Anopin häälahja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Paska miniä?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jos menee yllätyksenä toisen päätilaisuudessa (ristiäiset) naimisiin niin silloin pitää myös ymmärtää että moni ajattelee asian juurikin noin että te ette tarvitse tai halua lahjaa koska järjestitte moisen yllätyksen, vähän kuin salaa naimisiin.
Tokihan olisitte voineet ristiäiskutsuun laittaa ilmoituksen että varatkaa seteleitä nippu mukaan sillä juhlistamme myös toista isoa tapahtumaa ja saatte kaivaa kuvettanne ja kelpaa vain puhdas kahiseva.
 
Anna anopin olla nuuka. Jonninjoutavaa (ihan arvoesinteetkin mukaan lukien) rojua on maailma väärällään. Jos se peitto on jo olemassa ja muutenkin turha, se on parempi lahja kuin uusi turha tavara.

Ja arvaa mitä? Jos se on kiva virkattu hyväkuntoinen mummolapeitto, eikä teillä ole rahasta pulaa, niin myy se minulle edullisesti?
 
Päätin kommentoida vielä kerran. Kiitos palautteesta, oli ihan asiallisiakin mielipiteitä joukossa. Sitten näitä, joita täällä palstalla vilisee eli halutaan lytätä koko kirjoittajan persoona alimpaan kastiin yhden mielipiteen perusteella. Olen ymmärtänyt tämän olevan palstan, jossa voi vapaasti vaihtaa näkemyksiään pienistä arkisista asioista ilman että ne olisivat kirjoittajalle elämää suurempia kysymyksiä. Nytkin osa lyttäsi minut paskaksi, pinnalliseksi ja itsekeskeiseksi, mitä en todellakaan ole.
Itse olen kasvanut anteliaassa kodissa ja oppinut siihen, että on hienompaa antaa kuin saada. Joskus siihenkin kuitenkin väsyy, että aina ajattelee muita ja kun itsellä on isoja tapahtumia, eivät läheiset huomioi. Mielestäni anteliaisuus on sinänsä hyve, enkä tarkoita vain tavaraa. Pihiys taas ärsyttää minua. Sellainen nykyaikainen tyyli, että itselle ostellaan kaikenlaista ja kulutetaan, muttei toisille koskaan mitään. Ja lahjanhan ei tarvitse olla tavaraa, se voi olla vaikka lahjakortti kylpylään.
On varmasti totta, että yllätyshäiden jälkeen ei voi odottaa lahjaa. Ei tavarat tai lahjat ole minulle sinänsä tärkeitä, vaan se huomioiminen ja muistaminen. Kun saa lapsen, menee naimisiin jne. On mukavaa, kun tuosta isosta hetkestä jää johonkin tiettyyn ihmiseen liittyvä muisto. Ja lahjan antaminen on mielestäni osoitus siitä, että haluaa huomioida läheisenä toiselle ihmiselle tärkeän tapahtuman, mitä naimisiinmeno on. Ja nimenomaan tarkoitan tässä lähisuhteita, en odottanutkaan mitään esim. ystäviltä, vaikka olemme saaneet lahjoja.
Kuulostaa varmasti kiittämättömältä, mitä kirjoitin sängynpeitosta. Olen kyllä mennyt itseeni, vaikka en pidäkään lahjasta, on se arvokas käsintehty lahja – vaikkei alun perin meille ollutkaan tarkoitettu. Meni kuitenkin pari kuukautta ennen kuin tämänkään lahjan saimme.
Joku kirjoitti, että emme halunneet maksaa häistä. No, meidän suvussa on noudatettu vanhaa tapaa, että morsiamen vanhemmat maksavat häät ja vanhempani olisivat ne halunneet maksaa, mutta mies ei halunnut häitä.
Tämä palsta on varmasti hyvä, mutta on täällä lyttäysmentaliteettiakin. Ei esimerkiksi haluta ajatella sitä, että olen oikeasti aina auttanut ja lämmöllä suhtautunut anoppiini. Lahjani olen aina antanut vilpittömin mielin välittämättä siitä mitä itse saan. Joskus siihen vain väsyy, että ajattelee muita aina enemmän. Olen esimerkiksi käynyt siivoamassa hänen kotiaan, vaikka oma koti on pitkien työpäivien vuoksi mullin mallin. Näitä tekoja on paljon, sitten kerran loukkaannun jostakin pinnallisesta asiasta ja heti minut leimataan täällä paskaksi ihmiseksi. Ei sekään ihan oikein ole kokonaiskuvaa ajatellen. Mutta jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, kuten ajatella tässä tilanteessa että paska miniä ja kultainen anoppi.
 
Ihmiset ovat erilaisia, ja sen tunnustaminen ja hyväksyminen auttaa kummasti. Et voi muuttaa anoppiasi. Luultavasti hänellä on saituuteen syynsä.

Sitä paitsi, lahjat ovat yllättävän harvoin niin osuvia, että niiden ostamisessa on juurikaan järkeä. Siksi kulutan mielelläni itseeni, ja toivon, että muutkin toimivat niin. En minä kuitenkaan osaa ostaa mieleistä, joten siinä todellakin menevät hukkaan rahat ja hyvä ajatus.
 
