Anopin tissiutelut ahdistaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huono miniä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Huono miniä

Vieras
Taas olisi edessä reissu anoppilaan. Vasta juhannuksena tosin, mutta ahdistaa jo valmiiksi. Onneksi siellä ei yövytä, mutta päivällä vietetään aikaa. Appiukko on sellainen vanha ukko, jolla on hirvittävän kärjistyneet ja voimakkaat mielipiteet kaikesta, myös lapsen kasvattamisesta. Anoppi puolestaan on tällainen kunnon maalainen, joka ei koskaan ole tehnyt päivääkään palkkatyötä vaan työ on ollut perheestä huolehtimista. Ne on jotenkin sellaista "vanhankansan väkeä", jos tiedätte mitä tarkoitan. En ole koskaan kokenut heitä läheisiksi ja anopin kaikki kommentit ovat lähinnä ärsyttäviä. Mies taas puolestaan viihtyy kotonaan, tottakai omiin vanhempiinsa suhtautuu eri tavalla.

Alustuksesta tuli aika pitkä, mutta asiaan. Anoppi on aivan hurahtanut meidän esikoiseen, joka on nyt 7kk. Sitä lässytyksen määrää ei voi sanoin kuvata. Ymmärrän että suvun ensimmäinen ja ainoa lapsenlapsi nostaa tunteet pintaan ja on ihanaa höpsöttää, mutta olen itsekin aina aivan väsynyt, kun lähdemme sieltä. Anoppi pyörii koko ajan kimpussa, lässyttää minulle ja lapselle, haluaa viedä lapsen mukanaan kävelylle ja esitellä kaikille. Mulla on alkanut ärsyttää sellainen pienenpieni asia, johon kaipaan apua. Anopin ensimmäinen tai toinen lause on siellä käydessä tai kun se soittaa, että "vieläkö sulla tulee tissimammaa?" ja sitten lässytys lapselle päälle, että "niin saat vielä imeskelle tissuista mammaa.." Siis apua. Mä en ensinnäkään ole edes imettänyt julkisesti, se on niin henkilökohtainen asia. Toisekseen kun me ei olla mitenkään läheisissä väleissä niin musta tuollaiset kysymykset on ärsyttäviä. Olen tähän saakka vain lyhyesti kommentoinut, että juu maitoa tulee ja imetän vielä, mutta nyt alkaa jo painekattilassa kansi rakoilla.

Siis mitä tuollaiseen vastaa?? Jos mä sanon, että v****ko se sulle kuuluu niin joo, siinä loukkaantuu niin mies kuin anoppi. Ajattelin sellaista lähestymistapaa, että kysyn anopilta josko se haluais maistaa kun on kerran niin kiinnostunut. Toinen vaihtoehto on että sanon, että joo tulee maitoa, vois jo loppua niin vois taas siirtää tissit lapsen käytöstä miehen käyttöön, se kun tykkää myös imeskellä mun tissuja. Minä, joka olen pitänyt itseäni fiksuna ihmisenä alan kohta provosoitua sellaiseen käytökseen, että oikein hävettää. Mutta ei sille naulapäälle mikään normaali puhuminen auta.

Millä tuon maitoutelun ja järjettömän lässyttämisen saa loppumaan???
 
Hei!

Pyydän jo anteeksi, mutta mie täällä naureskelin ääneen tuota sinun juttua, "tissimammaa"... On niin tuttua juttua ;)

Itsekin kahden lapsen äitinä huomasin, että aika moni kyselee, että "vieläkö imetät, vieläkö tulee maitoa, vieläkö poika tisuttelee jne..." Varsinkin vanhemmille ihmisille tuo on jostain syystä todella tärkeä kysymys ja hieman häiriinnyin siitä aluksi, kun huomasin, että sitä kysellään TOSI useasti (miehelläni on laaja suku). Onneksi sain ylpeänä vastailla, että kyllä vielä imetän ja tulee maitoa ;)

Myös minun anoppini käyttäytyy todella hölmösti ja on mielestäni joskus vähän "maalainen" ja olen pari kertaa tässä 10 vuoden aikana sortunutkin hänen tasolleen ja provosoitunut sanomaan tyhmästi ja usko pois sitten on kaduttanut jälkeenpäin. Yritän nykyäänkin antaa asioiden olla ja yritän olla se fiksumpi meistä. Auttaisiko muuten, jos sanoisit vain, että miltä sinusta tuntuu (että et haluaisi kuulla kysymyksiä tissimammasta) tai sitten kysy, että miksi se on niin tärkeä asia kuultavaksi (haluaisin sen itsekin tietää)...

