N
niin kerta
Vieras
Monesti anopit haukkuvat että miniälle ei kelpaa mikään ja anoppi nähdän vaan lastenhoitajana.
Mutta kyllä on niinkin päin, että elämäänsä turhautunut ja marttyyrin elämää elänyt anoppi näkee hyvän kohteen miniässä, nuoressa kiltissä tytössä. Hyvän kohteen johon purkaa vitutus siitä, että elämä on mennyt passatessa puolisoa ja lapsia, tehden työtä, jossa ei viihdy.
ja sitten se tulee ja vie sen pojan, kun anoppi haluaisi, että poika kasvattaisi hänen omaisuuttaa, tekisi metsätöitä ym. ilmaiseksi hänelle.kun onhan hän pessyt poikansa vaipat ja peffan pyyhkinyt lapsena. joten onhan hänellä oikeus.
Minä voin ainakin sanoa, että olin nuorena parikymppisenä kiltti, viaton, vaatimaton (ekan kerran kävin vaatekaupassa 16-vuotiaana, ostin ekan kerran itselleni uudet vaatteet, kun pääsin peruskoulusta, siihen saakka serkun vanhat), ahkera, iloinen, ystävällinen, naiivi, ja olin mukava anoppia kohtaan.
Mutta jos heti alussa nähdään vaan jotenkin alempiarvoisena, esim. en minä ainakaan omiin juhliini kutsuisi ketään töihin, jonka olisin vasta tavannut. ilmaiseksi. vaan joko juhliin kutsu vieraana tai ei ollenkaan. (no, tääkin vasta myöhemmin tullut mieleen, mutta silloin olin vaan hyävllä mielellä). Kyllä se pitäisi kunnioitus olla molemminpuolista.
Ja jos omalle tyttärelle antaa rahaa, tai asuntoja asua ilmaiseksi, niin miksi pojalle ei? siksi kun silllä on nuori ja nätti tyttöystävä, jolle on kateellinen?
Mutta kyllä on niinkin päin, että elämäänsä turhautunut ja marttyyrin elämää elänyt anoppi näkee hyvän kohteen miniässä, nuoressa kiltissä tytössä. Hyvän kohteen johon purkaa vitutus siitä, että elämä on mennyt passatessa puolisoa ja lapsia, tehden työtä, jossa ei viihdy.
ja sitten se tulee ja vie sen pojan, kun anoppi haluaisi, että poika kasvattaisi hänen omaisuuttaa, tekisi metsätöitä ym. ilmaiseksi hänelle.kun onhan hän pessyt poikansa vaipat ja peffan pyyhkinyt lapsena. joten onhan hänellä oikeus.
Minä voin ainakin sanoa, että olin nuorena parikymppisenä kiltti, viaton, vaatimaton (ekan kerran kävin vaatekaupassa 16-vuotiaana, ostin ekan kerran itselleni uudet vaatteet, kun pääsin peruskoulusta, siihen saakka serkun vanhat), ahkera, iloinen, ystävällinen, naiivi, ja olin mukava anoppia kohtaan.
Mutta jos heti alussa nähdään vaan jotenkin alempiarvoisena, esim. en minä ainakaan omiin juhliini kutsuisi ketään töihin, jonka olisin vasta tavannut. ilmaiseksi. vaan joko juhliin kutsu vieraana tai ei ollenkaan. (no, tääkin vasta myöhemmin tullut mieleen, mutta silloin olin vaan hyävllä mielellä). Kyllä se pitäisi kunnioitus olla molemminpuolista.
Ja jos omalle tyttärelle antaa rahaa, tai asuntoja asua ilmaiseksi, niin miksi pojalle ei? siksi kun silllä on nuori ja nätti tyttöystävä, jolle on kateellinen?