anopin käytös?????

Onko kellään vastaavaa vai kuvittelenko ja olenko vainoharhainen. Tässä viimeisen vuoden aikana olen ihmetellyt anopin käytöstä. Lapseni sanovat häntä joskus äidiksi ja hän vastaa eikä koskaan korjaa asiaa. Välillä olen kuunnellut kun hän on lasteni kanssa leikkimässä ja olen ihmetellyt mitä tämä voi olla..

Toiseksi, (en tiedä kuvittelenko) saan jotenkin anopin käytöksestä kuvan, etten osaa tehdä mitään. Tai no.. osaanhan.. ongelma näyttää olevan se, että häntä tuntuu harmittavan jos teen asiat paremmin kuin hänen lapsi (tytär) omien lastensa kanssa. En epäile etteikö anoppi tykkäsisi samanlaisesti kaikista lapsenlapsista, mutta tuntuu vaan välillä, että häntä harmittaa, että hänen tyttärensä lapset esim. itkevät ja kiukuttelevat herkemmin ja omani ovat melko rauhallisia.

Tätä vuodatusta voisin jatkaa kuinka pitkälle tahansa. Aina anoppilassa käytyämme jää paha mieli pienestä ns. #&%?$!* ja piikittelyistä...

Tiedä sitä silti, voinhan olla vainoharhainen, MUTTA hyvää teki kun sai purkaa kun omaa miestäni tämä ei näytä hetkauttavan, mutta minua se loukkaa. :'(

 

voi että ku oli kuin minun suusta tuo sinun tekstis. Meillä anoppi käyttäytyy sillä lailla että minä en osaa tehä mitään. Ihan kuin olisin eläny viimeiset 10 vuotta tynnyrissä. Ja hän ite on niin kaikkitietävä. En ole huomannut että olisi minun lapselleni puhutellut itseään äitinä. Mutta toinen lapsenlapsi( hänen tyttären poika)on mummolassa aika paljon ja se on joskus puhutellu mummoa äitinä. Lisäksi on olevinaan niin hyvä hoitaja. Itse asiassa onkin. Mutta ei suostu myöntämään sitä, jos lapsella on sitä OIKEAA äitiä ikävä. :headwall:
Välillä pistää niin vihaksi. Ei meidän poika siellä mummolassa kyllä ole yökylässä ollutkaan ku ehkä 2-3 kertaa.
Ja vielä, kun lapset ovat niin yksilöllisiä. Jotkut tekee toisella lailla kuin joku toinen. Niin tämä vertaa lastani heti siihen tyttären poikaansa. Kun se oli semmonen, niin kyllä tuo minunki lapsi on samanlainen! Oli vähän vaikeesti selitetty, sori! :/
Nii ja muistan kun vieroitettiin lasta yömaidosta. Anoppi kyseenalaisti minun vieroitustapani. Tokasin että hänen tyttärensä vieroitti poikansa samalla tavalla. Vastaus oli "ai jaa no sitte". Eli yhtäkkiä se tapa oliki oikein kun hänen tyttärensä oli tehnyt samalla lailla.
Niin ja mieheni ei ole ottanut kantaa asiaan ku hänen mielestään hänen äitinsä vaan on semmonen. Eli muutosta ei ole tulossa, tämän kanssa vaan täytyy elää..prkl!

 

ei ole helppoa täälläkään. Meillä tilanne vähän samankaltainen, mutta kuitenkin erilainen. Anoppi on erittäin omistushaluinen pojanpoikaansa kohtaan, ja tämä ilmenee sillä, että jos olemme heillä kylässä, kukaan muu ei saisi koskeakaan poikaan kuin mieheni ja hän itse. Anoppi "suuttuu", jos minä vaikka vaihdan vaipan. Ukki ei saisi pojan kanssa yhtään olla, aina on anoppi siinä välissä ottamassa poikaa pois tai ainakin korjaamassa miestään joka asiassa. Ja aina sen pitää viedä poika mahdollisimman kauas minusta, jos käsiinsä saa. Viime kuussa oltiin samoissa häissä, niin eikö anoppi kesken häiden ota poikaa ja vie sen viereiselle maatilalle hevosia katsomaan...Ja ilman lupaa tietysti.

