Anopin voivottelut..

Anoppi ollut kohta viikon kylässä. Joka päivä jaksaa jankuttaa miten rankkaa meidän elämä on. Pyykkää, tiskaa, laita ruokaa, siivoa ja hoida lapsia. Jokaisen lasten kiukuttelun jälkeen voivottelee, ettei kyllä tuollaista jaksaisi. Miten hänen pojallaan on rankkaa, kun täytyy käydä töissä, asuntolainaa on ja talous heikkenee ja siinä vielä kaksi pientä lasta. En tiedä onko tarkoitus saada meidän päät kääntymään kolmannen lapsen suhteen. Olen sanonut vain, että onhan tämä joskus rankka ja ei meidän talous ole kaatumassa, vaikka korot ovatkin nousseet. Hohhoijaa, onkohan tämä sitten ihan hullun hommaa.

 

Vieläkös se anoppi kauan kyläilee...?

 

Sano sille että et jaksa kuunnella sen voivotteluja. Ja että eihän hänen tarvitse jaksaakkaan elää teidän elämää.

 

Oiskohan anopin nyt hyvä aika lähteä kotiinsa ettei vaan saa sydäriä kun teillä on niin kamalaa?
Tai ettei teillä pala käämit kokonaan sen voivotteluun...

 

Pari yötä vielä..

 

Mun ymmärrys tahtoo jo loppua, en kuitenkaan halua hänen kanssaan alkaa riitelemään. Ihan mukava ihminen kuitenkin. Mielestäni pidän kodin tosi siistinä ja siitäkin hän sanoi, että ymmärtää kyllä, jos ei lapsiperheessä aina ole paikat kunnossa. Kuinkahan kunnossa niiden täytyisi sitten olla? Kotini tuskin olisi siistimpi, vaikka mieheni kanssa kaksin asuisin. Yksin asuessa olisi, koska silloin tavarat menisi aina omille paikoilleen. Eikä laatikoita tarvisi jatkuvasti järjestellä. KYllähän yksin asuvalla ihmisellä on aikaa pilkkua viilata.