Annatteko lasten kavereille ruuan?

Tää aihe on varmaan miljoonaan kertaan puitu, mutta puistaisko vielä kerran?
Mulla vanhempi laps nyt neljännellä luokalla, pienempi kakkosella. Kavereita on lähes joka päivä yksi tai kaksi per lapsi. Kaverit tulevat koulusta suoraan ja syövät välipalaa. Sitten kun päivällisaika niin nämä lapset ilman muuta olettavat että heidätkin on kutsuttu syömään. Noh, itse olen syyllinen kun olen aina ruokaa tarjonnut, mutta nyt tuo lasten ruokkiminen alkaa näkyä aika paljon ruokalaskussakin. Sen verran kavereilla on kotiin matkaa että ei voi käydä kotona syömässä ja tulla takaisin.
Eli miten sanotte kavereille nätisti että pitää mennä kotiin syömään? Nyt tunnen itseni ihan kamalaksi ihmiseksi kun eilen meillä oli sanottu että äiti kielsi antamasta kavereille ruokaa :'(. No tottahan se oli, mutta en ihan noin rumasti sanonut.

 

Meillä on samanikäiset lapset. Välipalaa olen antanut, mutta en kutsunut ruokapöytään. Päivällisaikaan ovat jo olleet melko pitkään kylässä, joten melkeinpä on lähetetty tai kutsuttu kotiinsa. Meillä on tuon välipalankin kanssa ollut hiukan miettimistä, kun isommalla pojalla on parhaimmillaan 8 kaveria ja syövät kyllä jääkaapin vartissa tyhjäksi. Olen siis joutunut kieltämään myös isompien kaveriporukoiden ruokkimisen. Alkuun aiheutti hiukan närää, koska olivat tottuneet saamaan välipalaa. Samoihin aikoihin pari muutakin perhettä kielsi välipalat samaisesta syystä, mikä helpotti mua

 

Kouluttu aihe ja aina palstalla on sama tuttu vastaus, ei sellaista ruokaa olekkaan jota et voisi jatkaa vähän vaikka salaatilla tai anna oma ruokasi kyllä aikuinen sen kestää.
Palstamammat tunnetusti ei tee kuin soppaa ruuaksi joten vähän lisää perunaa ja porkkanaa niin ruoka on jatkettu.
Jos teillä on lasketut pihvit niin olette palstan mukaan vähintäänkin huonoja ihmisiä kun ette ota huomioon että voi tulla yllättävä suu mukaan ruokapöytään.
Pihvit syödään ravintoloissa ja oman perheen kesken tehdään vaan niitä jauheliha makkara ym keittoja tai makaroonilaatikoita

 

Kun on iltaruoan aika niin viimeistään kaverit omiin koteihin syömään.Meillä on jouduttu alkaa pitämään tiukkaa linjaa välipalankin kanssa.Omia lapsia kun on kolme ja jokaisella saattaa olla enemmän kuin kaksi kaveria.En ala kuutta tai enempääkin suuta ruokkimaan.Kaikki asuvat pienen matkan päässä.Ja aiemmin meillä saikin välipalaa mutta jotenkin kummasti omat lapset eivät samoilla ollessaan saaneet mitään...

 

Minä kyllä pidän hieman tökerönä, jos ei kaverille anneta ruokaa. Mutta kai se sitten on rahakysymys ja varsinkin jos kavereita on käymässä usein/paljon kerrallaan. Itse aion kyllä antaa lapsen kavereiden syödä meillä, tosin minulla on vain yksi lapsi ja tytöt harvemmin kai kokootuvat kovin isona laumana.
Pääasia, että lapsella on kavereita ja seuraa, siitä olen kyllä valmis maksamaankin sen ruoan hinnan . Taloudellinen tilannekin meillä on sellainen, että ei tarvitse enää laskea joka penniä. Tällä hetkellä kavereita ei käy oikeastaan koskaan (paras kaveri, jonka kanssa tyttäreni 6 wee oli kuin paita ja peppu, muutti pois pari kuukautta sitten).

 

Meillä sanottiin: Me aletaan nyt syömään ja vieraat lähtevät kotiin.

Naapurin poika oli meillä usein aamusta iltaan, joten ruokailu oli tervetullut syy, laittaa lapset kotiinsa.
Ruokaa tarjosimme vain erityisesti kutsutuille lapsivieraille, yövieraille tai erityistapauksissa.