Tsemppiä! Kerro sitten miten ratkaisit pulman ;)
 
Joo, myös mulla nousi hymy korviin tuota sun kirjoitusta lukiessa. Mulla ei muuta ohjetta kuin että koita nyt vielä niellä tuo lässytys. Siitä ei loppupeleissä varmasti tule kuin hetkellinen mielihyvä jos laskeudut anopin tasolle. Sen jälkeen kaduttaa. Uskon, että ärsyttää varmasti ja todella paljon. Itsellä myös vastaavia kommervenkkejä anopin kanssa mutta mieti, että et sinäkään ikuisuuksiin imetä ja sitten se ainakin loppuu se tisseistä jauhaminen. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä :)
 
Ymmärrän kyllä sua ap tosi hyvin!!! Multa myös erityisesti miehen isoäiti (todella siis vanhan kansan ihmisiä) kysyy aina ensimmäisenä että "riittääkö maito?" jne. ja sekin ärsyttää tosi paljon. Etenkin kun olen joutunut pieniä määriä korviketta antamaan, mitä en edes isomummolle myönnä kun muuten mummo varmaan tyypillisesti valittelisi koko MIEHEN suvulle(siis ei mitenkään minulle erityisen läheisille ihmisille) miten se on harmi kun tuolla ei nyt se maito riitä, mahtaa vauvalle tulla allergioita tms... Musta tuo on niin intiimiä aluetta ja voi olla aika kipeäkin paikka jos imetys ei oikein onnistu, ei siitä tarvitsisi olla koko ajan kyselemässä. Heh, ja ärsytys varmaan lisääntyy potenssiin sata jos anoppi lässyttää "tissimammasta"! ;)
 
Minulla oli taas anoppi alusta lahtien sita mielta etta pullolla hanen poikansakin hyvaksi kasvoi. Imetin kuitenkin:) Mutta en sanonut mitaan. Itse neuvoisin kestamaan ja koita "nauraa sisaanpain" kun se odotettu kommentti tulee. Suotta suututat moisen asian takia anoppiasi. Voi tulla joskus joku oikea asia jolloin suututat. Kay vaikka liiterin takana kirkumassa (olen itse kaynyt vessassa murisemassa!) Imetys on niin herkka asia. Varmaan jauhavat siita, kun palaavat omiin muistoihinsa omien vauvojensa kanssa. Minulle ainakin tama imetys ja vauva-aika on ollut parasta aikaa elamassani. Varmasti tulen kaiholla sita muistleman. Tsemppia! Tunnen kylla genren hankalat anopit.
 
Uuuh.... Karvat nousi pystyyn kun luin tuota sun juttua - vaikka samalla naurattikin niin vietävästi, kertakaikkiaan! :D

Eipä sulla oikein taida olla muuta vaihtoehtoa kuin purra hammasta ja niellä nasevat vastauksesi (ne oli kyllä huippuja!), ellet halua välejä poikki... Ja viimeistään sitten kai se tissu-lässytys loppuu, kun tissimammakin loppuu (sorry sanavalintani, mutta en millään voinut olla käyttämättä tuota anoppisi ällöä kieltä!).

Me ellit virtuaalitsempataan täällä sua, että kestät juhannuksena anoppisi lässytyksen ja tissiutelut kunnialla ja järjissäsi! :)

Ps. Oletko jutellut miehesi kanssa asiasta?
 
Voi ei!!! Minäkin kyllä repesin tälle alustukselle. Osasit niin hauskasti kertoa asiasi. Ei ole tarkoitus nauraa sinulle ja vakavalle asialle kuitenkaan.