Mistäs kukaan voi tietää sun kokonaiskuvaa aloituksesi perusteella. Sen perusteella kärkyt lahjaa, ja vieläpä olet tyytymätön saatuasi sellaisen. Anoppihan sanoi, että myykää, jos ei miellytä. Ostatte sitten niillä rahoilla jotain "parempaa".
 
[QUOTE="...";29256983]Mistäs kukaan voi tietää sun kokonaiskuvaa aloituksesi perusteella. Sen perusteella kärkyt lahjaa, ja vieläpä olet tyytymätön saatuasi sellaisen. Anoppihan sanoi, että myykää, jos ei miellytä. Ostatte sitten niillä rahoilla jotain "parempaa".[/QUOTE]

Täysin olen sama mieltä tämän kommentoijan kanssa.

Olipa vaikka kuinka avomielinen tämä aloittaja mielestään ollut niin aloituksesta paistaa vain pieni ja mitätön sielu.
 
Mä olin ristiäisissä joitka olivat myös häät, se luki ihan kutsussa. Yhtään lahjaa en lahjapöydällä nähnyt mikä olisi hääparille, kaikki muistivat vain sitä lasta. Aikuisilla ihmisillä on jo kaikkea niin ne lahjat mitä teidän lapsi sai ovat kyllä varmasti ihan riittäviä.
 
[QUOTE="hmh";29256995]Täysin olen sama mieltä tämän kommentoijan kanssa.

Olipa vaikka kuinka avomielinen tämä aloittaja mielestään ollut niin aloituksesta paistaa vain pieni ja mitätön sielu.[/QUOTE]

Taitaapas itselläsi olla viisastelija.
 
Jos tuolla lailla yllätyshäät pitää, niin silloin on turha lahjojen perään vinkua.

Tuollaiseen peittoon käytetty työmäärä on valtava, joten on sillä arvoa, vaikkei välttämättä niin hirveästi rahallista sellaista. Tiedätkö tarkkaan anopin rahatilannettakaan, ehkä hänen on pakko nuukailla vähän kaisessa.
 
Itselläni on mummilta peritty, tämän itse virkkaama pitsinen taidokas pienen parivuoteen päiväpeitto 70-luvulta. Sen tekemiseen on kulunut reilu vuosi taitavalta käsityöihmiseltä. Olen katsellut samantyylisten päiväpeittojen hintoja ja ne ovat 400-800 e silloin jos sellaisen sattuu löytämään. Tarjottu lahja on todennäköisesti paljon arvokkaampi kuin ymmärrät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Olet kiittämätön;29257937:
Itselläni on mummilta peritty, tämän itse virkkaama pitsinen taidokas pienen parivuoteen päiväpeitto 70-luvulta. Sen tekemiseen on kulunut reilu vuosi taitavalta käsityöihmiseltä. Olen katsellut samantyylisten päiväpeittojen hintoja ja ne ovat 400-800 e silloin jos sellaisen sattuu löytämään. Tarjottu lahja on todennäköisesti paljon arvokkaampi kuin ymmärrät.

Kyllä noita virkattuja peittoja löytää ihan muutamalla kympillä. Omani ostin kuudellakympillä kirpparilta, sopii parisänkyyn. Kalastajanlangasta tehty, tosi painava. Neljälläkympillä ostin 80cm leveeseen sänkyyn sopivan.
 
Anoppisi on epävarma. Kerroit tottuneesi omassa suvussasi tietynlaisiin tapoihin, huomaavaisuuteen ja anteliaisuuteen. Se on ihanteellista, mutta anopillesi ilmeisesti vierasta. Hänen lähtökohtansa ovat erilaiset, ne ihmetyttävät sinua, mutta et selvästikään ole oikein ymmärtänyt syytä anoppisi käytökseen. Se ei tarkoita, että sinun täytyy pitää hänestä, mutta helpottaisi kun myöntäisit edes itsellesi, miten olette hyvin erilaisia ja anoppi tuskin ikinä vastaa odotuksiisi. Ei, vaikka kuinka tekisit parhaasi hänen vuoksensa. Jos kyse on sosiaalisilta taidoiltaan heikommasta tyypistä kyse, voit jopa pelottaa häntä sillä, miten hoitelet hänen asioitaan ja viet upeita lahjoja.

Mielestäni pitsipeitto on häneltä anteliasta. Kuuntele sen tarina. Anoppisi on saattanut säilyttää sitä miestäsi varten pitkään ja ajatellut lahjoittavansa sen hääpäivänänne. Sen jälkeen viikkaa se kaappiisi ja kysy lapsiltasi 20 vuoden kuluttua haluaako kukaan sen käyttöönsä opiskelija-asuntoonsa. Mekin saimme anopilta pitsipeiton, en tykännyt yhtään, mutta tuolla se on säilötty odottamassa uutta ottajaa.
 
Jos pitää yllätyshäät, niin silloin ei kuulu saada lahjojakaan. Jos häät on ainutlaatuinen juhla joihin haluaa vieraiden tuovan lahjoja niin sitten ei itsekään pitäisi olla niin h...in nuuka ettei edes pidä erillisiä häitä.
 

Yhteistyössä