 

Meillä tämä ei vielä ole ajankohtaista, koska lapset niin pieniä etteivät kyläile ilman aikuisia (ja kutsutut vieraat aina ruokitaan). Mutta luulen, että myöhemmin otan sen linjan, että välipalat on vielä ihan ok (leipä ja jogurtti tm) mutta päivällisen kukin syö kotonaan. Poislukien sovitut pidemmät vierailut tietenkin. Eikä kyse nyt ole pelkästään ruuan määrästä, mun mielestä päivällinen on hyvä hetki kokoontua rauhassa oman perheen kesken (poislukien taas ne etukäteen sovitut jutut).

 

No kyllä mä olen antanut ruokaa lasten vieraillekin

 

Minä kyllä pidän hieman tökerönä, jos ei kaverille anneta ruokaa. Mutta kai se sitten on rahakysymys ja varsinkin jos kavereita on käymässä usein/paljon kerrallaan. Itse aion kyllä antaa lapsen kavereiden syödä meillä, tosin minulla on vain yksi lapsi ja tytöt harvemmin kai kokootuvat kovin isona laumana.
Pääasia, että lapsella on kavereita ja seuraa, siitä olen kyllä valmis maksamaankin sen ruoan hinnan . Taloudellinen tilannekin meillä on sellainen, että ei tarvitse enää laskea joka penniä. Tällä hetkellä kavereita ei käy oikeastaan koskaan (paras kaveri, jonka kanssa tyttäreni 6 wee oli kuin paita ja peppu, muutti pois pari kuukautta sitten).

Niinpä sinulla on tasan yksi lapsi... Olisitko todellakin valmis tarjoamaan välipalan ja ruoan jopa kahdeksalle tai useammallekin päivittäin??? Minä en ala tekemään jotain kolminkertaisia ruokamääriä! Todellakin on jo rahakysymys.Joo ja meillä voi hyvinkin olla kymmenenkin kaveria lapsilla.Eli ei mielestäni mitenkään tökeröä.

 

En tarjoa kaverille ruokaa, jos siitä ei ole sovittu kaverin vanhempien kanssa. Itseä ärsytti kovast aikaisemmini, kun lapsi oli kaverilla ja tuli ruoka-aikaan kotiin, niin ilmoitti, ettei hän syö, hän söi jo kaverilla. Olisin mitoittanut ruoan sen mukaan, jos olisin tiennyt. Nykyään on kaikilla lapsilla kännykät, joten on helppo sopia asiasta.

En tarjoa lasten kaverieille kuin pientä välipalaa sopimatta. Kaverit olen häätänyt usein jopa ulos tai kotiinsa, että perheellä on ruokarauha. Joskus voivat jäädä itsekseen lapsen huoneeseen, jos on vasta tullut.

Yleensä olen vaan sanonut, että nyt on aika lähteä kotiin.

 

No ei meidänkään talous siihen kaadu jos lasten kaveri meillä syö, mutta toki silläkin rahalla vois käydä vaikka elokuvissa. Ja silloin tällöin ihan ok vaikka kaverit onkin ruokapöydässä, mutta tämä jokapäiväinen kuuden tai kahdeksan hengen ruokkiminen neljän sijaan on aika paljon. Ja tietenkin yövieraat ym saavat ruuan. Itse olen opastanut lapsiani että kiittävät jos ruokapöytään kutsutaan mutta kertovat että tulevat kotiin syömään, tosin tätä taitoa ei käytännössä juuri ole päässyt harjoittelemaan .
Vielä Riverille: Olisin itse kirjoittanut saman tekstin lähes sanasta sanaan vielä pari vuotta sitten ,
Jossain vaiheessa vaan ainakin minua rupesi kyllästyttämään isojen ruokasatsien tekeminen ja ruuan kaupasta raahaaminen. Jos omalle perheelle tekee noin kilosta lihapullat niin nyt jauhelihaa pitää olla kaksi kiloa.
Tuota ehdotettua ruuan jatkamista en osaa. No salaatti joo, mutta vaikka keiton "jatkaminen" kuulostaa oudolta minusta. Vai tarkoitetaanko sillä että olen juuri tekemässä keittoa niin kuorinkin sinne kaksi perunaa ja porkkanaa lisää? Tämä ok. Vai sitä että keitto on jääkaapissa odottamassa lämmitystä niin sitten jatketaan?

 

Niinpä sinulla on tasan yksi lapsi... Olisitko todellakin valmis tarjoamaan välipalan ja ruoan jopa kahdeksalle tai useammallekin päivittäin??? Minä en ala tekemään jotain kolminkertaisia ruokamääriä! Todellakin on jo rahakysymys.Joo ja meillä voi hyvinkin olla kymmenenkin kaveria lapsilla.Eli ei mielestäni mitenkään tökeröä.