Ymmärrän ärsytyksesi täysin. Vaikka samaa en ole itse kokenutkaan. "Tissimammaa---"!!!!! Tuon tyyppinen lässyttäminen on jotenkin niin tunkeilevaa ja noloa. Käääk!

En edes osaa neuvoa sinua. Toivotan vaan sietokykyä ja voimia tilanteeseen. Ja joskushan sitä voisi olla menemättä anoppilaan juhlapyhinä, tehdä jotain ihan omaa oman perheen kanssa. Luoda omia juhannustraditioita. Miehän voi lapsen kasvaessa mennä sinne vaikka kahdestaan lapsen kanssa, tee sinä silloin jotain kivaa yksiksesi. Sellaista missä varmasti rentoudut.
 
Vanhemmille ihmisille imetyksestä uteleminen on huomaavaisuutta, ei epäkohteliasta. Mulla ei tullut maitoa juuri ollenkaan, ja miehen suvun utelut ahdisti. Mut sitten kun kerroin, että asiat on näin, niin he olivatkin tosi myötätuntoisia, eli eivät ollenkaan sellaisia syyllistäviä ja kaikkitietäviä kuin olisin olettanut.
Enää imetys ei ole arka asia, ja jos joku kysyy niin sanon vaan jotain. Äitienpäivänä viimeksi tuli kesken iltalenkin kaksi ihan ventovierasta iäkästä mummelia kysymään, että onpa suloinen vauva, vieläkö imetät? Ihan hullua! Mut kerroin että en, johon toinen mummoista sanoi, ettei koskaan oikein nauttinut imetyksestä ja että jos ois ollut korviketta antaa edes joskus, niin ois antanut! Eli ei se heille ollut ollenkaan intiimi asia.
 
Onpa tosiaan outo "kieli" anopillasi.. huh, miten sitä voi nauramatta tai itkemättä edes kuunnella?!

Mustaki on tuntunu et se jatkuva jokapuolelta kantautuva utelu imetyksestä ei oikeasti olekaan utelua, vaan just sellasta hyväntahtosta osallistumista. Luulen et kysyjät pitää sitä keskeisenä JA vaikeana asiana, muttei henkilökohtasena tai mihinkään arvoihin sidottuna. Se on vasta nykyaikaa. Kyllä se mua nykyajan äitinä häiritsee silti, jostain syystä. Oli vastaus mikä tahansa, lähestyminen aiheeseen häiritsee.. Puhuisin imetyksestä mielelläni ihan oikeasti enkä vaan "riittääkö?","riittää" tai "ei riitä", "okei". Niinku siitä muuta keskustelua ei sais.
 
Kiitos ihanaiset, nyt naurattaa jo itseäkin enemmän tuo juttu :)

Ymmärrän, että aikoina entisinä rintamaidon riittävyys ei ole ollut itsestään selvää. (Eikä aina nykypäivänäkään). Kun ravintoa on ollut heikosti vanhemmillekin ja kaikessa on pyritty säästämään niin on ollut luojan lykky jos imettäminen onnistuu ja vauva saa siitä ravintonsa. (Puhumattakaan läheisyydestä ym., mutta en usko että anoppini on esim. varhaisen vuorovaikutuksen perässä kysymyksineen.) Ymmärrän senkin, että asiasta tiedustellaan, mutta oikeasti, heti kun pääsee ovesta sisälle ja tuolla lässytilässynlää -tyylillä, MIKSIIII? Kaikkineen tuo lässytys on ärsyttävää. Anoppi saattaa kahvipöydässä kesken lauseen alkaa hirnua kuin hevonen tai haukkua kuin koira. Tai se vetää olohuoneessa nelinkontin ja läähättää. Kertoo jotain tästä hurahtamisen tasosta.

Mun äitini kyllä tykkää myös meidän lapsestamme yli kaiken, mutta suhtautuminen on hieman, no, maltillisempaa.

Mutta joo, koetan nauraa sisään päin kun seuraavan kerran tämä The Kysymys tulee. Kiitos kun sain avautua.

