Olen lukenut mahtavia tekstejä karseista anopeista, mutta onneksi löytyy niitä mukaviakin! minun tunteet omaan anoppiini ovat ain olleet jokseenkin jännittyneet, mutta lapsemme syntymän jälkeen tuntui, että meille on syntymässä jonkinlainen side, siis hyvä sellainen! Nooh viime kevään aikana havaisin samanlaista nuivuutta, mitä oli mieheni ja minun seurustelun alkuvaiheessa. Ja varsinainen paskapläjäys tuli tuossa kesällä kun tehtiin yhteinen reissu...viikko sitä mainiota ihmistä nannaaa xO....noh arvostelua tuli minun ja hieman myös mieheni kasvatys tavoista, mutta pääasiassa hänen ärsytyksensä purkaantui minuun....ja sen jälkeenkin taas kotona ollessamme hän päätti soittaa ja haukkua minut puhelimessa, mutta taisi harakka ilmaan lennähtää, kun säikähti ettei se miniä mikään heittopussi ollutkaan....no tästä riidastahan on puolivuotta...ollaan käytysiellä kaikki ollut OK, mitä nyt pientä teeskentelyä ja nyt Piti sitten puolenvuoden jälkeen haukkua minut taas puhelimessa ja kun en alkanut riitelemään niin haukkumista jatkettiin tekstiviestein....Muunmuassa hän mainitsi seuraavaa: olen vienyt hänen poikansa, en anna hänen tavata lastamme(no eipä ole meillä käynnyt itsekkään), ja olen kieltänyt hänen mielestään miestäni tapaamasta sukulaisiaan....ja en ajattele että anopit ovat automaattisesti kusipäisiä kontrollifriikkejä, vaan minulle nyt vaan sattui tälläinen mainio tapaus Hieman vainoharhainen ja syyttää muita omista ongelmistaan. Pyrin suhtautumaan anoppiini enemmän tai vähemmän sarkastisesti.
No tuli pitkä teksti! Kiitos kuitenkin niille, jotka jaksoivat lukea!
Mitenkäs teidän anoppinne? Kylläpätuostakin kyseiseta hahmosta on tullut joillekkin hankala tapaus, mutta onneksi on myös anoppeja, joista on oikeasti tukeakin ja ovat mukavia
No tuli pitkä teksti! Kiitos kuitenkin niille, jotka jaksoivat lukea!
Mitenkäs teidän anoppinne? Kylläpätuostakin kyseiseta hahmosta on tullut joillekkin hankala tapaus, mutta onneksi on myös anoppeja, joista on oikeasti tukeakin ja ovat mukavia