Annoin lapseni adoptioon teini-ikäisenä ja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
nyt hän halusi nähdä minut. Suostuin kyllä, koska olin odottanut jo vuosia, että haluaisi nähdä minut.

Olen kirjoittanut hänestä paljon päiväkirjaan. Ajattelin, että voisinkohan näyttää nuo tekstit, että hän tietäisi miten paljon häntä ajattelin?

Tuntuu, ettei hän usko, että minäkin halusin tavata hänet. Vaikken yhteyttä ottanutkaan. Mutta kun enhän minä voinut.

Mutta minä odotin, odotin ja odotin. Se käy ilmi kirjoituksistani.
 
Vielä piti lisäämäni, että tapaaminen voi olla ihana kokemus tai sitten pettymys puolin tai toisin. Älä liikaa panosta omien tunteittesi esiin tuomiseen, vaan anna mennä lapsen ehdoilla. Hänellä on oikeus tavata biologinen äitinsä ja sinun on, valitettavasti, mentävä sen "armoilla". Toivotaan, että teillä synkkaa.
 
Älä taakoita lasta liikaa omilla asioillasi. Tutustuttuasi häneen paremmin, voit kysyä häneltä haluaisiko hän lukea päiväkirjamerkintöjäsi. Siis jos sinusta vielä tutustumisen jälkeenkin tuntuu siitä, lapsi voisi niistä saada itselleen jotain positiivista.
 
Koittakaa tutustua enemmän jos siltä tuntuu. Sitten voit kertoa tuntemuksistasi ja näyttää kirjoituksia. Aivan heti voit sanoa, että olet ajatellut häntä paljon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äläöläöl;25638056:
No mä en ainakaan ymmärrä miten ton otsikon voisi ymmärtää väärin??? Ihan selvällä suomen kielellähän siinä sanotaan, että antoi teini-ikäisen lapsensa adoptioon...


Otsikko: "Annoin lapseni adoptioon teini-ikäisenä ja "

Olisi näin sinun ymmärryksesi mukaan: "Annoin teini-ikäisen lapseni adoptioon"
 
Alkuperäinen kirjoittaja no eihän;25638086:
Otsikko: "Annoin lapseni adoptioon teini-ikäisenä ja "

Olisi näin sinun ymmärryksesi mukaan: "Annoin teini-ikäisen lapseni adoptioon"

Selkein olisi ehkä "annoin teini-ikäisenä lapseni adoptioon". Siinä tuo teini-ikä on ennemmin tekijän attribuutti kuin teon kohteen.

Vrt. "annoin lapseni adoptioon kaksivuotiaana".
 
Tuon otsikonhan voi ymmärtää kumminpäin vain, mutta onneksi jokainen jolla vähänkään on sisälukutaitoa ja ennen kaikkea halua ymmärtää, tajuaa kontekstin ja yleisen elämänkokemuksen tuoman järjen perusteella mitä siinä sanotaan.

Hieno ajatus minusta tuo päiväkirjojen antaminen! Ota ne mukaan ja anna jos se tuntuu hyvältä ajatukselta vielä silloin. Tai tutustukaa ensin muuten ja annat sitten joskus toisen kerran. Aivan varmasti melkoinen aarre teinille, joka on ehkä paljonkin vuosien varrella miettinyt miksi hänet on annettu adoptioon, millainen olet ja mitä ajattelit.

Upeaa, että tapaatte. Toivottavasti kaikki menee hyvin!
 

Yhteistyössä