Päätin kommentoida vielä kerran. Kiitos palautteesta, oli ihan asiallisiakin mielipiteitä joukossa. Sitten näitä, joita täällä palstalla vilisee eli halutaan lytätä koko kirjoittajan persoona alimpaan kastiin yhden mielipiteen perusteella. Olen ymmärtänyt tämän olevan palstan, jossa voi vapaasti vaihtaa näkemyksiään pienistä arkisista asioista ilman että ne olisivat kirjoittajalle elämää suurempia kysymyksiä. Nytkin osa lyttäsi minut paskaksi, pinnalliseksi ja itsekeskeiseksi, mitä en todellakaan ole.
Itse olen kasvanut anteliaassa kodissa ja oppinut siihen, että on hienompaa antaa kuin saada. Joskus siihenkin kuitenkin väsyy, että aina ajattelee muita ja kun itsellä on isoja tapahtumia, eivät läheiset huomioi. Mielestäni anteliaisuus on sinänsä hyve, enkä tarkoita vain tavaraa. Pihiys taas ärsyttää minua. Sellainen nykyaikainen tyyli, että itselle ostellaan kaikenlaista ja kulutetaan, muttei toisille koskaan mitään. Ja lahjanhan ei tarvitse olla tavaraa, se voi olla vaikka lahjakortti kylpylään.
On varmasti totta, että yllätyshäiden jälkeen ei voi odottaa lahjaa. Ei tavarat tai lahjat ole minulle sinänsä tärkeitä, vaan se huomioiminen ja muistaminen. Kun saa lapsen, menee naimisiin jne. On mukavaa, kun tuosta isosta hetkestä jää johonkin tiettyyn ihmiseen liittyvä muisto. Ja lahjan antaminen on mielestäni osoitus siitä, että haluaa huomioida läheisenä toiselle ihmiselle tärkeän tapahtuman, mitä naimisiinmeno on. Ja nimenomaan tarkoitan tässä lähisuhteita, en odottanutkaan mitään esim. ystäviltä, vaikka olemme saaneet lahjoja.
Kuulostaa varmasti kiittämättömältä, mitä kirjoitin sängynpeitosta. Olen kyllä mennyt itseeni, vaikka en pidäkään lahjasta, on se arvokas käsintehty lahja vaikkei alun perin meille ollutkaan tarkoitettu. Meni kuitenkin pari kuukautta ennen kuin tämänkään lahjan saimme.
Joku kirjoitti, että emme halunneet maksaa häistä. No, meidän suvussa on noudatettu vanhaa tapaa, että morsiamen vanhemmat maksavat häät ja vanhempani olisivat ne halunneet maksaa, mutta mies ei halunnut häitä.
Tämä palsta on varmasti hyvä, mutta on täällä lyttäysmentaliteettiakin. Ei esimerkiksi haluta ajatella sitä, että olen oikeasti aina auttanut ja lämmöllä suhtautunut anoppiini. Lahjani olen aina antanut vilpittömin mielin välittämättä siitä mitä itse saan. Joskus siihen vain väsyy, että ajattelee muita aina enemmän. Olen esimerkiksi käynyt siivoamassa hänen kotiaan, vaikka oma koti on pitkien työpäivien vuoksi mullin mallin. Näitä tekoja on paljon, sitten kerran loukkaannun jostakin pinnallisesta asiasta ja heti minut leimataan täällä paskaksi ihmiseksi. Ei sekään ihan oikein ole kokonaiskuvaa ajatellen. Mutta jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, kuten ajatella tässä tilanteessa että paska miniä ja kultainen anoppi.