Annan kenelle vaan, joka huolii. Jostainsyystä mä en osaa heittää mitään pois ja kirpparipöydät on niin kalliita, että tavallisilla lastenvaatteilla ei pääse omilleen. Huutonettiä en jaksa edes ajatella, pitäis kuvata kamat ja laittaa sinne, ei kiitos.
Onneksi sisko saa ihan näinäpäivinä vauvan, ni on paikka, mihin tuon pienimmän kamat saa roudata sitämukaa, kun tarpeettomaksi jää ja onneksi anoppi harrastaa kirpputoreja, loput heitän sen riesoiksi.