Tuli vaan mieleen eilisestä, kun yks pyysi minulta anna edes jotain en saanut rauhan ollenkaan hänestä. Sitten mä kysyin, eikö sinulle ole kylmä, kun hänen suu ei edes liikkunut kunnolla. Sitten mä tarjosin hänelle että vien hänet kahvilaan ja tarjoan yhdessä mukavassa paikassa hyvät kahvit ja suolaista, sekä ostin sille tupakan kun se kysyi minulta yhden, kun hän oli selvästi stressaantunut. Se oli sen jälkeen jotenkin onnellinen tai en tiedä voiko heille uskoa tai ei, mitä he sano. Mietin vaan milloin tämä ihmiskauppa loppuu, kun jollain tavalla tämä rahan kerääminen mua ärsyttää ja toisaalta sääliä iskee aina samana aikana, mutta rahaa en anna, ainoastaan ruoat, kaikille se ei kelpa.