"tua"
No en tiedä onko se tyttömäistä vai poikamaista elämää että esikko oli tänään kaivamassa isänsä kanssa kaivinkoneella ojaa...ja sit tuli sisälle leipoon pullaa mun kanssa. 3 v neitonen kyseessä. Itsekin olen "joka paikan höylä" työkalut pysyy kädessä siinä missä kaulin. Ja meikatakin osaan sen lisäks että on sähköurakointiluvat...
Ulkonäöllisesti en kuitenkaan pojaks ala kyllä pukee, enkä niin sukupuolineutraaliksikaan. Tyttö voi olla poikamainen ja uskottavakin pinkissä, kaikki riippuu lapsesta. Mutta en toki yritä väkisin hörhelöihin. Kun kasvaa, saa sitten itse enemmän vaikuttaa.
Ulkonäöllisesti en kuitenkaan pojaks ala kyllä pukee, enkä niin sukupuolineutraaliksikaan. Tyttö voi olla poikamainen ja uskottavakin pinkissä, kaikki riippuu lapsesta. Mutta en toki yritä väkisin hörhelöihin. Kun kasvaa, saa sitten itse enemmän vaikuttaa.
Tietysti antaisin olla poikamainen. Itsekin olin lapsena poikamainen.
Viimeksi muokattu:
hmmmm
Lelukaupassa töitä tehneenä voin kertoa, että aika moni vanhempi rajoittaa aivan hullun tarkasti, millaisia leluja nimen omaan tytölle ja pojalle voi ostaa. Joskus on kyllä oikeasti surkeeta kuunnella, kun joku tyttö esim. pyytää jotain asejuttua, tai actionfiguuria, niin vanhemmat on ihan että "et sinä tuollasilla leiki kuitenkaan" tai jos joku poika pyytää jotain leluhellaa tms. niin ei toivoakaan, että vanhemmat ostaisi sen sille.
Asetta en mielelläni ostaisi kummallekaan sukupuolelle, mutta ei kovin läsnä olevalta touhulta kieltämättä kuulosta!
Ihana. :heart:Tietysti antaisin olla poikamainen. Itsekin olin lapsena poikamainen. Tässä kuvassa olen kai 3-vuotias.
Multa ei nyt löydy lapsuudenkuvia koneelta, mutta vielä alle kouluikäisenä mun vanhemmat piti mulla aina ns. lyhyttä poikatukkaa. Lisäksi pukivat minua lempiväreihinsä eli vihreään ja siniseen. Pojaksi kuulemma aina välillä luultiin mutten edes ite muista, joten tuskin traumoja jääny.
Jos minulla olisi tyttö niin luultavasti pukisin häntä sekaisin poikien ja tyttöjen väreihin, kunhan vaatteet olisivat kivoja ja tyttö ite tykkäisi. Eli tytön mieltymysten mukaan mentäisiin.
"hmm"
Saa olla sellainen kuin on. Kiharoita en ole ehdottanut leikattavaksi, eikä tuo itsekään halua. Ikää on kohta 5vee ja autoilla leikkiminen kiinnostaa eniten. Autoradan toivoi ja sai joululahjaksi. Persoonaltaan on sellainen temperamenttinen ja urheilullinen pieni ihminen, joka haaveilee isona ostavansa moottoripyörän.
No mun 8v kultatukka istui tuossa yhden illan olohuoneessa motocross-kypärä päässä. Tiä mitä siitä vielä tuleekaan... x)
"vieras"
[QUOTE="vieras";22920291]voisiko joku nostaa sen tyttömäinen poika ketjun,kun en löytänyt sitä?[/QUOTE]
onko se ketju poistettu?
onko se ketju poistettu?