Vauva-aika oli kaikista rankin. Anoppi mm. repi lapsen pari kertaa multa rinnalta kesken imetyksen (söi muka liian ahnaasti) ja vei aina pois huoneesta. Itku siinä pääsi pojalta ja jossain vaiheessa jo minultakin. Anoppi myös mm. piti lasta omalla rinnallaan, siis "imetti" kerran kun tultiin saunasta, mikä oli minusta niin verisen loukkaavaa ja sairasta, että meinasi tulla avioero tapauksen jälkeen. Hän on myös jättänyt jo kääntyvän lapsen nukkumaan päiväunia keittiön ruokapöydälle itsekseen jne.

Ja sitten se sama kuin muillakin, eli minä olen aina väärässä...Viime kerralla anoppi ja appiukko eivät uskoneet kun sanoin, että mökin parven ikkunasta puuttuu sokka. Väittivät kiven kovaan, että on, eivätkä vahtineet poikaa kunnolla. No, eikö poika sitten pamauttanut ikkunan täysin auki, ja just kerkesin saada paidasta kiinni, kun se oli jo puoliksi siitä ulkona. Voi hyvä jumala, että säikähdin. Alla siis kahden kerroksen putous ja sorapiha + autot. Anoppi ei sanonut mitään, appiukko kiikutti keittiön ikkunasta sokan hyvin vaihvihkaa illan aikana. Ja viimeisin näistä "idiootti-miniä" -tapauksista oli, kun haettiin heiltä säilytyksestä pojalle ostettu uusi jatkettava sänky. He väittivät, että se ei mahdu meille, vaikka olin mitat ottanut ja paikan sille suunnitellut. Appiukko oli kunnostanut hirveän 70-luvun itsetehdyn sängyn ja yritti kovasti sitä tyrkyttää tilalle. Soittivat vielä minun äidillenikin, että mitä minä olen oikein ajatellut, eihän se sänky mahdu meille mitenkään. No mahtui hyvin, mutta eivätpä sanoneet asiasta mitään kun kävivät.

Ja tietysti lasta en osaa kasvattaa yhtään, koko ajan anoppi kyseenalaistaa minun päätökset ja jopa suorat käskyt. Että on #&%?$!*ä. Pahinta on mielestäni kuitenkin kaiken yksityisyyden puuttuminen kyläillessä. Anoppi saattaa tunkea saunaan ja ottaa pojan väkisin pois, jos ei suosiolla anneta. Ynnä muuta, ynnä muuta.

Ja myös minun mies on pyllystä, kun ei voi sanoa koskaan vastaan, vaan hänen äitinsä nyt vaan on sellainen...

 

Pitäskö sun tokasta joskus reilusti anopille jotain? Lapsi nyt kuitenkin on sinun, ja toi imetys juttu oli törkein... ota ohjat käsiis viä kun voit, jos hiukkaakkaan oli totta....

 

Ilmeisesti Amelman kommentti oli tarkoitettu mulle? Olen siis todellakin sanonyt, huutanut, kieltäytynyt välillä jopa käymästä siellä, mutta näistä seurasi vain se, että anoppi kertoo sukulaisille, että minulla on todella vaikea synnytyksenjälkeinen masennus, joten minun puheitani ei kannata ottaa liian vakavasti...Kertoi tämän mm. omalle äidilleni, joka otti aikamoiset pultit asiasta, mutta kun ei auta niin ei auta. Että näin...

 

Meillä on lapsi aina nälissään, kylmissään, palelletettu tahalleen saa liian vähän hellyyttä ja huomiota.. syö väärää ruokaa tms.. Samat asiat tulkuttaa joka kerta kun nähdään..

Pitää heti kauhean sääli-puheen lapsellemme: "voi sinua pientä raukkaa kun sinun on niin nälkä..ja kylmä käsi; anna mummi lämmittää.. Pitäsi olla jo toppapuku..niin voi sinua raukkaa.."

Että näin täällä.. ja todellakin vauva-aika oli ihan hirvittävää!!!!

 

No huhhuh! Luulin olevani ainoa tuossa tilanteessa esikoisen syntymän jälkeen... Meillä on kanssa ollut nää minun vähättelyt ("sekundaminiä"), itsensä äidiksi nimittämiset, imetyshäirinnät ynnä muut ...keleen kiusanteot! Eikä mies tehnyt asian eteen yhtikäs mitään!
Ihme ja kumma, toisen lapsen synnyttyä ja anopin menetettyä oman äitinsä kaikki muuttui, ONNEKSI!!! Musta tuntui vähän siltä, että anoppi meistä kahdesta koki kovemman kriisin tullessaan isoäidiksi kuin minä tullessani äidiksi.