Ai.. No minusta se on tökeröä. Ehkä ihan järkeenkäyvää, mutta hieman tökeröä silti. Enhän minä omiakaan vieraitani jätä ruokkimatta vaikka tulisivat ilmoittamatta ja itselle tulisi kyllä paha mieli, jos menisin jonnekin vieraaksi ja näin toimittaisiin.

Muistan omasta lapsuudestani yhden ainoa perheen, jotka eivät tarjonneet lasten kavereille päivällistä ja pahoitin siitä lapsena aina mieleni (heillä oli itsellä kaksi lasta ja monesti olin ainoa, kutsuttu vieras). Jouduin odottaa nälissäni yläkerrassa, kun perhe oli syömässä. Olisi kai pitänyt ottaa omat eväät mukaan...

Jos kymmenen kaveria on yhtäaikaa käymässä, niin sitten varmaan pitäisi jo alkaa miettimään. Ajattelisin, että tämä on kuitenkin aika harvinaista, että lapsilla olisi joka päivä (tai edes usein) 10 kaveria käymässä.

 

No ei meidänkään talous siihen kaadu jos lasten kaveri meillä syö, mutta toki silläkin rahalla vois käydä vaikka elokuvissa. Ja silloin tällöin ihan ok vaikka kaverit onkin ruokapöydässä, mutta tämä jokapäiväinen kuuden tai kahdeksan hengen ruokkiminen neljän sijaan on aika paljon. Ja tietenkin yövieraat ym saavat ruuan. Itse olen opastanut lapsiani että kiittävät jos ruokapöytään kutsutaan mutta kertovat että tulevat kotiin syömään, tosin tätä taitoa ei käytännössä juuri ole päässyt harjoittelemaan .
Vielä Riverille: Olisin itse kirjoittanut saman tekstin lähes sanasta sanaan vielä pari vuotta sitten ,
Jossain vaiheessa vaan ainakin minua rupesi kyllästyttämään isojen ruokasatsien tekeminen ja ruuan kaupasta raahaaminen. Jos omalle perheelle tekee noin kilosta lihapullat niin nyt jauhelihaa pitää olla kaksi kiloa.
Tuota ehdotettua ruuan jatkamista en osaa. No salaatti joo, mutta vaikka keiton "jatkaminen" kuulostaa oudolta minusta. Vai tarkoitetaanko sillä että olen juuri tekemässä keittoa niin kuorinkin sinne kaksi perunaa ja porkkanaa lisää? Tämä ok. Vai sitä että keitto on jääkaapissa odottamassa lämmitystä niin sitten jatketaan?

Nojoo, ehkä se tuossa tilanteessa on ihan ok. Varsinkin, jos sopii lasten vanhempien kanssa ettei ruokaa tarjoilla puolin eikä toisin ja myös lapset ovat tästä tietoisia eivätkä edes odota kutsua ruokapöytään. Minulla ei kyllä varmaan tule ikinä tällaisesta kokemusta, kun lapsia on se yksi. Luultavasti maksimissaan tulee kaksi kaveria kerralla käymään, pari pientä tyttöä ei paljoa syö, joten tekemäni ruokamäärät pysyvät samoina ja itse syön hieman kevyemmin jos on tarve. Yleensä meillä riittää kyllä tekemäni ruoka 2-3 päivää ja monesti osa menee roskiin, kun en jaksa syödä samaa ruokaa enää kolmatta päivää.

 

Ai.. No minusta se on tökeröä. Ehkä ihan järkeenkäyvää, mutta hieman tökeröä silti. Enhän minä omiakaan vieraitani jätä ruokkimatta vaikka tulisivat ilmoittamatta ja itselle tulisi kyllä paha mieli, jos menisin jonnekin vieraaksi ja näin toimittaisiin.

Muistan omasta lapsuudestani yhden ainoa perheen, jotka eivät tarjonneet lasten kavereille päivällistä ja pahoitin siitä lapsena aina mieleni (heillä oli itsellä kaksi lasta ja monesti olin ainoa, kutsuttu vieras). Jouduin odottaa nälissäni yläkerrassa, kun perhe oli syömässä. Olisi kai pitänyt ottaa omat eväät mukaan...

Jos kymmenen kaveria on yhtäaikaa käymässä, niin sitten varmaan pitäisi jo alkaa miettimään. Ajattelisin, että tämä on kuitenkin aika harvinaista, että lapsilla olisi joka päivä (tai edes usein) 10 kaveria käymässä.

