vieras";22522973]Mielestäni lapsesi protestoi kotona olevia SINUN keksimiä sääntöjä vastaan! Ei tuo lapsesi käytös ihan normaalilta kuulosta! Varpaat lautasella ym. kirjoittamasi hölmöilyt eivät todellakaan ole normaalia käytöstä. Pieni lapsi tarvitsee opastusta ei sääntöjä! Mene itseesi kasvatussääntöjesi kanssa![/QUOTE]

Mene sä itseesi tän ankean provosi kanssa

 

[QUOTE="vieras";22522973]Mielestäni lapsesi protestoi kotona olevia SINUN keksimiä sääntöjä vastaan! Ei tuo lapsesi käytös ihan normaalilta kuulosta! Varpaat lautasella ym. kirjoittamasi hölmöilyt eivät todellakaan ole normaalia käytöstä. Pieni lapsi tarvitsee opastusta ei sääntöjä! Mene itseesi kasvatussääntöjesi kanssa![/QUOTE]

no höpö höpö.. kyllä 1,5v kokeilee kaikkea mikä mieleen juolahtaa ja se nimenomaan on ihan normaalia. Lapsi on tietenkin ymmällään kun yhdessä paikassa saa käyttäytyä kuin sika ja kotona ei. Mutta kyllä meilläkin yritetään kiipeillä pöydällä ja iskeä varpaat lautaselle (1v) myös kotona.. käytöstapoja opitaan siten että noista ei-toivotuista tavoista huomautetaan ja kielletään joka paikassa jos ei haluta, että lapsi niitä tekee.. ja ongelmiahan siitä tulee jos se on yhdessä paikassa ok ja kotona ei.

 

Meillä vähän erintyyppinen ongelma mummolassa.
Lapsi käyttäytyy mumminsa seurassa mua kohtaan todella ilkeästi,kauniisti puhuminen unohtuu täysin,tekee tätä kyllä kotonakin mummin seurassa.
Olen miettinyt sitä että tää anoppi on hiukan kylmä ja välinpitämätön mua kohtaan ja välillä tuntuu että pakosta sietää mua niin voisikohan tuo lapsi jotenkin imeä sitä mumminsa negatiivistä energiaa ja purkaa sen muhun/ottaa mallia mummista.

 

Voi herranjestas. Mitäs sitte ku päiväkodissaki on eri säännöt ku kotona? Sanotteko sinnekki että ei jaksa kolmea päivää takoa kotisääntöjä sen jälkeen ku oltu päivä päiväkodissa?
Ei se maailma mene niin. Kyllä pienikin lapsi oppii että kotona on kotisäännöt ja mummolassa mummolasäännöt, puhumattakaan päiväkodista perhepäivähoitajasta ja mistä lie.
Anna mummin hemmotella, heillä on kivaa. JOs haluat, voit muisutttaa mummia että koskas ajattelit että se pöydällä pómppiminen ei enää ole sallittua?
Mutta minusta mummiuden hauskuuskin viedään pois, jos mummi joutuu kokoajan miettimään että mitähän äiti sanoo.. sitte tulee helposti näitä "älä kerro äidille" jne juttuja. Ja ne on minusta pahempia. Sitä ei ole helppo selittää lapselle miksi pitää salata asioita..
Anna mummin tehdä kuin haluaa ni se on mummillekin kivaa eikä tarvi olla mumminkaan ku kusi sukassa kokoajan.

 

[QUOTE="vieras";22522973]Mielestäni lapsesi protestoi kotona olevia SINUN keksimiä sääntöjä vastaan! Ei tuo lapsesi käytös ihan normaalilta kuulosta! Varpaat lautasella ym. kirjoittamasi hölmöilyt eivät todellakaan ole normaalia käytöstä. Pieni lapsi tarvitsee opastusta ei sääntöjä! Mene itseesi kasvatussääntöjesi kanssa![/QUOTE]

:headwall:

 

jotenkin epäilen et päiväkodissa ei saa pomppia pöydällä, saati laittaa varpaitaan toisen lautaselle..Kysymys taisi kuitenkin olla sellaisista kauniista käytöstavoista ja niiden ylläpitämisestä myös mummolassa.. hemmottelu on asia ihan erikseen. Kyllä meidän lasten mummolassa saa herkkuja ja mummo hemmottelee, mutta käytöstavat on samat kuin kotona.

 

No ei meilläkään saa olla pöydillä!! Mut kun lapsi tuli mummolasta niin kaikista kivointa oli ollu kun oli saanu seisoa mummin ruokapöydällä kattomassa ku vaari kolasi pihaa. Ja tätä lapsi muisteli vaikka kuinka kauan. Se oli iso juttu ku mummolassa sai tehdä jotain vastoin sääntöjä.