"memma"
meillä tyttö oli hyvin tyttömäinen pienenä, leikki prinsessaa ja nukeilla, hiukset ovat aina olleet pitkät. Kavereina on aina ollut lähinnä tyttöjä. Hänellä on kuitenkin myös poikamaisia piirteitä, ollut aina sellainen kova sanainen ja oikeudenmukainen alfanaaras, joka pistää pahimmatkin kovispojat tarpeentullen matalaksi. Nykyisin hän on 17, meikkaa hillitysti joka päivä, ja hiukset ovat edelleen pitkät. Pelaa salibandya, ja on useinkin pihalla lätkimässä palloa =D. Pukeutuu milloin huppariin, milloin mekkoon ja legginseihin. Kaveripiiriin kuuluu nykyisin lähinnä poikia, ja sieltä se hänen poikaystävänsäkin lopulta löytyi.
Kai minä olen ollut justiin sellainen poikamainen tyttö. Nukkeleikit ahdisti ja tuntui teennäiseltä keksiä repliikkejä nukeille. Äiti leikkasi minulle aina lyhyen "patatukan" ja perusteli sitä vain sillä ettei jaksanut pestä pitkiä hiuksia. Paras kaveri oli pitkään naapurin poika ja poikamaisuuteen vaikutti kai myös pikkuveljen kanssa kasvaminen. Muistan että jossain vaiheessa fanitin turtleseja ja koulussa muut tytöt varmaan ihmetteli sitä. Muistan olleeni monessa muussakin asiassa kiinnostunut sellaisista jutuista jotka yleensä olivat enemmän poikien mieleen.
Mitä voi taas sanoa nykyisyyteen niin olen löytänyt tyttöyteni vasta aikuisiällä! Olen arvoiltani melko konservatiivinen sukupuoleni edustajana. En koe sopeutuvani modernin naisen muottiin, jolta vaaditaankin poikamaisuutta. Se poikamaisuus vaan on hävinnyt jonnekin taka-alalle aikuistuttua ja lasten myötä.
Tajuan että lapsuuden poikamaisuus on varmaan suurelta osin johtunut siitä että itsetuntoni oman sukupuoleni edustajana on ollut todella alhainen. Tytöt ja naiset ovat esiintyneet aina jollain tavalla kiusaajina ja kai näin poikien maailman aikoinaan parempana samaistumiskohteena.
Toivoisin tyttöni löytävän todellisen itsensä itseäni paremmin. En lähtisi leikkelemään ehdoin tahdoin tukasta pottaa. Hiukset on mielestäni tytön ja naisen kruunu. Leikatkoon itse pois isompana jos viihtyy lyhyttukkaisena, mutta niin kauan kuin itse voi tytön pukeutumiseen vaikuttaa niin tyttö puetaan rennon tyttömäisesti, kaikissa väreissä.
Mitä voi taas sanoa nykyisyyteen niin olen löytänyt tyttöyteni vasta aikuisiällä! Olen arvoiltani melko konservatiivinen sukupuoleni edustajana. En koe sopeutuvani modernin naisen muottiin, jolta vaaditaankin poikamaisuutta. Se poikamaisuus vaan on hävinnyt jonnekin taka-alalle aikuistuttua ja lasten myötä.
Tajuan että lapsuuden poikamaisuus on varmaan suurelta osin johtunut siitä että itsetuntoni oman sukupuoleni edustajana on ollut todella alhainen. Tytöt ja naiset ovat esiintyneet aina jollain tavalla kiusaajina ja kai näin poikien maailman aikoinaan parempana samaistumiskohteena.
Toivoisin tyttöni löytävän todellisen itsensä itseäni paremmin. En lähtisi leikkelemään ehdoin tahdoin tukasta pottaa. Hiukset on mielestäni tytön ja naisen kruunu. Leikatkoon itse pois isompana jos viihtyy lyhyttukkaisena, mutta niin kauan kuin itse voi tytön pukeutumiseen vaikuttaa niin tyttö puetaan rennon tyttömäisesti, kaikissa väreissä.
Viimeksi muokattu: