Annoin lapsen adoptioon

Ketjusta lapsi adoptioon,miten ? Meillä omakohtainen kokemus tästä ja kerron sen teille. Käyn täällä palstalla harvoin ja nyt vasta vuosien jälkeen tulin kattomaan mitä tänne kuuluu?

Olen 46v äiti,nainen ja vaimo. Meillä on 5 lasta,enisimmäisen sain ollessani 17v. Mieheni kanssa ollaan oltu naimisissa kun 18v tuli täyteen. Oleemme samanikäisiä.


Aloin odottaan kuudetta lastani kaikesta tästä huolimatta : Sterillisaatio ei enään lapsia ja olin viikolla rv16 kun menin ottamaan vesirokkorokotetta ( en ole sairastannu koskaan tätä rokkoa) ja samalla tehtiin perusteellinen terveystarkastus jossa paljastu raskaus. Täytenä yllätyksenä.
Menkat olivat tulleet normaalisesti raskaudesta huolimatta. Aborttia en saanut vaikka sitä vaadinkin mutta lääkäreiden mielestä sitä ei voi enään tehdä niinkuin tiedämme ja ei ollu perusteltua syytä aborttiin,syyksi ei riittänyt sterillisaation pettäminenkään.
Ulkoisesti en siis ollut mitenkään raskautta huomannu tai epäilly,sikiön liikkeet alkoivat tuntua rv 18 aikoihin ja muuten olo oli aivan loistava,pahoinvoinnista ei ollut tietoakaan.

Monen keskustelun jälkeen,päädyimme miehen kanssa että annamme tulevan lapsemme adoptioon.
Tunteet olivat pinnassa paljon mutta loppua kohti kaikki selveni ja kun mieheni joutui onnettomuuteen jolloin hänen toinen kätensä halvaantui oli jonkin lainen shokki tälle kaikelle.

Synnytyksen jälkeen oli harkintavaihde mutta kaikki oli kohdaltamme selvää samoin meidän omat lapsemme ymmärsivät tilanteen ja kävimme kaikki yhdessä kriisikeskuteluja ja juttelemassa muutaman tahon kanssa mitä tämä merkitsee ja näin lapset saivat tarvittavan tiedon ja tuen,pystyivät paremmin myös valmistumaan siihen että meille ei tule vauvaa vaikka äiti onkin raskaana.

Tällä hetkellä lapsemme on 7v ja hyvässä perheessä. Olen sinut tämän kanssa enkä sitä ajattele enään kovin usein koska tiedämme että hänellä on rakastavaiset vanhemmat ja kaikkea mitä pitääkin.
En siis tiedä missäpäin suomea mutta suomeen adoptioon meidän lapsemme haluttiin.

 

Kiitos että kerroit oman tarinasi.
Olet aikanasi tehnyt rohkean ratkaisun!

 

Varmasti on ollut oikea ratkaisu teidän kohdallanne. Oma sydänhän sen parhaiten tietää.

 

B) Sinulle 46vuotias äiti.Tiedän sen, jotta todellinen äiti on se joka katsoo epätoivon ja hädän hetkellä lapsen edun, jos ei itse enää jaksa saatta sitä lasta aikuiseksi saakka, se on pitkä taival.
Se on epäitsekäs teko, joloin lapsi saa sen kaiken huomion lapsena adoptiolapsena, joka lapselle kuuluu. Se on suuri uhraus, mutta siinä näkyy se äidinrakkaus, joka on istutettu todelliseen äitiin, joka ylitsepääsemättömässä tilanteessa ajattelee vain lapsen etua. Tulla olemaan ehkä ihan huomion keskipisteenä adoptioperheessä, jossa ei biologisen lapsen saanti ole mitenkään mahdollista. Tuli mieleeni tälläisestä samanlaisesta äidin rakkaudesta niinkin karsea asia, joka tuntuu liikaa sydämessä, kun Titanic-laivassa, joka upposi oli äiti 5pojan kanssa, kaikki ei mahtuneet pelastusveneeseen, silloin yksi pojista huusi, ÄITI kuollaan yhdessä, jolloin kaikki jättäytyivät veden varaan ja kuolivat yhdessä. Se oli sellainen teko, joka ei jätä sijaa ajatuksille, äiti ei voinut jättää kaikkia muita poikia kuolemaan, siten, että vain hän ja ½vuotias vauva olisivat pelastuneet. Vaan hän teki tälläisen ratkaisun. Siihen tilanteeseen ei kenelläkään ole mitään sanottavaa:Ei ainakaan minulla. Kaikkea hyvää Sinulle äiti 46, sinä olet sitä kaikkea, äiti, vaimo,ja ajatteleva ihminen. Hyvää ja iloista kevättä Sinulle ja miehellesi. T:Juupapa

 

Itse kahden adoptiolapsen äitinä, ajattelen myös aina lämmöllä lasteni biologisia äitejä. Olen varma siitä, että heidän päätymisensä antamaan lapsensa adoptioon, on ollut rakkauden teko eikä hylkääminen. Lapsensa parasta ovat varmasti ratkaisussaan hakeneet ja haluamme olla luottamuksensa arvoisia ja olen iäti kiitollinen heille ihanista lapsistani.

 

Teit hienon teon. Joku lapseton pariskunta sai kauan kaipaamansa lapsen. :hug: