Anopin touhuja tänään kattelin ja kauhulla odotan ...

[Kuukkeli]

et millaista tulee oleen sit jos mulla on joskus lapsia.

Anoppi on siis todella ihana ja välittävä ihminen jolle sen ensimmäinen (tällä hetkellä ainoa) lapsenlapsi on KAIKKI KAIKESSA. Hän on lapselle kuin toinen äiti (lapsen äiti onkin sanonut mulle et älä tee samaa virhettä ja anna lastasi niin paljon anopille hoitoon ettet enää ole "vallassa"..lapsi hoidossa pari yotä viikossa mummulassa)

Niin asiaan siis. Anoppi juoksee koko ajan lapsen perässä "varo sitä, varo tätä".. "voi että kun se ja tämä on pelottavaa".. 'Minua niin pelottaa kun kopsautit tuon pään lattiaan jne..'

Vaikka minulla ei itselläni ole lapsia en tahtoisi lapsiani kasvattaa siihen et kaikkea pitää pelätä ja varoa. Miksei lapsi saa itse kokea mitään? jos sen pään kerran kopsauttaa johonkin niin muistaako sitä itse sitten seuraavalla kerralla. Mielipiteitä vai oudoksunko ihan turhasta...?? Kenties onko se se, että se tulee anopilta???

 

[Keittiönoita]

Lähtökohta anoppien kanssa on se, että anoppi tekee aina väärin. Tekipä anoppi niin tai näin, tekee kuitenkin väärin. Kun sulla aikanaan on lapsia, on ihan sama, onko anoppisi ylisuojeleva vai ei. Kumpikaan ei ole hyvä. Huomaat sen sitten aikanaan itse =)

 

[kitty]

sulla itselläs on mielestäni kiva ja realistinen suhtautuminen asioihin, mutta anopit ja mummot on vaan sellaisia... ajan myötä hellittää

 

[Eemiskä]

Isovanhemmilla on joku oikeuskin olla erilaisia lasten kanssa miten sit kotona eletään. No mä oisin kiitollinenkin semmoisille isovanhemmille jotka tosiaan omasta halustaan haluaa viettää lapsenlapsien kanssa eikä siten että väkisin sinne tyrkätään tai itsestään selvänä asiana että niitten kuuluu hoitaa. Ehkäpä toi huolehtiminenkin on niitten tapa. Joittenkin!

 

[niin]

aatella miten se anoppi on aikoinaan sen poikansakkin pilannut...

 

[Kuukkeli]

heh..juuri tolllaisia "maanpinnalle palautus" kirjoituksia tarvinkin.. Kiitos =)

 

[Tallu -]

Mun ohjenuorana on aina ollut noiden isovanhempien kanssa, että saavat toteuttaa isovanhemmuuttaan ihan omalla tavallaan. Tai olla toteuttamatta. Kivan läheiset välit he ovatkin saaneet lapsiimme luotua, ja minusta on vain rikkaus, että on paljon välittäviä ihmisiä ympärillä. Eihän nyt äidin paikkaa kukaan vie, se on minusta kyllä päivänselvää. Mummulassa voi myös olla eri säännöt kuin kotona, sekään ei tee kenellekään haittaa.
Mä voin jotenkin asettautua anoppisi asemaan myös tuossa perässäkulkemisessa ja varomisessa. Kun itse hoidan toisten lapsia, niin toki niiden kanssa on tarkempi kuin omiensa, varoo koko ajan, ettei mitään sattuisi. Haluaa olla hyvä hoitaja =) Jospa se anopillasikin on juuri tuota.

Lisään vielä sen saman pointin, jonka lähes jokaiseen anoppiavaukseen kirjoitan, että millaisia anoppejahan meistä itsestämme aikanaan tulee. Voimme ottaa opiksemme näistä omista anopeistamme ja yrittää itse paremmin =)