 

commander!tosi kamalaa luettavaa!otan osaa! :hug: eikö tuota jo voisi sanoa jotenkin häiriintyneeksi tuota anoppias?minä katkaisisin välit täysin.ei kyllä lapsen tartte tollasta noita-akkaa sietää tai edes tuntea!

 

HUH- aikamoisia anoppeja sitä taitaa olla...Jos minä olisin Commander tosiaankin katkaisisin kaikki siteet anoppiin- kuulostaa jo aika sairaalta!
Kaikkea ei tarvitse sietää- eikä tuollainen läheinen voi olla lapsellekaan hyväksi. Niin ja vielä siitä, että kyllä nuo miehet ( mukaanlukien omani) ovat tosi vässyköitä, kun eivät osaa äidilleen vastaan sanoa- sitä jaksan aina ihmetellä. Toivottavast osaan kasvattaa oman poikani niin, että asiasta osaa sanoa vastaankin ja pitää puolensa =)

 

\

Anoppi myös mm. piti lasta omalla rinnallaan, siis "imetti" kerran kun tultiin saunasta,

Anteeksi, voitko tarkentaa.. toivottavasti ei ole sitä mitä luulen..

 

\

Meillä on lapsi aina nälissään, kylmissään, palelletettu tahalleen saa liian vähän hellyyttä ja huomiota.. syö väärää ruokaa tms.. Samat asiat tulkuttaa joka kerta kun nähdään..

Pitää heti kauhean sääli-puheen lapsellemme: "voi sinua pientä raukkaa kun sinun on niin nälkä..ja kylmä käsi; anna mummi lämmittää.. Pitäsi olla jo toppapuku..niin voi sinua raukkaa.."

Tämä kuulostaa ihan minun anopilta!!! Muuten hän on ihan ok anoppi, mutta jostain syystä lapsemme syntymän jälkeen hän on alkanut minua ärsyttämään. Melko varovaisesti hän on yleensä onneksi tyrkyttämässä apuaan, mutta välillä vähän liikaa kuitenkin. Milloin hän on ylipukemassa poikaamme kun hän ei usko, että poikamme on tullut isäänsä ja on tosi lämminverinen. Pojan niskaa kokeiltuaan hän sitten on aina onneksi uskonut miten yllättävän vähän vaatetta poju tarvitsee. Ja villasukkia hän tietysti piti pojalla, vaikka sisällä oli kyllä ihan lämmin... Ja se kun hän lepertelee pojalle "mummin poika". Hoh-hoi-jaa... No, pääasia, että ovat mielissään pojanpojastaan.

Ja Commander... :hug: On sulla kestämistä!!!

 

\

\

Anoppi myös mm. piti lasta omalla rinnallaan, siis "imetti" kerran kun tultiin saunasta,

Anteeksi, voitko tarkentaa.. toivottavasti ei ole sitä mitä luulen..

Juu, tarkoittaa just sitä, mitä luulet. Eli lapsella oli anopin tissi suussa nurkan takana, ei ehtinyt laittaa paidan nappeja takaisin kiinni kun ehdin paikalle ja vein pojan pois. Ei sitten puhuttu kuukauteen toisillemme sen jälkeen.

Minäkin olen sitä mieltä, että hänellä on mielenterveysongelmia tms. Häneltä itseltään on kuollut lapsi kätkytkuoleman takia, joten ihan vauva-ajan alussa jaksoin jotenkin ymmärtää. Mutta alle puoli vuotta meni, kun mulla oli mitta aivan täynnä...

Juu, ei ole helppoa näiden anoppien kanssa. Nyt meille on toinen tulossa, ja toivon, että käy niinkuin jollakin aiemmin kirjoittaneella, että tilanne tasoittuu sen myötä...Jos ei, niin taidan pistää miehelle uhkavaatimuksen kehiin: minä tai äitinsä...

 

Commander! Etkö sä ollu se jonka poika syntyi hätäsektiolla? Muistanko väärin.. No anyway, mitäs tää sun anoppis siitä oli mieltä? Sekin oli tietenkin sinun vika, kun teit raskausajalla jotain väärin. Vai?! olisi mielenkiintoista tietää.. :/

 

Hei commander!
Onko sinun esikoinensyntynyt tai tämä kyseinen lapsi 05?
Vaimuistanko väärin nimimerkin, tai sama se ONNEA uuden vauvan johdosta! :hug:

 

Voi jösses järkkyä käytöstä anopeilta... yks juttu mikä mulla tuli tähän jatkoks mieleen, on anopin mustasukkaisuus...

