ja ns. ruisleipiäkin on niin kamalan monenlaisia, että sinänsä ei ole ihan harmiton neuvo kehottaa syömään esimerkiksi leipää niin paljon kuin jaksaa. Suomen suosituimmat ruisleivät ovat jotakin ihan muuta, kuin sitä terveellistä täysjyväruista. Ne ovat pääosin silkkaa vehnäjauhoa, eli tosi huonoa ravintoa kenelle tahansa.
Kannattaisi siis panostaa vähäsuolaiseen, laadukkaaseen ruisleipään, joka siis on todellakin tehty vähintäänkin 70 % täysjyvärukiista. Vehnäleipääkin voi silloin tällöin syödä, kunhan katsoo, että se on todellakin täysjyvävehnästä leivottua, eikä mitään pullaleipää.
Puuroissakin kannattaa katsoa, että siinä on sitä hyvää ravintokuitua riittävästi.
Banaaneja ei kannata ylipainoiselle kamalasti syöttää. Jos oppisitte (koko perhe, esimerkkihän se on se joka lapsiin parhaiten tehoaa) syömään iltapalalla ja välipaloilla kotimaisia juureksia ja vihanneksia, olisitte jo ison askeleen lähempänä terveempää elämäntapaa.
Mitä taas Danoninoon tulee, niin vaikka se maitopohjainen tuote onkin, niin enimmäkseenhän se kuitenkin on sokeria, ja sokeri siinä on se ainesosa, jota lapsesi himoitsee. Se ei siis ole mielestäni hyvä naposteltava jokaiselle iltapalalle.
Siis laatu ratkaisee mielestäni lapsen ruokatottumuksissa enemmän kuin laatu. Hyvä ravinto tuo aidon kylläisyyden tunteen aikaisemmin kuin epäterveellinen huttu.
Onnea ruokailuihin, toivottavasti lapsi tottuu helposti uusiin ruokatottumuksiin, mikäli niitä päätätte muuttaa. Liikunta on tietenkin se toinen ihan yhtä tärkeä osa terveyttä, hyvä että sitä tulee runsaasti.