Ja olen miehelle tästä puhunut, mutta ei se voi käsittää yhtään miksi mua ärsyttää. Miltähän siitä tuntuis jos mun äitini kysyisi siltä aina käydessämme, että "Miten pippeliini jaksaa ja onko tullut pissu hyvin??"
 
No joo, kuulostaa kyllä hieman oudolta käytökseltä tuo anoppisi toiminta... Saahan sitä lapsenmielinen olla ja näin mutta ei nyt tarvisi naurettavaksi ruveta.

Minä enemmän kommentoin tuota lässytysjuttua, se on kyllä niin raivostuttavaa! Meillä on myös enemmän tai vähemmän yleensä juuri vanhemmat henkilöt ruvenneet lapsille jotain lässyilemään ja multa menee aina hermo. Olen yleensä tokaissutkin, että ei se osaa vielä puhua. Tai että no, kerroppas nyt (vauva) mammalle kun mamma kysyy.

Toinen juttu on se kun puhutaan kaikesta että "me". Jokos TEILLÄ nukutaan yöt putkeen, jokos TEILLÄ on maisteltu kiinteitä, vieläkös TEILLÄ juodaan tissistä. Joo kiitos, vauva ei nuku öitä, osa perheestä nukkuu, vauva ei syö kiinteitä, muu perhe syö, vauva juo tissiä, muut ei...

No, meni vähän aiheen vierestä mut sainpas tästäkin purnata :)
 
ensin udeltiin, että riittääkö. Tuleeko maitoa aijaijai. siiten, kun vauva oli kolme kuukautta: jokannat korviketta. Etkö vieläkään anna tuttelia! Ja nyt vähän väliä: vieläkö sä imetät, imetätkö vieläkin. Anna nyt tuttelia, että saa mahansa täyteen. Ei pidä imettää liian usein, että maha saa välillä levätä.

Voi apua, imetän aina vaan ja aion jatkaakin ja maito riittää tosta vaan. Lapsi 1 v. 3 kk. Enkä antanut tuttelia IKINÄ. Saanko elää :)

Siis syvä empatiapläjäys täältä.
 
Esikoisen aikana imetys todellakin ahdisti, sekä kaikki utelut siitä. Toisen kohdalla vastasin imetysuteluihin lyhyesti vaan kyllä tai ei. Imetykseni ei muille kuulu.

Isoanopilla oli ärsyttävä tapa lässyttää vauvalle :"oletko imenyt äitin tisuja", "tekisikö mieli vähän imeä äitin tisuja". Jotenkin ylitti ärsytyskynnyksen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja tiipii....:
.....Meillä on myös enemmän tai vähemmän yleensä juuri vanhemmat henkilöt ruvenneet lapsille jotain lässyilemään ja multa menee aina hermo. Olen yleensä tokaissutkin, että ei se osaa vielä puhua.

Toinen juttu on se kun puhutaan kaikesta että "me". Jokos TEILLÄ nukutaan yöt putkeen, jokos TEILLÄ on maisteltu kiinteitä, vieläkös TEILLÄ juodaan tissistä. Joo kiitos, vauva ei nuku öitä, osa perheestä nukkuu, vauva ei syö kiinteitä, muu perhe syö, vauva juo tissiä, muut ei...

Meinaatko että vauvalle ei pitäisi puhua ennen kuin hän itse puhuu? Vai että vain vanhemmilla on oikeus puhua vauvalle, muut katsokoot vaan vierestä?

Aika normaali käytäntö on että vauvalle puhutaan ja kysellään asioitaja vähän lässytetäänkin, eli kommunikoidaan.

Aika mitättömistä sitä ihmiset sitten ärsyyntyvät, jos nuo TEILLÄ -utelutkin herättävät närää.