 

Meillä on ollu ihan samaa anoppilassa, jossa poika oli paljon hoidossa. Eikä pelkästää ruokailuun ja ruokaan liittyvissä säännöissä vaan kaikessa muussakin just tuollasta vääntöä. Alunperin ajattelin että tehkööt mitä lystäävät, mummulassa on mummulan säännöt ja meillä kotona meiän omat säännöt, ja mummujen kuuluukin vähän lipsua ja hemmotella. Noh, kun pojalle alko sitä uhmaa tulla vajaan 2 vuoden ikäisenä, odotin silloin toista lasta viimesilläni, ja poika oli monta kertaa viikossa mummulassa hoidossa, alko mummulan säännöt tulla meille kotiin. Mikä siis tarkotti sitä, että kotona elo oli pelkkää huutoa ja kiukkua, kun meillä ei passannukkaan kiipeillä pöydälle jne. Olihan se sitä uhmaakin, mutta osaks se oli varmaan myös sitä, että se tilanne ja sääntöjen erilaisuus hämmensi, eikä poika ymmärtänyt miks kotona ei saa tehdä sitä kaikkea "kivaa" mitä mummulassa saa.

Monta kertaa tästä puhuttiin anopille, kerrottiin että meistä ei ole hyväksyttävää tietyt asiat mitkä niillä on, ja pyydettiin niitä muuttamaan tiettyjä asioita, koska niistä aiheutu meille ihan kohtuutonta harmia. Ne opetti esimerkiks pojan uudestaan yömaidolle (yli 2 vuotiaana!!), kun poika yökylässä. Meillä oli nukuttu kokonaisia öitä ilman yösyöntiä jo 1,5 vuotta ja sit yhtäkkiä poika alko taas heräillä öisin vaatimaan maitoa, meni jonkin aikaa ennen kun meille selvis mistä tuo tapa oli tullu. Meni sitten 3kk vierottaessa melkein 2,5v lasta pois yömaidosta... Siihen loppu myös lapsen mummulassa yökyläilyt ja kaikki muutki kyläilyt kun anoppi veti kilon herneitä nokkaan ja siellä ovat vieläkin...

Mun mielestä, varsinkin tällasissa tapauksissa kun meillä, että lapsi on säännöllisesti hoidossa isovanhemmilla, täytys yhteisistä säännöistä pystyä sopimaan, koska sillon isovanhemmat on oleellisessa roolissa lapsen kasvatuksessa. Ihan eri juttu jos lapsi näkee isovanhempia harvoin, sillon saakin hemmotella.

 

Tarkennan vielä omaa kantaani sillä, että jos vanhemmalla on selkeä käsitys siitä, mikä on ihmiseltä hyvää käytöstä, hän voi lasta ohjata siihen myös mummolassa silloin, kun on itse paikalla. Minun mielestäni hyvään käytökseen kuuluu, että noudatetaan kulloinkin voimassa olevia sääntöjä. Joka paikassahan on joka tapauksessa eri säännöt, onhan esimerkiksi kirjastossa ja hoplopissa aivan eri säännöt vaikkapa kiljumisen ja juoksemisen suhteen. 1,5 vuotiaalta ei voi vielä vaatia, että hän muistaisi missä saa tehdä mitäkin, mutta ajan kanssa se selkiytyy. Joka paikkaan päteviä sääntöjä ovat tietenkin esim. kohteliaisuus ja väkivallattomuus.

Mielestäni vielä noin pieneltä ei voi odottaa, että hän muistaa säännöt ja pyrkii niitä noudattamaan. Sääntöjen opettaminen on tuossa iässä vielä enemmin johdattamista ja neuvomista, kuin komentamista. Jos lapsi vaikkapa kiipeää pöydälle, äiti voisi nostaa hänet tuolille ja sanoa, että istutaan tuolilla, ei pöydällä (ja toistetaan 28kertaa). Ei niin, että istutaan itse sohvalla ja komennetaan se 28 kertaa ja sitten kun ei usko, rankaistaan.

Sinä kuitenkin päätät oman lapsesi hyvinvoinnista ja jos olet sitä mieltä, että mummolassa lapsi ei voi hyvin, niin silloin sinne ei mennä. Mummoa et valitettavasti voi muuttaa tai komentaa.

 

No niin, taas ollaan kotona ja muksu nukkumassa Yritän koota jotakin vastinetta näihin esiin tulleisin mielipiteisiin, kiitos niistä tasapuolisesti kaikille.