...nimittäin tällainenkin tekee ainakin minun anopin käytöksen välillä todella hankalaksi. Nyt sitten meni meidän suunnitelmat uusiksi pohjia myöten... välit meni aika tulehtuneeksi tässä juuri äsken...
meillä kun on anoppi esimerkiksi ollut hoitoapuna lapsille, niin nytpä täytyy nämäkin sitten rakentaa kokonaan uusiksi. Hieno homma, ihan kuin stressiä ei olis muutenkaan. Taas voi todeta, että suku on pahin.

Anoppi on mustasukkainen minun hyvälle äiti-tytär suhteelle, ei kestä kun omiensa kanssa mennyt kaikki pieleen. Puhumattomuus, ei saa sanotuksi koskaan, jos joku mättää. Minä taas olen tottunut aina puhumalla selvittämään kaiken.. ei tuollaista mökötystä ja marttyyrimaista käytöstä jaksa.
Sitten tulee tällaisia muutaman kuukauden - jopa vuoden mittaisia jaksoja, ettei olla tekemisissä...

No, ehkä se oli meilläkin parempi, että tuli kunnon myrsky aikaiseksi, eihän se lapsillekaan ole hyväksi, että joutuu ailahtelevan isovanhemman kanssa päivät viettämään. Lapsista näkee sen, että niitä mielialan vaihteluja anopilla on todella ollut, koska itkee esimerkiksi hysteerisesti minun lähtiessäni pois kotoa. Tätä ei nimittäin tapahdu, jos isi on kotona, omat vanhempani tms. Tätä en aluksi edes ymmärtänyt, koska pienethän itkevät herkästi lähtötilanteissa äidin perään.

No, juu... tässä tuli kanssa omaa vuodatusta oikein urakalla. Jaksamisia teille kaikille, joiden anoppi on "syvältä". :flower:

 

Voi olla että anoppien kanssa ei aina oo ihan helppoa, mutta ajatelkaa joskus asian toistakin puolta. Kuulostaa vähän siltä että teillä ois lapsenhoitoapua vähän liikaakin tarjolla, eli te pääsette ilmeisesti miehenne kanssa joskus kaksin tuulettumaan. Mullakin on anoppi, mutta niin iäkäs tettei pysty lapsiani hoitamaan. Oltiin just eilen toisen kerran kahteen vuoteen mieheni kanssa pois kotoa ilman isompaa lasta (2 v), pieni tietenkin oli mukana.
Meillä ei siis oo tyrkyllä lapsenhoitoapua ja mä oon kateellinen teille joilla sitä on. Monta kertaa on tilanne et pitäis saada laps tunniks hoitoon et pääsis vaikka hammaslääkäriin tms, mut kun ei oo, niin se on aina miehen lomapäivä. Noh, eipähän sit tarvii kuunnella anopin neuvoja =) .
Niin, mun omat vanhemmat on kuollu. Omalle äidille ois varmaan ihan kiva viedä laps hoitoon.

 

Miilille, pakko kommentoida tähän väliin omista kokemuksista :

jep, sitä apua on tosiaan tullut runsaasti omassa tapauksessani anopiltani... Olemme myöskin asuneet pitkään eri paikkakunnalla ja tiedän myös sen, mitä tarkoittaa, ettei ole lastenhoitoapua saatavilla... sekin on aivan hirveää... ei se lastenhoitajan palkkaaminenkaan ole herkkua... ja mistä niitä aina edes löytää lyhyellä varoitusajalla...

kun vain löytyisi se kultainen keskitie =) parempi sekin, kun olla kokokaan pois tekemisistä... ehkä nämä uudet hoitojärjestelyt meidän kohdallamme sitten tuo sen keskitien, jotta anoppi voisi vain silloin tällöin olla apuna, eikä pääsääntöisesti kuten nyt...

nykyajan isovanhemmat taitavat olla jo sen verran omissa menoissaan sekä väsähtäneitä oman työuran jälkeen, etteivät enää jaksa olla lastenhoidossa niinkuin ennenvanhaan oltiin... :/