 
Äääh... Mulla tuli ap vain sinusta mieleen, että mahdat olla todella kylmä ihminen. Miten se nyt on niin vakavaa? Ei isoäiti sitä millään pahalla tarkoita, joten relaa nyt vähän. Kunnon ihmiseltä vaikuttaa kaikin puolin. Tehnyt upeaa työtäkin pitämällä koko perheestä ja kodista huolta. Kyllä tuo on hänen erikoisalaansa. Vaikket sinä olekaan tuohon erikoistunut, niin luota nyt siihen, että alan ammattilainen osaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hermot herkässä?:
Alkuperäinen kirjoittaja tiipii....:
.....Meillä on myös enemmän tai vähemmän yleensä juuri vanhemmat henkilöt ruvenneet lapsille jotain lässyilemään ja multa menee aina hermo. Olen yleensä tokaissutkin, että ei se osaa vielä puhua.

Toinen juttu on se kun puhutaan kaikesta että "me". Jokos TEILLÄ nukutaan yöt putkeen, jokos TEILLÄ on maisteltu kiinteitä, vieläkös TEILLÄ juodaan tissistä. Joo kiitos, vauva ei nuku öitä, osa perheestä nukkuu, vauva ei syö kiinteitä, muu perhe syö, vauva juo tissiä, muut ei...


Meinaatko että vauvalle ei pitäisi puhua ennen kuin hän itse puhuu? Vai että vain vanhemmilla on oikeus puhua vauvalle, muut katsokoot vaan vierestä?

Aika normaali käytäntö on että vauvalle puhutaan ja kysellään asioitaja vähän lässytetäänkin, eli kommunikoidaan.

Aika mitättömistä sitä ihmiset sitten ärsyyntyvät, jos nuo TEILLÄ -utelutkin herättävät närää.

Tottakai vauvalle saa ja pitääkin puhua. En vaan tykkää siitä hellanlettasstruudelinuudelisössötipössöti kielestä. Ehkä mulla sitten on hermot kireällä...
Mun mielestä vauvoille voi puhua nätisti myös lässyttämättä.




 
Heh, on aika hauska tuo sna kyllä :D

Sanot vaan kylmästi, että "ai rintamaitoa? Joo", ja vaihdat puheenaihetta. Osoitat ruumiinkielellä, että kysymys on huono. Tsemppiä, ei sulla nyt niin kauan enää tule sitä tis... siis äidinmaitoa.


 
Eikös jokaisella äidilla saa olla omanlaisensa tapa olla äiti? Miksei siis isovanhemmilla saisi olla omanlaisensa tapa olla mummi tai vaari? Muistan kyllä itsekin esikoisen kohdalla olleeni aika epävarma ja otin ihan kaikki kommentit itseeni v*ttuiluna tai piikittelynä. Toisen lapsen kohdalla olin rennompi ja suostuin hyväksymään sen, että sehän on vain rikkautta, että lapsi kohtaa erilaisia ihmisiä ja pääsee osallistumaan erilaisiin tapoihin olla ja tehdä asioita.

Minun omat vanhempani ovat tehneet aina töitä kovasti ja nyt vihdoin eläkkeelle jäätyään he toteuttavat omia unelmiaan. Minun omat lapseni eivät ole päässeet nauttimaan isovanhemmistaan juurikaan. Isompien lasten vauva-aikaan omat vanhempani olivat vielä työelämässä mukana ja nyt taas näiden nuorempien lasten kohdalla vanhempani ovat aina mökillä, reissaamassa, sukuloimassa tms. Myönnän olevani tosi kateellinen niille, jotka tosiaan saavat lastenhoitoapua ja miksei ihan rahallistakin apua. Onneksi lapsillani on edes anoppini, joka on sitten antanut paljon enemmän aikaa ja hellyyttä lapsilleni kuin mihin omat vanhempani ovat kyenneet.