No harvalla yhdellä lapsella on vaikka tuo 10 kaveria,mutta kun on neljä lasta niin kyllä meillä useinkin on välillä jokaisella kolmekin kaveria.Toki välillä yksi tai ei yhtään.Ylennsä kyllä aika monta lasta täällä.Eli jo 12 ylimääräistä ruokittavaa olisi joinain päiviä.Tosi hienoa jos sinä olet valmis tarjoamaan ruoan ja varustaunut oman kuuden hengen tilasta 18 hengen ruokitsemiseen.Tosi tökeröä joo!Vaikka meillä on iso perhe niin ei kyllä niin isoja ruoanlaittoastoitakaan.Tietty voisi itse syödä vähemmän tai olla syömättä.Joopa päivittäin...Ja sillä nyt ei taida edes kahta kouluikäistä ruokkia mun määrällä.En todellakaan kolmiskertaista ruokamääriä tai kauppalaskuani.

 

Kyllä annan, ja toivon todella että lapsellani kavereita riittää ihan ruokapöytään asti läpi elämän.

 

Meillä ei saa edes välipalaa. Ruokaa on tarjolla ainoastaan jos aikuiset ovat siitä etukäteen sopineet. Kaverit asuu max kolmen kilometrin päässä, joten menevät kotiinsa syömään. Lasten kavereilla on ties mitä erityisruokavalioita kuten maidoton ja gluteeniton. Ei meillä ole erikoisruokia Kaapissa valmiina, ellei ole kaverin vanhempien kanssa etukäteen sovittu. Omalla lapsellakin on erityisruokavalio, enkä halua, että kukaan tarjoaa hänelle ruokaa kysymättä lupaa minulta. Lapsi itse ei osaa ajatella missä kaikissa ruoissa voi hänelle sopimatonta ainesosaa, joten parempi, ettei syö muuallakaan etukäteen sopimista.

Meillä on välillä päivällisellä edellisen päivän jämiä tai jopa pakastimesta sulatettuja yksittäisiä annoksia. Niistä ei vieraille välttämättä riitä, enkä todellakaan jätä päivän ainoaa lämmintä areriaani väliin sen takia, että kilometrin päässä asuva Pekka ei viitsi mennä omaan kotiinsa syömään. Ihmettelen myös vanhempia, jotka antaa lastensa tulla suoraan koulusta ja kotiin aletaan kaivata puoli kahdeksan maissa. Ehkä he sitten olettavat, että ruokaa saa kaverin luona. Ei sellaista pidä olettaa.

 

Kyllä annan, ja toivon todella että lapsellani kavereita riittää ihan ruokapöytään asti läpi elämän.

Niin yhdellä lapsellasi... Ruokitko oikeasti vaikka kymmenen lasta????

 

Meillä ei tarvitse nälkää nähdä kavereidenkaan. Jos kavereilla on lupa syödä meillä niin pöydästä löytyy tilaa.

 

No kyllä mä olen antanut ruokaa lasten vieraillekin

Samoin. Eikä lasten ystävien vanhemmisskaan taida olla ainuttakana , joka ei toimisi samoin.

 

AP: käske pataljoona kotiinsa ruoka-aikaan äläkä näistä palstajeesuksista välitä.

 

[QUOTE="noniin";30624346]Niin yhdellä lapsellasi... Ruokitko oikeasti vaikka kymmenen lasta????[/QUOTE]

On sitäkin sattunut. Ei tosin usein. Useimpina päivinä on ruokapöydässä 1-3 lasten ystävää.

 

Ei se rahasta ole kiinni, mut en ole ikinä ajatellut, että jos meillä syödään niin paikalla olevat kaveritkin tulisivat pöytään, kyllä mä,oletan, että jokaisella on ruoka kotona. Tietty välipalaa voi aina tarjota kaverillekin. Mä soitan aina omat lapset kotiin syömään.

ja en laita kavereita ulos, vaikka meillä olis ruoka-aika. Miks pitäiskään!

 

Olen tervehenkisen ja ruokahaluja hillitsevän selkäsaunan kannalla!

 

vain jos siitä on kaverien vanhempien kanssa sovittu

 

Palstan mukaan on myös pidettävä kotona laktoosittomia ja gluteenittomia eväitä vieraiden varalta, tai jos et pidä, olet itsekäs paskiainen. Ruokaa kuin ruokaa voi tosiaan aina jatkaa ja jos ei muu auta, perheen äiti antaa oman ruokansa vieraille lapsille. Jos on pihvejä, niitä paistellaan ainakin kymmenen ylimääräistä mahdollisten vieraiden varalta. Myös herkkuja ja mehuja on kaapissa aina oltava.