Sen verran olisin varmaan voinut hoksata sanoa jo aloitusviestissä, että mummola on tässä lähellä ja siellä tulee käytyäkin usein. En pelkäisi, että lapsi menisi rikki, jos vaikka kerran kuussa saisi tehdä kaikki mahdolliset luvattomuudet mummon suosiollisella avustuksella, mutta muutama kerta viikossa alkaa jo saada pakan sekaisin.

Kotona ei ole tarjolla herkkuja, joten en ratkea liitoksistani, jos se satunnainen keksi lapsen käteen eksyy. Se vaan rassaa, että jokaisen poisheitetyn pullanpalan tilalle tulee heti uusi herkku, jolla saa leikkiä surutta. Mulla itsellä oli tosi hauskat ja kivat mummolat, mutta ei sielläkään viskottu muroja kenenkään sänkyyn tai liimattu näljättyä banaania sohvatyynyihin. Niitä hauskoja spesiaalijuttuja riittää pilvin pimein tehtäväksi silti.

Tuo pariin kohtaan esille tullut vinkki kysyä mummolta, mikä hänen mielestään on sopiva ikä sitten lopettaa pöydällä ruokien keskellä kiipeily kuulostaa hyvältä.

"Vieraalle", jonka provo laitettiin näemmä porukalla lintaan, sanon ihan varmuuden vuoksi, että kyllä, säännöt ovat lähtöisin minusta ja meistä, eli vanhemmista. Ja ne säännöt tehdään lapselle selviksi nimenomaan opastamalla. Ja erityisesti estämällä kielletty toiminta ja antamalla tilalle jotakin luvallista tekemistä. Kaikuu todella ihan kuuroille korville, jos pelkällä kiellolla yrittää, sen sijaan kielletystä paikasta pois nostaminen kerta toisensa jälkeen toimii paljon paremmin. Toimisi paremminkin, jos samaa linjaa jatkettaisiin siellä mummolassakin.

Mummolassa pojalla on tosi paljon sellaista puuhaa, mitä kotona ei ole, juuri sen takia, että mummo joustaa monessa jutussa, ja kivaa on. Lisäksi mummo ja pappa pystyvät antamaan lapselle muutenkin ihmisinä paljon sellaista, mitä en itse äitinä pysty arjen keskellä tarjoamaan, joten mummola on kultaakin kalliimpi paikka. Mielestäni en ole kohtuuton, jos pyydän, että nämä ruokailuun ja pöytätapoihin liittyvät jutut saisi samaan linjaan kuin kotona. Peppu tuolille ruoka-aikaan ja ruokaa syödään eikä heitellä, siinä kaksi asiaa, joista ilahtuisin kovin. Asia vain pitäisi saada perille ilman, että mummo tuntee oloaan kovin rajoitetuksi, mutta kuitenkin niin, että asiaan tulisi toivottua muutosta. Mutta ehkä mummoon toimii sama kuin lapseen, eli asian sitkeä toistaminen toisi tulosta?

 

Meil on vieläkin mummolassa tollasta,lapset jo kohta teini-iässä. En voi sanoa mitään. Kotona lapset onneksi ymmärtävät, että normaalisti ei eletä tuolleen ja aina joskus on pitänyt muistuttaakin ja rajoittaa kotona. Kyllä ne sitten aikanaan oppii,että sellanne ei ole normaalia ja meillä osa lapsista ei enää edes tykkää mistään sotkemisesta, kun kotona ollaan tiukkana. Ja yksi haluaa terveellistä ruokaa ja pyytää sitä myös kotona toisinaan,kun yritän herkutella.

 

Ja minustakin saa hemmotella rajoissa. Mutta eriasia semmonen mummuhemmottelu kun se että sielä saa olla kun pellossa ja mennä pitkin pöytiä jne...Sen onneksi pojankin isovanhemmatkin tajuavat että parhaaksi ne on yhteisrajat ja lisänä sitten se mummun ekstrahellittely vaikka niin että saa sielä jäätelöä tms vapaammin kun kotona.Helppo se on viedä poika kun se on oppinut jo pienenä että sitä ei tehdä mummulla mitä ei kotonakaan.

 

Minusta on eriasia antaa mummon hemmotella lasta kuin antaa lapsen käyttäytyä miten vain mummolassa. Meilläkin lapsella on mummoloissa eri säännöt herkkujen suhteen, kuin mitä kotona on, mutta käyttäytymissäännöt ovat ihan samat. Mummolassa saattaa saada jäätelöä, keksejä ynnä muuta vaikka joka päivä, toisin kuin kotona, mutta mummolassakaan ei hypitä sohvillä, ei kiipeillä pöydillä, eikä heitellä tavaroista ja muistetaan miten pyydetään kauniisti ja miten kiitetään. Vaikka hemmotteluoikeus olisikin, niin kyllä käyttäytyä pitää silti osata.