Aika usein ärsyttää juuri anopin käytös eikä oman äidin käytös. Joskus kyseessä on jonkinlainen mustasukkaisuus ja omistuksen halu. Myös se ärsyttää, että anopin käytös ei ole totutun tuttua kuten oman äidin käytös. Siihen anopin käyttäytymiseen voi kuitenkin totutella. Yleensä se hurahtaminen laantuu, kun se eka lapsenlapsi tulee uhmaikään ja kasvaa siitä isommaksi. Eipä kukaan isovanhempi enää rippijuhlassa lässytä ja konttaile lattialla:)

Minäkin siis sanon, että yritä vain sopeutua tilanteeseen. Se on upeaa, jos lapsellesi ja hänen isovanhemmilleen tulee läheiset välit. On aina lapsen etu, että hän pääsee osallistumaan myös vähän vanhemman kansan elämään ja saa sitä kautta uusia sanoja sanavarastoonsa ja oppii tuntemaan ajan myötä myös isänsä puolen traditioita jne. Minusta on turhaa hankkia hirmuista sukuriitaa aikaiseksi. Kun lapsesi vähän vielä kasvaa, niin voit jäädä kotiin ja antaa miehesi mennä lapsen kanssa kahdestaan kyläilemään, jolloin sinun ei tarvitse pahoittaa mieltäsi.
 
Tähän anopin soppaan liittyy niin paljon kaikenlaista, jota en tietenkään näin nettiin kirjoittamalla saa tyhjentävästi selitettyä. En viitsinyt aikaisempiin kirjoituksiin lisätä, että se perheympäristö on ihan oikeasti sairas ja siitä perheestä on ollut yksi jos toinenkin mielenterveyden vuoksi kuntoutuksessa. Syynä vääristynyt perhedynamiikka. Nuorimmaisen lapsen ei ole annettu aikuistua ja anoppi lässyttää sille edelleen, toinen on yli 20, reippaasti. Samoin kehotti rippijuhlissa sankaria "menemään leikkimään" ... Ehkä sen vuoksi mulla niin ärsyttää se lässyttäminen. Että sellainen ammattilainen ja mä olen kylmä. Ja sen vuoksi mä en todellakaan aio antaa lasta mummulaan hoitoon ja haluan olla itse aina paikalla. Eriasia on sellaiset harmittomat isotädit sun muut höpsöttäjät, jotka eivät ole saaneet kellekään mielenterveysongelmaa aikaan (Ja tämä ei ole minun diagnoosini, vaan lääkärin. Ei tietenkään noin suoranaisesti, asioissa on aina monta puolta, mutta osana). Tästä kirjoituksesta tulisi pitkä kuin nälkävuosi, jos kertoisen joka ikisen detaljin enkä viitsi sitä tehdä.

Mutta alkuperäinen asia oli, että miksi ihmeessä mun pitää hyväksyä itseeni kohdistuen käytös jonka koen epämiellyttävänä ja osittain normaaleiden sosiaalisten normien vastaisena? Onko oikeasti pakko hyväksyä kaikki sen vuoksi, että kyseessä on isovanhempi ja sen vuoksi erillisen koskemattomuuden saavuttanut henkilö.

Varmasti mun ärsyynnystä lisää se, että kyseessä on juuri anoppi, joka käyttäytyy noin. Sen voin myöntää. Mutta tää paisui nyt niin överiksi tuosta alkuperäisestä kirjoituksesta, että oikein hirvittää. Varmaan mut edelleen teilataan kylmänä ja ymmärtämättömänä. Pitäis varmaan oikein pyytää, jos se anoppi haluaisi tulla pitämään tissuliinista kiinni kun imetän. Saatais sellaista sukupolvien välistä yhteisöllisyyttä rakennettua.
 
No noi tissiutelut voi jossain vaiheessa käydä hermon päälle, ymmärrän toki vaikka itseäni ei lainkaan hämännyt jos kysyttiin. Päin vastoin olin ylpeä kun saatoin sanoa että imetän joo ja vieläpä olen myynytkin rintamaitoa lastenklinikalle ja tienannut sillä.

Se että joku lässyttää lapselle, ei ole vakavaa, vaan ihan NORMAALI käytäntö ympäri maailmaa. Pikkulapsille lässytetään, tykkäsi siitä lapsen vanhemmat tai ei. Kuten joku sanoikin, se lässyttäminen yleensä loppuu ennen pitkää.

Olen tosi tyytyväinen että lässyttävät isovanhemmat todellakin hoitavat lapsiani, heillä on kuitenkin hyvät ja rakastavat ajatukset lapsiani kohtaan. Tiedän että lapseni ovat hyvässä hoidossa kun ovat mummujen ja/tai vaarien seurassa ja silloin tehdään kaikenlaista kivaa mitä ei äippä ja iskä ehdi tehdä ikinä.

Ehkä heikkohermoisuus isovanhempien hössötyksen suhteen johtuu siitä että on vain se yksi silmäterä? Kun tulee lisää lapsia niin ei ehdi miettiä turhia.

 
..miksi sitä lässyttämistä ei voi rajoittaa vaan siihen lapseen? Ap oli närkästynyt siitä, että anoppi lässyttää hänellekin. Jotenkin vielä ymmärrän jos kysytään, että vieläkö imetät tms., mutta kyllä minullakin hermot menisi jos tultaisiin lässyttämään tissuista ja tissimamman riittävyydestä.

Aika hurjaa, että anoppi on käskenyt 15-vuotiaan leikkimään. Ei taida olla kaikki intiaanit kanootissa paikoillaan. Meillä myös suvussa yksi tällainen matriarkka, joten ymmärrän aloittajaa oikein hyvin. Siitä seuraa hyvin hyvin isoja ongelmia, jos ei lasten anneta aikuistua ja puhutaan teinille kuin leikki-ikäiselle. Eihän kaikki ota sitä millänsäkään, sanovat takaisin. Mutta sitten on niitä herkkiä ihmisiä, joiden mieli järkkyy. Ja onhan oma äiti sellainen auktoriteetti ettei sitä osaa kyseenalaistaa.
 
Moi!
Luin otsikon väärin, luulin että siinä oli "anopin tissuttelu tärsyttää" ja ajattelin että ap:n anoppi hoitaa lapsenlapsiaan pienessä hiprakassa. Olin aika helpottunut kun huomasinkin että kyse olikin vain tissiuteluista. Ne ovat toki ärsyttäviä, mutta eivät vahingollisia.
 
Siis yritin kirjoittaa "anopin tissuttelut ahdistaa". Nää mun jutut ei ole ihan priimaa kun toinen lapsi on kiinni tississä ja toinen kiipeää pöydälle ja hakkaa näppistä. Oikoluku jää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja helpottunut lukija:
Moi!
Luin otsikon väärin, luulin että siinä oli "anopin tissuttelu tärsyttää" ja ajattelin että ap:n anoppi hoitaa lapsenlapsiaan pienessä hiprakassa. Olin aika helpottunut kun huomasinkin että kyse olikin vain tissiuteluista. Ne ovat toki ärsyttäviä, mutta eivät vahingollisia.


Luin täsmälleen samoin. :D

Tissiutelut on aika yleisiä. Itsekin olen kysellyt aiheesta, enkä oikein tiedä miksi. Nyt yritän olla enää kyselemättä keneltäkään imettääkö vaiko ei koska huomaan miten paljon se joitain äitejä ärsyttää.

Mitä tulee lässyttämiseen, sitä on aina ollut ja tulee olemaan. Kuka enemmän ja kuka vähemmän. Yleensä lapselle vähän lässytetään ja puhutaan eri tavoin kuin isommalle tenavalle.

Minä muuten lässytän vielä isoillekin! Se on meillä sellainen tapa, josta eivät edes tykkää huonoa. Tulee joskus sanottua murkkuikäiselle "äipän pikkuinen"tai "murupuppeli" ja samalla saatan rapsuttaa niskasta tms. Se sanotaan semmoisella eri äänensävyllä kuin mitä puhun heille normaalisti. Mutta ei se ehkä ole varsinaista lässyttämistä.

Itseäni ärsyttää kyllä sama kuin ap:tä, eli liian henkilökohtaiset utelut tietyillä sanoilla kuten tuo "tisu". Inhoan sitäkin kun joku sanoi lapsenlapselleen kovaan ääneen uimahallissa "nyt sitten pimppipesulle". Jotenkin se vaan on niin ällöä. Ei niitä kaiken kansan kuullen mielestäni kailoteta. joku intimiteettiraja siinä rikotaan kun hölötetään tuolleen, en tiedä kokeeko muut samaa.


 

Yhteistyössä